Kaksplus.fi

torstai 30. heinäkuuta 2015

Onnea mun rakas ykkösvauva!

Omassa synttäripostauksessa kerkesin jo asiaa sivuamaan eli kuinka tärkeä ja rakas mun pikku Nemppari on <3 Ja siis miten tää aika juoksee? Muistan niin elävästi sen kotiintulomatkan Nemon kanssa ja siitä on jo kohta 8 vuotta! Hui! 



Nemo on ollut mulle vuosien varrella aivan korvaamaton henkireikä ja voin käsi sydämellä sanoa, että en varmasti olisi näinkään järjissäni ilman tuota rakkauspakkausta. Nemo on kokenut monet monet muutot sekä muutokset elämässä. Ollut aina tukena; pakottanut ulos, kun on tehnyt mieli vaan vetää peittoa enemmän korville ja itkeä elämän raakuutta. Lohduttanut lukemattomat kerrat ja ollut halittavana. Lämmittänyt sängyn valmiiksi, kun on ollut tyttöjen löllimispäivä. Kuunnellut tuhannet juoruiluhetket; niin iloiset kuin surulliset. Piristänyt tempauksillaan ja saanut aikaisiksi miljoonat naurut. Ollut turvana, kun itseä pelottaa sekä tehnyt elämästä elämisen arvoisen. Mitä muuta sitä voi parhaalta ystävältä ja omalta ”ykkösvauvalta” toivoa? :) <3



Nyt kun omassakin elämässä on tulossa lisää muutoksia ja aika vain juoksee, niin tuntuu, että päivä päivältä rakastan tuota karvamöykkyä enemmän ja enemmän. Toki myös se tosiasia kaivertaa takaraivossa, että vuosia koiralla ei ole yhtä paljon kuin ihmisellä. En tiedä miksi asia on pyörinyt päässä nyt ja olen muutaman kyyneleenkin tirauttanut näin hormonihuuruissani asiasta. Ehkä omalla tavalla pelottaa tuo ajankulku ja sen nopeus. Nyt vielä, kun pikkuinen sankari tulee taloon, niin ehkä se ajatus vieläkin nopeammin kuluvasta ajasta on yksi syy tähän. Onneksi ollaan jo sovittu, että täytyy pitää huolta, että me saadaan Nemon kanssa vielä tarpeeksi mamma+nemppi aikaa ja samalla toinen kaksikko saa yhteistä aikaa, joka on myös tärkeää :)


Siitä päästäänkin sopivasti aiheeseen Nemo ja iskä :D Ai että mä rakastan tota kaksikkoa niin paljon! Ensinnäkin oon maailman onnellisin siitä, että Tuomas on ottanut Nemon ihan omakseen. Tottakai se on aina vaikea sopeutua, kun ei ole tottunut itse elämään koirien kanssa. Vielä, kun koira on valmiiksi jo vanhempi, eikä Tuomas ole päässyt vaikuttamaan sen kasvattamiseen eikä pentuaikaan. Itselle taas oman koiran omistaminen on ollut pienestä lähtien haave. Ensikosketus pienenä varavanhempien ihanaan Ditte koiraan, joka oli maailman ihanin. Sitä varmaan pienenä näki sen melkein omana koirana :D Tästä innostuneena saatiin Antin kanssa puhuttua Mama ympäri ja meidän perheeseen tuli Lola, jonka jälkeen Donna ja tuo kaksikko on edelleen rakkaita <3 Nemo oli siis luonnollinen jatkumo. 




Nemo ja iskä (juu kyllä, meillä ollaan Nemolle mamma ja iskä, koska Nemo on meille kuin vauva :P) on nykyään sellainen kaksikko, että välillä tuntuu ettei tuo mamman silmäterä edes tunne mua :D Ihana toki niin! En kestäisi, jos tilanne olisi päinvastainen. Ne on oikein Team iskä ja Nemo ja voin vaan kuvitella, kun pikkujätkä saapuu, niin kitinän alkaessa nää kaks livahtaa aika nopeesti yhessä karkuun ”lenkille” :P Ne on myös alkanu vuosien saatossa muistuttamaan toisiaan enemmän ja enemmän; kummankin lempipuuhaa on nukkuminen! Ne vois nukkua ihan varmasti vuorokauden ympäri ihan heittämällä :D Nemo on myös tajunnut, että jos se haluaa yllyttää jonkun leikkiin, niin se todennäköisin vaihtoehto on iskä. Pikkusen komennusta ja murinaa lelu suussa, niin kyllä se iskä sieltä sohvalta nousee hetkeks rymyämään ;) Sitten ruoka; kumpikin omaa pohjattoman vatsan :D No siis kait tuo mieskin on välillä täynnä, mutta siihen vaaditaan tripla annos ruokaa ja kuus leipää sekä muutamat lasit maitoa. Nemo taas ei täyty koskaan :P Se on aina valmiina syömään, mitä vaan ja milloin vaan, haha!


