Kaksplus.fi

perjantai 28. helmikuuta 2014

Luxurious cravings..


Viime talveen asti (oonpas mä optimistinen et nyt alko kevät :D) mun laukkukokoelma on koostunut lähinnä Guessin (aivan liian monesta) laukusta sekä muutamasta maman vanhasta vintage löydöstä. Päätin kuitenkin viime marraskuussa toteuttaa suuren haaveeni ja ostaa kunnon pitkäaikaisen luottoystävän!



Olin säästänyt tähän kaunokaiseen jo jonkin aikaa ja sitten sopivasti osui työreissu Helsinkiin. Koko päivän koulutuksessa pyöri päässä vaan laukku ja kumman kuosin valitsen :D Kyseessä on siis Louis Vuitton Neverfull GM. Alun perin päätin, että haluan vaaleamman Damier Azur kuosisen laukun. Olin siihen iskenyt silmäni jo melkein vuosi sitten ja siitä haave sai alkunsa. Katselin myös tummanruskeaa Damier Ebéne kuosia ja ihastelin sen punaista sisustaa. Heräsi vaan kysmys, että miksi ylipäätään himoan tätä laukkua, koska en tykkää enkä omista yhtään mitään muuta ruskeeta enkä beigeäkään :D No marssin Helsingin liikkeeseen päättäväisenä vaaleasta laukusta…. Hetken pohdiskelun ja mallailun lopputuloksena marssin ulos iso ihana ruskea laatikko kainalossa, joka sisältä löytyi kuitenkin se tummanruskea, punasisuksinen Neverfull :) Laukku on niin mielettömän tilava ja sopii jopa viikonloppureissun tavaroille jos sivuremmejä ei ole kiristetty. Arkikäytössä pidän laukkua yleensä pienemmässä mallissa eikä se tunnu liian isolta…eikä mielestäni näytäkään!





Päivääkään en ole katunut ostosta! Hintaluokka laukulla oli kyllä sen verran suuri, että päätin tämän olevan ainut laatuaan…. Olin väärässä :D
Uusi haave siintää jo (toivottavasti) lähitulevaisuudessa ja Guessin kokoelmasta suurin osa lensi huuto.net koppaan! Tämä tietää vaan uutta päätöstä tämän asian suhteen eli siis yksi kunnon laukku vuodessa eikä kolmea sinnepäin ja päälle vielä jotain kertakäyttö pilipali juttuja kun niissä nyt vaan sattu olee kiva väri yhteen asuun!


 

Seuraava ruskea laatikko sisältää nyt sitten sen vaalean yksilön :)
Eli siis uusin haaveeni on Siracusa MM. Viime vuosina tuollaiset pitkähihnaiset laukut ovat olleet mulle pakkomielle ja tämän yksilön kun näin niin se oli rakkautta ensi silmäyksellä :D <3 Täydellinen ja siro malli, mutta kuitenkin tilava! Ja mun mielestä parhaimmillaan tällä vaalealla Damier Azur kuosilla. Eli siis ei muuta kun säästökuuri päälle ja lisää Guessiä huutoon!


 

Saattaa olla, että haaveen toteutus siirtyy vasta syksyllä kevään ja kesän reissujen syödessä budjettia, mutta kyllähän sitä jo haaveilla saa ;)

                                                                           Siracusa kuvat Googlen hausta.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Simply can’t live without these!


Olen niin innoissani löytämästäni ”uudesta” tuotteesta, että halusin välttämättä päästä kirjoittamaan aiheesta! No juttu lähti hieman rönsyilemään, joten tässä on siis mun top5 luottotuotteet:

Se uusi rakkaus: Biotiini

En oo koskaan oikein uskonu tällaisten pillereiden toimintaan ja siksi on jäänyt kokeilematta aikaisemmin mitään vastaavia. No muutama kuukausi takaperin tukka alkoi tippua päästä ja tuntui, että oikein kunnon tuppoja lähti. Hetken aikaa ajattelin että kyllä tää tästä loppuu itekseen, mutta sitten tuli se epätoivo että kohta ei oo hiuksia ollenkaan. Marssin sitten Yliopiston apteekkiin, joka on työmatkan varrella ja kerroin ongelmani. Minulle kerrottiin erilaisista heillä myynnissä olevista tuotteista erittäin asiantuntevasti. Päädyin halvan hinnan sekä nappien toimivuuden uskonpuutteen vuoksi heidän omaan Professorin Biotiiniin. Löytyy täältä.
En kyllä kadu päätöstäni! Ostin ensin pienemmän, kahden kuukauden setin ja se on nyt syöty. Tukka on päässä ja pysyy, sekä mukavana ”sivuoireena” kynnet ovat vahvemmat ja pidemmät kuin koskaan! Minulla on erittäin ohuet, helposti liuskoittuvat ja aina katkenneet nysäkynnet. Tämän vuoksi olen käyttänyt paljon rakennekynsiä, enpä käytä enää! Kynnet ovat upeassa kunnossa eikä mene poikki millään. No toki oikeasta kädestä kun sillä tekee enemmän niin kynnetkin välillä katkeaa, mutta silti aivan uskomaton ero! Tästä siis tuli uusi suosikkini ja hain jo uuden tällaisen isomman pakkauksen, kuten linkissä. Suosittelen siis testaamaan, jos kärsit samoista ongelmista kuin itse aikaisemmin. Muutos ei toki näy yhdessä yössä, mutta jo kuukauden syömisen jälkeen vaikutukset näkyivät selkeästi.





Tangle teezer: Siis miten on pärjätty ennen tätä??

Aivan mieletön laite! Mulla on nuorempana ollu (no joo osittain on kai vieläkin) erittäin herkkä päänahka ja kuulemma oon lapsena juossu äitiä karkuun kun hiuksia on yritetty harjata :D Olispa sillon ollut tällänen olemassa! Käytin myös jossain vaiheessa hiustenpidennyksiä paljon kunnes löysin mun ihanan kampaajan ja nyt mennään ihan luomu tukalla tästä eteenpäin. Joka tapauksessa, tämä varmasti hyvä myös pidennysten kanssa! Ei tarvitse pelätä saako tukan harjattua märkänä vai ei ja sattuuko vai ei, koska tällä saa harjattua vaikka minkä peikkokampauksen auki ja ei muuten satu! Itsellä on tällä hetkellä latvat värjätty vaaleiksi ja tietysti blondaus hieman rasittanut latvaa, mutta tällä uskaltaa silti harjata niin takkuisen kuin märän hiuksen. Itse olen koukuttunut niin, että pinkki yksilö on kotona päivittäisessä käytössä ja tämä uudempi lepardi löytyy käsilaukusta aina ettei missään tilanteessa jää pulaan! Tähän asti olen ostanut aina kalliita pidennysharjoja, joista on osa luonnonkuitua ja osa ei tai muita paljon Tangle teezeriä kalliimpia muka hyviä harjoja. Täyttä rahantuhlausta! Suosittelen siis kokeilemaan teezerin taikaa ja taitaa se olla vielä melko monessa paikassa tällä hetkellä kevät tarjouksessa!  ;)





Moroccanoil: Jumalten nektari!

Mun hiustuotteiden kulutus on tippunut aivan minimiin, kun löysin tämän! Sopii joka tilanteeseen, pehmentää tukan ja tuo ihanaa kiiltoa. Tätä aina suihkun jälkeen ja ennen suoristusrautaa tai ihan muuten vaan. Ja mikä tuoksu, ai että! Ensimmäinen kosketus tuotteeseen on noin kolmen vuoden takaa. Bongasin öljyn netistä ja sitten vaan ettimään, että mistä tätä saa. No ei suomesta mistään…tietenkään. Meillä oli onneksi parhaan ystäväni Emmin kanssa Tukholman reissu tiedossa ja päätin, että ilman tätä ihmeöljyä en maasta poistu :D Käppäiltiin sitten muun shoppailun lomassa NK:n tavarataloon ja sieltähän tuote löytyi avuliaan myyjän avustuksella. Tämän jälkeen olen ollut tämän öljyn armoilla! Purkilla on juu kyllä hieman hintaa, mutta tuosta se ”normi” koko eli 100ml kesti mun käytössä vuoden…ja uskokaa pois en käytä sitä ihan pientä tippaa kuten kuuluisi :D Varsinkin kun minulla oli vielä pidennykset, niin tätä tuli läträttyä melko lailla! Sen jälkeen olen ostanut aina perinteiseltä elokuun Kreetan reissulta tällaisen isomman version piiloon vaikka vanhaa olisi vielä jäljellä. Onneksi tätä nykyään saa jo suomesta eikä ihan yhden öljyn takia tarvitse reissuun lähteä… toisaalta olisi hyvä tekosyy lähteä lomalle ;) eli siis yhteenvetona jos et ole vielä kokeillut niin tee se ihmeessä tai jäät paljosta paitsi!



