Kaksplus.fi

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

The Pregnancy - kertaus raskausajasta

Päätin tehdä tälläisen kertauksen raskausajasta miljoonan kuvan kera :) Kuvia piti käydä ottamassa ihan tätä varten, mutta olo on ollut tässä muutaman päivän sen verran raju ettei vaan yksinkertaisesti kykene ylimääräistä. Jos päästään vielä masukuvia ottamaan, niin julkaisen niitä täällä vielä myöhemmin. Nyt meillä on siis "lähtö lähellä" ja tämän postauksen myötä on aika aloittaa blogitauko. Laskettuun on reilu viikko ja tässä lähipäivinä ”oireet” on vaan pahentuneet, joten koin tälle hyvän hetken tässä välissä. Toki on vielä mahdollista, että yli mennään se kaksi viikkoa, mutta ajatukset alkavat olemaan jo sen verran mössöä, ja univaje verottaa, että parempi näin :) Nyt keskityn siis muutamaksi viikoksi vain ja ainostaan kasvavaan perheeseeni ja opettelemaan uutta arkea mullistusten keskellä. Instaa toki päivitän aina, kun sellainen tarve tulee, mutta muuten blogi ja sometauko here I come!  Ohessa siis pikainen kertaus raskaudesta alkuvaiheesta tähän päivään:


Tuolivaras :D
Hieman sekavan oloinen ja myrtsi ilme. Kuva otettu siis noin 30-45minuuttia positiivisen raskaustestin jälkeen 24.2.2015 aamulla, juuri ennen lääkärille menoa, kun ensimmäinen itkukohtaus on saatu altappois. Alkujärkytys siis, kun oletettu vatsatauti olikin jotain ihan muuta :D Eli tästä se kaikki lähti!


Ensimmäiset viikot meni muutenkin melkoisessa ajatusten myllerryksessä ja asian todellisuus ei meinannut mennä järkeen millään. Justhan me puhuttiin, että odotetaan vielä hetki :D Olo oli hyvin epätodellinen ja ajatukset laukkasivat edestakas uskomattoman upeasta fiiliksestä itsekkääseen ”itkupotkuraivari”-tunnemyrskyyn, jota valotin hieman tarkemmin täällä


Ensimmäinen ultra oli huikea kokemus! En varmaan koskaan unohda sitä fiilistä <3 Tuskin kumpikaan meistä. Näistä epävarmoista ajatuksista huolimatta se oli upein kokemus ikinä. Se sai myös samalla koko tilanteesta todellisemman ja pikkuhiljaa kumpikin alkoi hyväksyä uutta, muuttuvaa tilannetta. Tämän jälkeen päädyttiin kertomaan asiasta myös julkisesti. Mulla kasvoi vielä tuo masu ihan hujauksessa, että eipä se salassa olis enää pysynytkään :D Meinas vaan olla aavistuksen haastavaa saada tää mun pikku perheeni aseteltua kuvaa varten… :P




Seuraava ultra olikin sitten rakenneultra, jossa saatiin tietää, että meille on tulossa pikkuinen poika :) Poikaa oli kyllä lähipiirikin veikannut ja tuo tuleva Pälkäneen mummi myös ostanut kassillisen vaaleansinistä kamaa, koska oli varma, että tää kaveri on jätkä :D Mun oma ensimmäinen fiilis oli taas puolestaa tyttö. Jotenkin se alun jäätävä pahoinvointi ja fiilikset, niin olin ihan varma tytöstä…vain naiset vois olla niin vaikeita :D Toinen syy ajatukseen on varmaan se, että on "tottunut" siihen, että ensimmäinen lapsi on tyttö, kun lähipiirissä se on mennyt niin. Siinä vaiheessa, kun kaikki alkoi hokemaan mulle, että kyllä siellä poika on, niin aloin itsekin uskoa siihen. Kyllä siinä sitten onnenkyyneleet pääsi, kun ultratäti sanoi, että selkeä poika teille on tulossa <3