Hieman jännittää, että miten tuo vanhus reagoi, kun meidän arki muuttuu. Toinen on tottunut rauhalliseen arkeen, löllimiseen ja tiettyyn rytmiin. Ei meteliä, mitä nyt telkkarin ääni. Mites sitten, kun on menoa ja meininkiä koko ajan? No varmasti, kun meteli ja ympäriinsä juoksentely ei ala kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan niin jätkä, kuin Nemppi pääsee tutustumaan toisiinsa ja kasvamaan yhdessä, niin saadaan meille uusi ja kaikille sopiva arkirytmi järkättyä :) Uskon, että noista tulee myös suloinen kaksikko!


Nyt, kun oon ollut kotona, niin Nemosta huomaa miten sitä ottaa päähän :D Meikäläinen makaa täällä päivät, puhuu sille hulluja ja kattoo hyvin hämäriä ohjelmia. Kitisin yks ilta Tuomakselle, kun se tuli töistä, että Nemo ei oo yhtään hengannu mun kanssa koko päivänä eikä oo tullu viereen, kun huutelen sitä. Makoilee vaan sängyllä ja ypöilee. Vastaukseks sain, että niin ootko tullu ajatelleeks, että sekin varmaan kaipaa sitä omaa aikaa, kun me ollaan päivät poissa ja se saa olla ihan yksin ja nukkua ja puuhastella omiaan…. niin aivan :D Nythän se joutuu olee meikäläisen kanssa vaan koko ajan eikä omaa aikaa oo… Nooooooooo ihan hyvää harjotusta pikkujätkän tuloa ajatellen ;)


Nemon synttärilahjat on ollut melkeimpä aina iso luu tai uus panta. Kauppareissulla päätin poiketa Mustiin ja Mirriin ja ettiä jotain kivaa mussukalle. Olin jo unohtanut kantismeilin, jossa hehkutettiin Bibi&Bim tuotteiden loppuunmyyntiä -60%. Kyseessä on IVANA Helsingin sekä Mustin ja Mirrin yhteistyössä suunnittelema mallisto. Oon itseasiassa aikasemmin jo kuolannut tota pehmolelua, mutta en oo raaskinut ostaa. Nyt sille jäi hintaa hieman päälle 7euroa, joten ehdoton ostos! Samalla bongasin kyseisen malliston pyyhkeen, joka tulee erittäin tarpeeseen tälläisillä keleillä! Sillekkin hintaa jäi vähän päälle 3euroa. Lisäksi herkkuja sekä tietysti kakkapusseja (varmaan Nemon lempparilahja) :P Kannatti poiketa siis tuolla! Tuo alennus oli voimassa vielä elokuulle asti ja jos yhtään on tarvetta uusille leluille ja vaikka pyyhkeille, niin kannattaa käydä kurkkimassa! Noita pehmoleluja jäi vielä ruskea versio Kangasalan Prisman yhteydessä olemaan Mustiin ja Mirriin ja muista liikkeistä varmasti löytyy vielä vaikka mitä! Teki mieli itekin ottaa kummatkin värit, mutta hillitsin itteni :P 




Sellanen hauvavauvan synttäripostaus :) Me odotellaan nyt kahviseuraksi ihanaa Outia ja sitten loppupäivä löllitään, koska se me osataan nykyään hyvin ;)


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Autumn is coming!

Ainakin melkein. Tässä ei oo vielä kerennyt edes kesä alkaa ja kohta on jo tosiaan syksy! Ainakin keli on sen mukainen ja kauppoihin alkaa tulla syysvaatteita. No oli miten oli, syksyssä parasta on just ne uudet ja ihanan lämpimät syysvaatteet. Varsinkin alkusyksystä, kun on vielä suht lämmin niin saa pukeutua ”liian lämpimästi” ilman, että kukaan kattoo kun tyhmää :D Ja täähän sopii mulle, koska palelen aina. Nyt muutamana syksynä myöskin värit syysvaatteissa on ollu ihan mun juttu! Mun lemppariväri on luumunliila ja oikein syvän viininpunainen (toki se kestosuosikki pinkki varsinkin kesällä!). Mitäs sitä löytyykään noista syysmallistoista, jotka on jo julkastu? Ihan just tasan niitä värejä. Värien lisäks nuo boheemit ja vähän ”inkkari”tyyppiset musta-valkoiset kuosit on niin ihania. Liilaa, musta-valkosta, paksua neulosta ja biker bootsit, hell yeah! <3

Oon kerennyt rakastua ainakin hennesin syysvaatteista jo tuohon neuletakkiin, joka täyttää siis kaikki noi mun ajatukset täydellisestä syysvaatteesta! Se on vaan niiiiiiin ihana! Ainoo ongelma on hinta. Joo vaikka säästän ja ostan sillon tällön jotain arvokasta, niin vaatteiden kohdalla oon aivan super pihi. Jos vaatekappale maksaa yli 20euroa, niin mietin sitä vähintään kuukauden+tarviin miljoona hyvää syytä, että miks tarviin kyseisen vaatekappaleen. Onko aina ollu näin? No ei todella :D Musta on tullu vanhimmiten aivan järjettömän pihi tälläsissä jutuissa. Alennusmyynnistä saa aivan hyviä ja kauniita vaatteita ja maksaa 1/3 parhaimmillaan siitä, mitä alunperin pyydetään. Myös siis tän, kaikesta huolimatta täydellisen villatakin kohdalla oon päättäny, että jos se on mulle tarkotettu, niin saan sen alesta hetken päästä ;)