Make Up Storen meikkipuuteri ja peitevoide: tehokaksikko!

Jep eli tässä mun meikin perusta. Nämä on kanssa monta vuotta käytössä ollut combo eikä parempaa vastinetta vaan ole tullut vastaan. Kokeiltu on kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta näihin aina palaan enkä enää edes viitsi tuhlata aikaa tai rahaa muuhun. Eli siis Make Up Storen Dual Foundation puuteri, josta talvella/yleensä muutenkin käytän sävyä stockholm. Harmi vaan, että tämä sävy on melko usein lopussa kaupoista kun olisi se uuden ostamisen aika. Eli taitaa olla suomalaiselle iholle sopiva väri! Kesäisin… tai no jos olen vahingossa ruskettunut menee tästä sävy bangkok ehkä aavistuksen paremmin. Ja sitten se peitevoide! Supertuote, peittää kaiken mahdollisen eikä jätä liian pakkelia pintaa! Tätä voi myös näppärästi lisätä päivän mittaan jos sellainen tarve tulee eikä varmasti jätä sellaista ”länttiä” että mä nyt oon vähän lisänny meikkiä tässä :D



Too Faced: luvallista huijaamista ;)

Tässä taas monen vuoden takaa lempparituote: suklaa aurinkopuuteri. Too Faced ihana Chocolate Soleil – aurinkopuuteri, joka on mattainen ja sisältää aitoa kaakaota. Maistuu (juuu eihän näitä oo tarkotus syödä, mutta silti :P) sekä tuoksuu ihanan suklaiselle ja ei ole liian tumma näinkin vaalealle iholle. Levittyy myös todella hyvin. Tämä myös näitä sarjassamme mistä tämän löytää? Niinpä! Tämän viimeisimmän olen ostanut Tallinnan Kaubamaja- tavaratalosta. Jossain vaiheessa en meinannut löytää edes nettikauppaa, mistä tällainen toimitettaisiin Suomeen, mutta hetkeen ei ole tullut tarkistettua tilannetta. Tämä ollut nyt vuoden käytössä ja lähentelee loppuaan…onneksi meillä on taas Emmin kanssa shoppailu/biletys/kulttuurimatka tiedossa Tallinnaan, joten tämä on varma lovi matkabudjettiin :)
Sitten melko uusi tuttavuus Too Facediltä eli Lip Injection Extreme. Ihana väritön ja superkiiltävä kiilto, joka samalla turvottaa huulia. Hetken aikaa tuntuu pieni kihelmöinti, mutta se menee nopeasti ohi ja kyllä tää ihan oikeesti toimiikin! Jos oot kokeillu vastaavia (kuten minä monelta merkiltä) niin suosittelen tätä ehdottomasti! Selkeimmät tulokset ja tosiaan upea kiilto. Paketissa luvataan, että jatkuvalla käytöllä olisi pysyviä vaikutuksia. No, siihen en osaa kommentoida, koska tämä on käytössä vaan juhliessa ja viikolla ei tule käytettyä. Toki silti mahdollista, koska tuntuu pienelläkin käytöllä tehokkaalta.



Jes, sellaista kovin ”painavaa” sanottavaa löytyy täältä tällä kertaa :D


maanantai 24. helmikuuta 2014

Perinteet kunniaan!