Toinen rakkauden kohde samaisessa kaupassa on tuo lila mekko! Siis kuuletteko miten se huutaa mun nimeä?? Ihan selkeesti. Taukoomatta. Mutta… 70e hennesin mekosta…jaiks! Ja toiseks mulla alkaa vauva-arki kohta, niin mihinköhän hittoon mä meinasin laittaa tuollaisen mekon päälle? :D haha! Mama ehdotti, että perjantaisin, kun Tuomas tulee töistä, mutta sekin ajatus kaatui siihen, että perjantaisin tuo mies tasan syö ja nukahtaa sohvalle heti töiden jälkeen, joten hukkaan menis… :D


Noiden kahden ehdottoman rakkauden kohteen lisäksi myös nämä vaatekappaleet olis erittäin tervetulleita mun vaatekaappiin:







Toki muissakin kaupoissa on jo ihania syysmallistoja, mutta en viitsi kaikkia koluta läpi tähän, koska muuten postauksesta tulee aivan loputon! Noiden kahden aivan ehdottoman ihanan vaatekappaleen vuoksi päädyin laittamaan siis omat lemppari hennesin syysvaatteista ja kerrankin siellä on tosiaan kauniita ja ainakin mun tyyliin sopivia vaatteita! Ehkä sitten oikeesti syksymmällä voisin tehdä saman muista kaupoista ;) 

Tai sitten mun kannattais vaan surffailla kauniiden satiinimekkojen ja jumpsuittien sijasta käytännöllisiä imetysvaatteita :D Eihän sitä koskaan tiedä, jos niitäkin löytyis yhtä kivoissa syysväreissä ja kuoseissa ;)

                                               Kaikki kuvat hm.com

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Hupsista!

Jaahas! Se oliskin sitten vierähtäny hetki kirjottelusta. Oon ollut sen verran jumissa ettei edes pää toimi ja kädet käy sitä vähää, että sais kirjotettua fiksua lausetta. En siis kadu sekuntiakaan häihin menoa, mutta se, että viikon oon ollu ”rampana” sen jälkeen, niin ei oo kauheen kivaa. Alkuviikon koittanut tsempata ja juossut neuvolassa, labrassa ja lääkärillä vielä erikseen. Maanantaina neuvolassa otetuissa näytteissä ei ollut kaikki arvot ihan kohdillaan, joten tiistaina kävin taas vaihteeksi labrassa. Onneksi keskiviikon lääkärikäynnillä sai jo tulokset ja kyseessä olikin väärä hälytys, onneks! Sehän tästä vielä puuttuiskin :D 


Sen verran on pakko sanoa, että neulakammoiselle (joo tiedän, että mulla on tatuointeja, mutta se on niiiiiiin eri asia!) tää raskaus on ollu haastava näiden neulojen suhteen. Alkuun oli se pakokauhu ja pyörtymisen vaara jokaisen pistoksen kohdalla. Sitten vielä, kun näiden normi pistelyiden lisäksi tässä on nyt ollut hieman kaikkea, niin tuntuu, että joka viikko pistetty :D Nyt huomasin tän viikon neuvolakäynnillä, että mä olinkin aika rennosti, kun sormenpäästä otettiin verta! Ei noussu päähän sellanen sekava, kuumottava ja pyörryttävä tunne ja silmissä ei sumentunut. Sattuhan se silti, mutta selvisin siitä mielestäni erittäin kunnialla! Ihan kunnon verikoetta ei oo ollu muutamaan viikkoon, että ”pääsis” kokeilemaan miten sen kohdalla reagoin, koska se on aina se pahin, mutta näyttää lupaavalta! Eli siis mitä tästä opimme?  Neulakammoisuudesta on mahdollista päästä yli tai ainakin lieventää sitä ja raskaana oleminen on oiva tapa opettaa itseään kestämään pistely. Haha :P


Myös kaikki kotihommat, mitä oon tässä vielä pystynyt tekemään kunnialla on ollu lähestulkoon tekemättä tällä viikolla. Ruuanlaitto on siis ollu luokkaa ”mahdollisimman nopeasti valmiiksi, ei väliä maulla”. Eli siis ei yhtään mun juttu! Itellä vielä, kun ollut tuo ruokahalu aivan kadoksissa koko viikon, niin että banaanit on ollu se ainoo, mikä menee kunnolla alas ja ajatuskin lämpimästä ruuasta on saanu juoksemaan vessaan, niin ei oo jaksanu edes yrittää tsempata tuon suhteen. Pikkusen ehkä tosta loppuviikosta panostin ja tein meille ruiskanahampparit perjantain kunniaks :P Siinä se sitten onkin, sori kultsi!


Toinen mun kotihomma mitä oon pystyny vielä tekemään on pyykinpesu. Siinä, kun ei tartte juurikaan tehdä mitään ja rauhaksiin voi laittaa pyykit kuivumaan. Nyt on tullu pestyä ihan järjetön kasa vauvakamaa :D Eli siis Maman ostamat uudet, mun ostamat isyyspakkaukseen, äitiyspakkaus, Tuomaksen siskolta saadut sekä häissä sain mun ihanalta serkulta vielä lisäyksen pikkujätkän vaatevarastoon ja leluvarastoon! Kiitos vielä hurjasti :) <3 Nyt alkaa olee jätkän lipasto ihan tukossa vaatteita! Sanoinkin tolle tulevalle mummille, että yhen yhtä vaatetta ei saa ostaa enää! Sitten katotaan käytössä, että riittääkö noi :) Tääkin mun kotihomma on siis ajottunu lähinnä loppuviikolle ja jatkuu ens viikolla jos olo antaa periksi.

Näiden lisäks mua harmittaa, että mun kaikki Diy projektit on kesken! :D Tossa olis jo valmiiks leikatut kankaanpalat jne. odottelemassa ompelijaansa. No onneks ne on just tasan sellasia ajan kulutus hommia, joita voi tehdä aina kunnon mukaan. Hirvee himo olis vaan surruutella koneella, mutta makuuasennossa on aavistuksen hankalampi ommella :P Viimesin taitaa olla mun olohousujen muokkaus, mutta sekin tapahtu viime viikolla vai jopa sitä ennen. Ostin siis sieltä meijän Turun reissulta joskus Toukokuussa hennesin alesta tuollaset viinipunaset satiinihousut. Housut makso huikeet 3e ja oli kaks kokoo liian suuret, mutta ajattelin, että kehitän niistä jotain mukavaa oloasua. Kun hain noita babynestin kankaita niin ostin samalla mätsäävää resoria ja ompelin noihin 30cm liian pitkiin lahkeisiin resorit. Nyt ne on oikein mukavat ja rennot olohousut. Aavistuksen Aladdin meininkiä ja tuon miehen naamasta näki ettei ollu kauheen innoissaan, kun esittelin niitä :D Mutta joka tapauksessa mukavat, koska ei paina mistään ja menee oikein hyvin tässä kotosalla!



Mitä mä sitten oon tehny? Nooo…. kattonu varmaan sata jaksoa Kardashianeita :D haha! Kaikki fiksut sarjat ja leffat jo katottuna ja noita on sopivasti 10 tuotantokautta, niin on hetkeks katottavaa :D Nemo on jo ihan kyllästyny….jännä :P Tosin itekin alan jo kyllästyä, mutta taustalla ne menee hyvin ennen kun silmät lupsahtaa kiinni.


Hyviä uutisia myös! Vaikka olin aivan sata varma etten saa tuota ”synnytyslahja” laukkua ostettua ennen synnytystä, saati jouluna, niin nyt odottelen vielä rahoja muutamista laukkukaupoista ja mun kirjanpidon mukaan säästöt alkaa kohta riittää, jos ensi palkasta laitan tuohon kassaan pikkuisen ;) Ai että! Tää tieto piristää kyllä, vaikka muuten ollu niin masentavan tylsää. Onko tää edelleenkään järkevää laittaa tässä vaiheessa noin paljon rahaa kiinni laukkuun? Ei välttämättä, mutta on se sen arvoista :) Sitten vielä, kun olis jossain vaiheessa ton palkkapäivän jälkeen sen verran hyvässä kunnossa, että jaksais lähtee ajelulle Helsinkiin ja takas…se saattaakin olla sitten eri juttu :D No onneks saa myös tilattua, jos niikseen tulee ;) Tosin vielä ihan aavistuksen arvon kahden koon väliltä ja haluisin ehdottomasti päästä mallailemaan kumpaakin peilin edessä, ennen ostopäätöstä, niin kyllä se vaan on pakattava tuo mies Kugelin rattiin joku kerta ennen, kun tää murunen saapuu :P


Perjantaina alkoikin tasan raskausviikko 30. MITEN TÄÄ ON JO NÄIN PITKÄLLÄ!?! Hullua! Siis tasan 10 (tällä hetkellä tietty vähän vähemmän) viikkoa laskettuun ja jos sattuis yli menemään, niin siltikin vaan 12 viikkoa. Siis, että mitä? Ihan kohta tossa tuhisee pienen pieni rakkauspakkaus nyytti <3 Kaverin vaunutkin oli DHL:n trackerin mukaan torstaina lähteneet Saksasta eteenpäin ja hyvällä tuurilla ensi viikolla nekin olis täällä! Eli siis kaikki on valmiina :) Muutama fiksaus nurkkauseen ja täydellistä! Toinen puoli aivoista on sitä mieltä, että tulis jo hittovie niin helpottais tää oma olo ja en malta oottaa, että nään tuon pikkusen. Ja toinen puoli, että apua enhän mä oo kerenny vielä ahdistelemaan edes synnytystä saati sitä, että osaanko mä olla äiti ja mitä jos ei osata hoitaa sitä ja ja ja ja… :D 