Viime viikonloppuna päätimme pitää perinneruoka päivän. Lähdimme viettämään viikonloppua Pälkäneelle ja siellä kokkailimme poikaystäväni sekä vanhempieni kera. Äitini on kotoisin Kesälahdelta, Pohjois-Karjalasta joten päädyimme Karjalanpaistiin sekä karjalanpiirakoihin.


Huh, mikä homma! Kyllä pakko nostaa hattua niille naisille, jotka ovat ennen paistaneet ja kaulineet ja rypyttäneet satoja karjalanpiirakoita päivittäin. Mummoni on yksi näistä :) Niin kauan kuin muistan aina jokaisissa sukujuhlissa on ollut mieletön määrä mummon tekemiä karjalanpiirakoita. Ne ovat jo meidän suvussa legendaarisia! No nyt pikkuhiljaa kun olen saanut ylipäätään ruoanlaitto ja leipomis vimman, päädyin kokeilemaan näitä herkkuja! Olis toki voinut miettiä kahteen kertaan :D Ensin siis Googleen ja ensimmäinen ohje mikä vastaan tuli (Marttojen) ja eikun tekemään…. Virhe! Taikinasta tuli erittäin vaikeasti hallittavaa, puuro paloi pohjaan (tämä nyt ei tietenkään ollut ohjeesta kiinni :D) ja muutenkin prosessi tuntui mahdottomalta ja meinasin luovuttaa. No ensimmäiset piirakat tein silti loppuun, mutta se herkullinen maku ja ulkonäkö joihin olen mummon piirakoiden myötä tottunut oli kaukana. Päätin ensin että mun piirakan teko ura oli siinä, mutta päädyin kaikesta huolimatta siihen, että ei nykynainen voi olla näin kädetön :D Eikun puhelin käteen ja kuuma linja mummolle! Sieltä sain arvatenkin hyviä neuvoja ja uuden reseptin sekä mielettömän kannustuksen, joten päätin kokeilla uudestaan! Fiksumpi olisi tietysti soittanut jo heti ensimmäisellä kerralla neuvoja, jos omaa lähipiirissään tällaisen karjalanpiirakkavelhon, mutta tällä kertaa opittiin kantapään kautta ;) Ja kuinka ollakaan piirakoista tuli mielettömän hyviä ja ne onnistuivat täydellisesti! Tein niitä ensin kotona pienen määrän ja nehän meni hetkessä. Nyt viikonloppuna tehtiin moninkertainen taikina sekä monituntinen työ ja taas piirakat katosivat yhdessä illassa! Eli siis kuinka paljon näitä pitäisi tehdä, että riittäisi pakkaseen niin kuin mummolla aina oli? Paljon! :D joskus on siis otettava aamusta iltaan maratoni ja leipoa vaan niin kauan kun silmät pysyy auki!


Karjalanpiirakkahan on rekisteröity Euroopan Unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi Helmikuussa 2003 ja sen raaka-aineet on myös määritelty tiukasti. Kuoritaikinasta pitää olla ainakin puolet ruista ja täytteenä saa olla vain puuroriisiä, ohraa tai perunaa.


Ohje on melko simppeli, jonka mestarileipurilta sain. Sovelsin siis mummoni neuvoja Marttojen ohjeeseen joka löytyy täältä: http://www.martat.fi/ruoka/reseptit/karjalanpiirakat/



Muutoksena tuli siis, että jauhoja laitetaan puolet ja puolet eli tuossa ohjeessa 2dl vehnäjauhoja ja 2dl ruisjauhoja. Suolan ja rypsiöljyn määrää ei niin mittailtu vaan sillein silmämääräisesti. Ja tässä hyvä huomio maun kannalta on juuri tuo rypsiöljy. Itse vannon oliiviöljyn nimeen ja ensimmäisen onnistuneen satsin tein siis oliiviöljyä käyttäen, koska kotoa ei muuta löytynyt. Tulipa huomattua ettei se ihan kaikkeen sovellu ja siis suosittelen kokeilemaan ehdottomasti rypsiöljyllä näitä! Aloittelevalle karjalanpiirakan paistajalle tuo 50/50 jauhojen suhde on oikein passeli ja onnistuu erittäin hyvin. Pikkuhiljaa kun piirakoita on leiponut enemmän niin ruisjauhojen määrää voi nostaa. Taika on kuitenkin vaivaamisessa. Eli mitä sitkeämmän taikinan saa vaivattua, sitä helpompi on kaulia ja koostumuksesta tulee varmasti oikeanlainen.