Mukavaa vaikkakin vaihteeksi sateista sunnuntaita kaikille :) 


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

The Wedding Look

Ensinnäkin, ai että mä rakastan häitä! On niin ihanaa nähdä se rakkaus, joka ihmisissä on <3 Tän lisäksi erilaiset häät on aina bonusta! Parasta häissä on, kun parin oma persoonallisuus ja mieltymykset pääsevät esille. Kaikilla ei todellakaan tarvitse olla niitä perinteisiä suomalaisia häitä, samalla kaavalla tehtynä. Ei sillä, että niissä mitään vikaa olisi, mutta persoonallisuus on aina parasta ja erilaiset jutut piristäviä :) Serkkuni häistä siis odotin hieman erilaisia, kuin ne perinteiset ja odotukset osuivat napppiin :) Häät olivat kauniit ja hauskat sekä enemmän, kuin hyvin järjestetyt! Kaikki toimi ajallaan ja kuten piti! Kaikilla oli hauskaa ja oli ihana nähdä sukulaisia pitkästä aikaa! :)

Onnea upealle hääparille vielä <3

Serkkujen pöytä - Paras pöytä ;) <3

Mun rakkaat serkut <3 Ootte ihania! Vain yksi puuttui :)
Kitistään nyt heti alkuun tuo oma olo pois alta. Eli siis kun päästiin juhlapaikalle, niin olin jo ihan loppu :D Hieno lähtökohta! Ajomatka siis vei jo osan mehuista, vaikka sain ite istustella Kugelin apukuskina. Selkä siis alkoi jumittaa jo tässä vaiheessa. Säästelin onneksi muutaman panadolin, jotta saan edes hetken helpotusta päivän mittaan :) Istuminen ruokailutilanteessa jne. oli myös hieman liian pitkä, mutta taas seisoessa alkoi vihloa vatsaa ja supistella. Purin hammasta ja selvisin melko kunnialla kyllä nuo juhlat läpi vaikka kesken sieltä pitikin poistua. En olisi mistään hinnasta halunnut jäädä pois, vaikka nyt onkin aivan hakattu olo! Joka paikkaa särkee, sängystä en meinannut päästä ylös ja vatsa on edelleen kovettunut supistelusta ja poikakaan ei oo yhtään niin paljon liikkunut ja potkinut tänään.. Rankka reissu, mutta oon ihan super ilonen, että tuli mentyä :) Kuvistakin huomaa, miten hassun muotoinen maha on, kun kipristeli supistusten tullessa.. Tää oli sitä paitsi aika hyvä testi siihen töihin pääsyn nähden. Tuolla, kun ei ollut tietysti mahdollista, kuin istua tai seisoa, niin näki miten selviäisi päivän niin, kun eipä sitä töissäkään kesken asiakkaan mennä makuuasentoon ja aleta popsimaan nappeja ja kiroilla, kun alkaa puukotusolo alavatsassa tai jäädä paikoilleen, kun ei pääse nousemaan ylös :D Yks positiivinen asia! Ruoka sentään pysyi hyvin sisällä ja myöskään tänään (ainakaan tähän mennessä..) ei ole ollut mainittavaa pahoinvointia, pointsit siis siitä :P


Sitten siihen itse lookkin! Olin siis jo edellisenä iltana sanonut Tuomakselle, että musta sitten pitää ottaa kuvia, koska tää on mitä luultavimmin viimenen kerta, kun pukeudun ihmisen näköseks tän mahan kanssa :D Noooooo…mites noi meijän aikataulut? Ihan pikkusen tuli vaihteeks kiire ja kerettiin vaan nappaamaan muutama kuva parkkipaikalla ennen lähtöä. Niistä suurin osa oli pilalla, joko mun urpon ilmeen tai just ohi menevän auton takia :D Alunperin idea oli pysähtyä Vehoniemessä ajomatkalla ja pitää vartin kuvaussessio. No seuraava idea tuli, että hääpaikalla sopivan tilaisuuden tullen….no ensin oli tietysti ohjelmaa ja oli ihana moikata kaikkia, joten kuvaus ei tullut ees mieleen. Sitten ruoka ja sitten tietysti alkoi satamaan…just my luck! No toisaalta eipä tuo kummonen asu ollu, että sikäli ei hätää ja idean saa noista yhteiskuvista jne. ;)


Aloitetaanpa vaikka siitä mekosta. Huoh! Shoppailu ei oo koskaan ollu näin hankalaa :D No alkuun olin ajatellut, että jokin vanha mekko menee vallan hyvin ja ”tuunaan” vaan lookista kivan uusilla asusteilla…. meneekö mulle päälle yksikään vanha edes vähän juhlava mekko?…juu ei :D Eli pakko hommata uusi. Ajatuksena oli hommata ihan normi mekko eikä mitään mama mallistoa, jotta mekkoa voisi käyttää myös myöhemmin. No ensinnäkin ongelma 1; en päässyt missään vaiheessa pyörimään kaupoissa ja sovittelemaan mekkoja kunnolla. Ongelma 2; tilatessa mekkoja netistä, niin ei voi olla varma mallista ja koosta ennen kuin ne kolahtaa postiluukusta. Eli siis tilasin vaikka kuinka monta mekkoa ja vaikka kuinka monesta nettikaupasta, jotta joku menisi sitten päälle. Ne normi mekot ei vaan istuneet millään…. ihanassa liehuvassakin mekossa, joka kaiken järjen mukaan menisi mahan yli, oli tehty oikein kiva tiukka alusmekko…blaaa. Lopulta palautin kaikki ja aloin surffaamaan niitä äitiysmekkoja vaikka en olisi halunnut. Tilasin siis viisi erilaista äitiysmekkoa Zalandolta. Sovittelin niitä ja kolmannen kohdalla, kun näytin lähinnä täti ihmiseltä, niin meinasin alkaa kirkumaan :D Neljäs samaa mallia…ja tittidiiiiii viides näytti jotenkinpäin onneksi ihmiseltä!


Päädyin siis lopulta Queen Mum-merkkiseen tummanharmaaseen/luonnonvaaleaan mekkoon. Mekko ei ihan ollut sitä mitä halusin alunperin; olkaimeton, liehuva maximekko, mutta on se ihan nätti :) Pitkään vaan mietin, että onko mekon päällyspitsi liian vaalea häävieraalle häihin. Tän muutaman kuukauden tuskaisen mekon etsimis projektin jälkeen päätin, että se saa nyt luvan kelvata, koska mekkoa ei ollut saatavilla muussa värissä. 


Veikka rakas <3

Mekon väri määritti, että laukuksi pääsee mun Eva! Sopii ihan täydellisesti tuohon mekkoon :) Lisäksi halusin laittaa noita mun viime kesän löytöjä eli FlashTattoot pääsi myös käyttöön. Muutama oli siis jäänyt viime kesältä ja onneksi sain vielä tilattua hieman täydennystä samasta FlashTattoo setistä :) Ensimmäiset "tatskat" tilasin suoraan jenkeistä, mutta nyt bongasin saman setin eri nimellä (?) nellyltä ja toimitus oli nopeempi, niin päädyin siihen ratkaisuun.


Vaikea valinta olikin sitten kengät. Halusin saada asuun pikkusen väriä ja muuten metallinhohtoisiin yksityiskohtiin sopi mun Parikan Little Lulut hyvin ja olis tuonut mukavan väripilkun myös. En oo muutamaan kuukauteen edes kokeillut korkkareita jalkaan ja välillä oon niin turvonnut, että pelkäsin jo crocsien olevan se ainoa vaihtoehto :D Ajattelin kuitenkin väkisin tunkea nuo Lulut jalkaan, mutta eipä onnistunut.. Hetken kotona kopistelun jälkeen tajusin, että jo muutama askel tuntui epämukavalta. Meinasin jo luovuttaa, kunnes muistin mun muutaman kesän takaiset Hennesin alelöydöt! Noi mustat avokkaat on niin mukavat, koska niissä on lähes tasainen pohja, mutta jo ostaessa ne on ollu mulle aivan liian isot. Jostain syystä ne ei oo kuitenkaan koskaan päätyny mun kirpparikassiin ja onneks näin! Nythän ne meni aivan loistavasti jalkaan :P Vaihtokengiksi otin mukaan mun hennesin luottokesäkengät eli tuollaiset nirunaru sandaalit, joita mulla on useassa värissä. Ajokengiksi taas mun pinkit reiskat :D


Toinen haastetta aiheuttava juttu oli neule/jakku tuohon mekkoon. Mulla olis ollut ihan täydellinen lyhyt luonnonvaalea jakku tuohon, mutta jo pelkän mekon kanssa ahdistelin, että onko se sovelias värinsä takia häihin, joten hautasin idean jakusta jo alkuunsa. Tosin meinasin sen ottaa jo uudestaan vaihtoehdoksi vielä edellisenä iltana, mutta onneksi se karsiutui, kun ne kengät ei mennykkäkkään jalkaan. Pohdin siis pitkään mustan jakun, vaaleanpunaisen kaftaanin ja mustan villatakin välillä. Lopulta päädyin laittamaan tuon hennesin perus mustan villatakin. Se ei ehkä ollut se juhlavin ja paras vaihtoehto, mutta meni hyvin :)

Kiitti Antti kuvauksesta :D Tää oli niin mielenkiintonen otos, että pakko julkasta :P 


Pääsin myös pitkästä aikaa meikkaamaan ja tällä hetkellä ”ripsettömänä” oli pakko laittaa tuollaiset perus tekoripset, jotta saa hieman näyttävyyttä. Alkuun ajatus oli mätsätä huulet kenkiin ja laittaa sitä ihanaa pinkkiä huulipunaa, mutta päädyin sittenkin hennon vaaleanpunaisiin huuliin, kun se kenkäidea oli poissuljettu. Hiusten kanssa olin vähän mielikuvituksettomampi eli siis ne mun perus kiharat tälläkin kertaa ;) Ei ne itelle taas tuntunut niin arkiselta, koska tukka ollut ponnarilla tai sotkuisella nutturalla sohvan pohjalla, joten pitkästä aikaa oli kiva kihartaa :P