Ohjeessa käytin täytevaihtoehto ykköstä, kun tein itse kotioloissa eli siis tuolla ohjeella puuro ja kun se on jäähtynyt niin sekaan kananmuna tekemään koostumuksesta oikean. Nyt kun viikonloppuna teimme, niin äitini keitti puuron omien oppiensa mukaan ja isompaan satsiin (tuo ohje x4) laitoimme kaksi kananmunaa ja toimi erittäin hyvin.

Puuro tekeillään!


Sitten ei muuta kuin uuni kuumimmalle ja paistamaan. Minun kerrostalo uunini maksimi on tuo 275 astetta ja riitti hyvin. Älä kuitenkaan tee sitä virhettä kuin itse tein ensimmäiselle muutenkin katastrofi kerralla ja laitoin leivinpaperia pellille….se muuten palaa :D 15minuuttia per satsi riittää hyvin ja loppuvaiheessa pidettiin ehkä 10minuuttia vain. Sen kyllä huomaa sitten kun ne alkavat nopeammin näyttämään valmiilta kun pellit on jo kuumia valmiiksi ja uuni posottanut täysillä muutaman tunnin. Heti kun piirakat tulevat uunista pitää ne kuumana nostaa sulatettuun voihin, jossa on ihan tilkka vettä seassa. Sitten vaan nostellaan jäähtymään liinojen ja leivinpaperin väliin.


Meidän motto oli: "Ei se ulkonäkö vaan maku" :D



Karjalanpiirakathan pitäisi kai syödä munavoin kera, niin kuin meillä kaikki muut paisti allekirjoittanut teki! Itselle riittää pelkkä piirakka tai nokare voita, nam! Tietysti parhaimmillaanhan piirakat ovat suoraan uunista ja voi/vesi seoksen jälkeen aavistuksen jäähtyneenä :)  

Täydellinen lopputulos eikä muutama musta reuna haittaa ;)


Piirakoiden lisäksi meillä oli siis Karjalanpaistia, joka tehtiin kunnon puulämmitteisessä uunissa. Tähän en osaa sanoa mitään tarkkoja määriä aineksista, koska meillä aina laitetaan syöjien määrän sekä oman maun mukaan. Tällä kertaa tuli hieman isompi satsi, koska meitä oli kuusi syömässä, myös veljeni ja hänen vaimonsa liittyi seuraamme. Lihat on haettu ihan lihatiskiltä ja perus karjalanpaisti sekoitusta. Sitten joukkoon porkkanat ja sipulit oman maun mukaan ja tähän laitoimme nesteeksi pelkkää vettä ja lihaliemikuution. Lihaliemikuutio ei ole tässä pakollinen, mutta tuo toki makua! Sitten vaan uuniin hautumaan muutamaksi tunniksi, tätähän ei siis voi koskaan pitää liian kauan uunissa ;) välillä lisätään vaan vettä jos neste meinaa loppua ja suolan voi tarkistaa aina samalla kuin veden lisätarpeen käy kurkistamassa. Mausteena siis käytetään vain suolaa ja kokonaisia pippureita sekä sekaan voi halutessaan laittaa laakerinlehden ja sen jo mainitsemani lihaliemikuution.


Upeita löytöjä perunapussista <3



Voin kertoa, että mikään ei ole parempaa kuin kunnolla muhinut karjalanpaisti perunoiden kera ja vastapaistetut karjalanpiirakat ;) Perinteet siis kunniaan! Perinteiset ruuat saattavat ottaa useamman tunnin aikaa ja ovat osittain hieman kinkkisiä toteuttaa, mutta kyllä se on sen arvoista, että vähän näkee vaivaa viikonloppuna ruuan kanssa.