Eli siis sellaista asua ja ahdistusta sen ympärillä :) Nyt on juhlat juhlittu ja oon taas kivasti sellaisessa rakkauskuplassa ja haluaisin vaan suunnitella omia häitä koko ajan :D Josko uskallettais päivä lyödä lukkoon jossain vaiheessa, niin sitten voi alkaa suunnittelemaan tarkemmin ;)

Mun miehet <3 



perjantai 17. heinäkuuta 2015

"Kesäloma" viikko

Tän viikonhan piti tosiaan olla meille yhteinen kesäloma viikko. Itsehän tosiaan oon edelleen sillä sairaslomalla, aurinko ei paista ja suunnitelmia ei ole, joten ihan lomailu fiilistä tästä ei saa edes tekemälläkään :D No kiva silti, että on tuo mies seurana täällä päivät. 

Sen verran pakko palata viime viikkoon, että sain Mamalta synttärilahjan ykkösosan perjantaina ja ai että! Mä kitisin vastaan, että ”Et nyt jessus sentään osta mulle missään nimessä ikinä noin kalliita lenkkareita! En suostu ottamaan vastaan! Tajuutko mitä tuhlausta!” Kunnes lopulta Mama sai tahtonsa läpi ja minä aivan upeat kirkkaan pinkit Niket <3 Mikähän urpo mä oon, kun tälläsessä asiassa kitisin vastaan? :D Joo en oo koskaan kuvitellut omistavani noin kalliita lenkkareita (eikä nää ees siis tosiasiassa ollu kalleimmasta päästä..), mutta jumankekka miten hyvä noilla on kävellä! Siis enpä mä nyt oo niillä minnekkään lenkkipolulle päässyt, mutta jo kauppareissulla huomaa hyvin miten ihana on kävellä eikä mikään paina tai purista mistään. Kiitos siis rakas Mama ja pahoittelut vaihteeksi, kun kitisin ja vinguin vastaan :P


Lauantaina taas sain huikeimman ”synttärilahjan” ikinä; uuden auton <3 I’m in love! Täähän on ehkä uskomattomin juttu ikinä. Oon siis aina haaveillut valkoisesta katumaasturista ja jotenkin haaveen kohteena on ollut aina Audi. Audit multa on kielletty niin miehen, kuin veljen taholta useasti :D Autolle mulla ei oo ollu tarvetta nyt muutamaan vuoteen muutenkaan. Mun edellinen auto ollut nyt useamman vuoden Pälkäneellä, koska sille ei oo ollu käyttöä. Meillä on ollut siis yksi käyttöauto, farmari, joka oli mun mielestä aivan todella hyvä myös nyt, kun pikkuinen saapuu. Oltiin sovittu, että sitä ei myydä….mitä teki Tuomas? Myi meidän vallan hyvän Mondeon :D Oman autoni taas lahjoitin Pälkäneen poppoolle. Milläs me ajellaan nyt sitten? Ilman autoa ei kuitenkaan voi olla ja varsinkaan, kun pikkukaveri syntyy. Oltiin jo viime syksynä katsottu kelpuutettavilta merkeiltä katumaatureita ja haaveiltu, että joskus vielä tällänen meille! No, mutta hupsista. Nyt meillä olis maailman ihanin ja upein kimaltavan valkoinen Ford Kuga, joka on lähestulkoon upein asia, jota oon koskaan omistanut <3 Uuh mama! Ihanaa autossa on vielä tällä hetkellä sen korkeus. Ihan pikkusen helppo päästä kyytiin eikä tarvii kenenkään auttaa autosta ulos, kun maha ei taivu maan tasalta ylös :D Toinen ihana juttu on lasikatto. En ees koskaan osannut ajatella, että sellaisen haluaisin, mutta onhan se hittovie magee! Hassua ja opettelua vaativaa autossa on taas avaimettomuus… Joka ikinen kerta yritän niin käynnistää, kuin sammuttaa auton avaimista vaikka autossa ei ole edes virtalukkoa…ehkä mä opin vielä ;) Nyt jos olis parempi kunto niin lähtisin ajamaan ihan huvin vuoks Lappiin ja takas :P



Maanantain huikeat ”lomapuuhat” taas rajoittuivat mansikoiden pakastamiseen. Tulipahan sekin tehtyä ;) Nyt olis muutamat rasiat talven varalle ja saa pikkujätkäkin maistella ”tuoreita” mansikoita, kun sen aika koittaa. Vielä pitäisi Niittarista hakea vadelmia ja Pekka on luvannut käydä mustikassa, niin olisi sitten kunnon vitamiini varastot talvelle varastossa :)


Tiistain toiminta olikin sitten hieman rankempaa ja meinas selkä mennä ihan rikki :/ Mulla oli siis se Maman kakkos synttärilahja eli jalkahoito paketti Lumottu Kauneus-hoitolassa. 1,5h istuminen ei tehnyt hyvää vaikka douppasin itteni ennen tapahtumaa panadolilla :( Onneksi kipu alkoi vasta ihan viime metreillä, joten oli se sen arvoista! Hoitolaa on pakko sen verran hehkuttaa, että tuo Lumotut jalat kesäsetti oli kyllä ihan super ja vielä tähän väliin oikein hyvä! Ensin siis säärien sokerointi, joka oli mulle ensimmäinen sokerointi kokemus ikinä. Ja jos tosiaan lopputulos pysyy pitkään hyvänä, niin mä koukutuin kyllä ;) Ei se ees ollut niin kivuliasta eikä niin kallista, kun olin ajatellut! Sanoinkin, että katotaan miten nää tästä kasvaa, että saatat saada vakkariasiakkaan :D Sen jälkeen jalkakylpy ja -hoito, kunnon kovettumien rapsimiset ja höyläilyt, jonka jälkeen geelilakkaus ja aiiiiiivan ihana jalkojen hieronta! Tässä kohtaa tosiaan harmitti, kun toisen jalan kohdalla alkoi selkää särkeä niin paljon ettei ihan täysin päässyt nauttimaan siitä ihanasta hieronnasta. Kaikin puolin siis hyvä kokemus oli ja jatkossa, kun hoidoille on tarvetta, niin tsekkaan kyllä tän paikan tarjonnan ensimmäisenä ;) Pakko oli heti seuraavana päivänä käydä Nemon kanssa tuossa "takapihan" puistossa ja pysähtyä puistonpenkille ja ottaa "kesälomakuva" eli varpaat nurmikolle :D



Tällä reissulla halusin väkisin poiketa Baby Stylessä vaikka tosiaan selkä oli jo lähestulkoon sökönä. Pikkukaverin nurkkauksesta on puuttunut musiikki mobile ja bongasin tuolta nettisivuilta kivannäköisiä mobileita tarjouksesta. Kerrankin, kun oltiin yhdessä liikenteessä, niin mentiin yhdessä se valitsemaan ja mun mielestä kivaan päädyttiin :) Tää oli kyllä lähinnä Tuomaksen valitsema, koska itse olin kahden vaiheilla jo netissä katsoessani ja olisin varmaan ottanut just sen toisen, jos olisin yksin ollut valitsemassa :P 


Löysin muuten vihdoin sen "harrastuksen" jota pystyn tekemään ilman, että onnistun saamaan paikat kipeeks! Ostin siis viime perjantaina ton tän hetken "humputuksen" eli aikuisten värityskirjan. Ihan huippu! Hyvin saa ajan kulumaan ja hauskaa puuhaahan toi on ;) Tein myös ton babynestin jämäpaloista mun puuväreille tollasen kivan pussukan...hyvin tarpeellinen tekele :P



Loppuviikko menikin sitten ollessa ja suunnitellessa (lue: ahdistuessa) huomisen häiden asustusta. Ihan pikkunen stressi meinannu tulla mekosta, mutta onneks löysin sellasen mikä on ”ihan jees” ja menee päälle. Kaupoissa pyöriminen ei oo ollut missään vaiheessa vaihtoehto, niin tilasin sitten kotiin miljoona mekkoa :D Siitä sitten lisää tarkemmin häiden jälkeen! Jännät paikat, että kuinka kipeenä oon sunnuntaina ja miten käy maanantain töihin menon kanssa.... No turhaan sitä vielä murehdin, sen näkee sitten :)



Onneks Tuomas on päässyt sentään poikien kanssa kalaan ettei oo ihan joutunut mun kanssa makaamaan himassa! Tosin kotiin asti ei niitä tilaamiani ahvenia tullut....ehkä ens kerralla :P

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Marimekko crush

Mä oon aivan rakastunut! Ja ihmeissäni tästä kohteesta. Tykkään kyllä Marimekosta, mutta mulle se edustaa kodin tekstiilejä ja meikkipusseja sekä astioita. Ja tällä kertaa oon rakastunut vaatteeseen. Oon jotenkin kuvitellut etten koskaan haluaisi mitään ”tylsiä” Marimekon vaatteita, mutta tää oli rakkautta ensi silmäyksellä.


Bongasin Mallikoulu ohjelmasta tuon ihanan pinkin unikkokuosisen Pavot silkkipaidan. Surffailin joku aika sitten kanavia ja silmiin osui Mallikoulun ilmeisesti jokin uusinta tai vastaavaa ja juuri tuo Marimekko kohtaus. Ihan mieletön tuo paita! No ainakin siinä olleen henkilön päällä :P Eihän tälläistä uskaltaisi nyt ostaa, koska ei mitään hajua koosta ja tää on taas näitä haaveita, jotka saattaa näyttää itellä aivan todella naurettavilta jo siellä sovituskopissa.




Kaikesta huolimatta nään päiväunia tällä hetkellä tästä kauniista silkkipaidasta ja suunnittelen jo päässäni alkuvuoden ostosreissua Marimekon myymälään. Sittenhän sen näkee, että onko se mulle tehty paita vai ei, mutta kaikesta huolimatta mielettömän kaunis <3


                                         Kaikki kuvat Google haku.