Mulla oli oikein monta enemmän tai vähemmän karvaista apulaista keittiössä :D Oman koirani lisäksi meillä on aina Pälkäneellä kaksi kääpiösnautseria sekä Labradorinnoutaja ja välillä vierailee vielä veljen kaksi Suursnautseria eli siis koiraihmisiä ollaan koko porukka :)


Täällä käytetään jonotus taktiikkaa :D



Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan ja tänne ihmeessä kommentteja miten onnistui piirakanpaisto! :)

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Uusi etappi elämässä saavutettu!





Tervehdys! Vihdoinkin saavutin tämän jo kauan haaveilemani unelman: aloittaa bloggaaminen. Blogin pitäminen on ollut jo vuosia suunnitteilla ja aina jollain tekosyyllä, kuten aika, kunnon kameran puuttuminen jne. asia on jäänyt. Kirjoitan tätä blogia lähinnä päiväkirjatyyppisesti ja kaikesta minua kiinnostavasta, ei siis ole mitään varsinaista aihetta. Suurimmaksi osaksi varmasti aiheet pyörivät muodin, ruuanlaiton, musiikin ja koirani ympärillä.






Tässä viimeisen kahden vuoden aikana elämäni on muuttunut melkoisesti; uusi työpaikka, uusi kaupunki sekä uusia ihania ihmisiä on tullut ympärille. Viime kesä oli erityinen monella tavalla,  ensimmäiset festarit tuli koettua (juu kyllä vasta tämän ikäisenä :D ) sekä ihana reissu Kreetalle ja upeita keikkoja ja kokemuksia. Koko ajan kasvava valokuvausinto toi viime vuodelta iPhonen kameran rullaan tuhansia kuvia eikä mitään kanavaa tuoda niitä tai ihania muistoja ja tarinoita niiden takaa esille. No nyt on!


Päätöksen aloittaa blogi juuri nyt tuli, kun ihana poikaystäväni yllätti minut Ystävänpäivänä Canonin järjestelmäkameralla! Kyseessä on EOS 1100D eli aloittelevalle kuvaajalle sopiva laite. Nyt viikon käytössä ollut kamera on kyllä osoittautunut helpoksi käyttää ja minun tarpeisiini varmasti pitkään sopiva.
Sitten ei muuta kuin avaamaan tietokone ja Bloggeriin! Tänne tullessa huomasin, että yksi blogi minulla jo oli tehtynä ilman mitään julkaisuja, tämä oli jo vuodelta 2011, mutta silloin projekti ei kuitenkaan koskaan edennyt kunnon julkaisuvaiheeseen. Tästä kuitenkin sain lisää hyvää fiilistä blogin aloittamiseen, koska kyseessä ei ole hetken mieliteko vaan jo pidempään kypsynyt ajatus.





Varmasti monissa kuvissa sekä kirjoituksissa tullaan näkemään ihanaa ”vauvaani” Nemoa. Nemo on sekarotuinen Rottweilerin ja Lapinkoiran sekoitus, joka on ollut ilonani jo kohta seitsemän vuotta! Koira on minulle kuin perheenjäsen ja koskaan ei olekaan ollut tarkoitus sen kanssa harrastaa sen kummemmin.


Musiikillisesti aivan ehdoton lemppari on HIM ja Ville Valo tietysti! Viime vuoden kruunasi upea keikka tuossa naapurissa Pakkahuoneella. Täysi hurmos päällä vielä viikko keikan jälkeen :D Kyseistä bändiä ja heidän musiikkian tulen siis varmasti myös hypettämään täällä. Ylipäätään kaikki rokahtava iskee minuun ja muita lemppareita on mm. Avenged Sevenfold, Volbeat sekä Reckless Love ja Michael Monroe näin mitä ensimmäisenä tulee mieleen.






Jes, tästä se lähtee! Uusi etappi elämässä ja kuvien täytteisten blogijulkaisujen aika. Tervetuloa mukaan seuraamaan seikkailujani sekä kommentoimaan toimintaani! :)