Alun pahoinvoinnit, kun siirtyivät taka-alalle, niin oli hetken ihan hyvä olo! No siis…ensin, kun se hyvä olo alkoi, niin sain tietysti flunssan…se vei voimat pariksi viikoksi, mutta sen jälkeen olikin sitten muutaman viikon kesäloma tiedossa ja jotain sai tehtyä :) Toki mulla alkoi jo tässä vaiheessa kivut ja liikkuminen oli jo hieman heikkoa. Päästiin silti sentään vähän reissaamaan eli siis tuo meidän tämän kesän roadtrip!


Kesälomalla saatiin myös ihanilta Pälkäneen tulevilta isovanhemmilta maailman paras ja tarpeellisin vauvalahja; lähestulkoon kaikki mahdollinen tarvittava vauvalle. Kiitos vielä miljoonannen kerran <3 Meillä ei todella olisi ollut itsellä mahdollisuutta hommata noita kaikkia tarvikkeita itse. Käytiin siis Ikean reissu, josta saatiin hoitopöytä ja lipasto sekä ties vaikka mitä tarpeellista vauvalle. Sieltä sitten siirryttiin lastentarvike kauppoihin ja Stockalle, josta pikku Paltsi sai ihania lakanoita, petivaatteita, hoitoalustan, rättejä, leluja ja ihan kaikkea mahdollista! Meille jäi siis vain kasaus…tai no tulevalle iskälle jäi kasaus ja me kannustettiin mahan kanssa :D Kesän mittaan ollaan myös saatu mun ihanalta serkulta sekä Tuomaksen siskolta kunnon paketit vaatteita ja muuta tarpeellista! Siihen päälle äitiyspakkaus ja nyt loppuvaiheessa muutamat omat ostokset, niin pärjätään oikein vallan mainiosti...toivottavasti :P Vaunut ja kaukalo jne. teki jo sen verran mukavan loven kukkaroon, että toivon todella ettei ainakaan hetkeen tarvitse mitään hommata... niin ja mullahan oli ainakin se rintapumppu vielä ostamatta...voihan :D



No tästähän se lähtikin se alamäki. Päivä päivältä kivut paheni, pahoinvointi tuli takaisin, yöunet on ollu vain haave jo kuukausien ajan. Välillä sain pari päivää syötyä ihan ok ja välillä kaikki tuli ulos… vettä myöden. Tays ja synnytyspäivystys on jo meille tuttu paikka, kun sielläkin on tullut rampattua kesällä useampaan otteeseen. Ulkoilu on jäänyt lähes kokonaan, koska jo neuvolassa käynti ja ruokakaupassa mummovauhtia löntystely on liikaa. Muutamia päiviä ollut välissä, että ihan ok, mutta pääpiirteittäin tuskainen raskaus…onneksi voi jo sanoa, että alkaa olla takanapäin :) Harmittaa siis eniten se, että en ole pystynyt jatkamaan normaalia elämää; ulkoilua, työntekoa ja muutenkin menemistä normaaliin malliin. Onhan tällä kaikella hyvä tarkoitus, mutta kyllä se edelleen kalvaa mieltä ja harmittaa. Ehkä aika kultaa muistot?


Painoa on tullut ”mukavasti” myös tässä raskausaikana. Onneks mulla ei oo ollu kovin epäterveellisiä mun mieliteot, mutta toki sekin jo vaikuttaa, että normaalin aktiivisen elämän tilalle tulee koko kesän makoilu sohvalla. Alun pahoinvointien kanssa söin lähestulkoon pelkästään mandariinejä ja suklaajäätelöä :D No toi jälkimmäinen ei kyllä oo terveellisemmästä päästä! Ne oli ainoot mitkä meni alas ja lämmin ruoka jo ajatuksen tasolla sai juoksemaan vessaan. Jossain vaiheessa tää siirtyi banaanien tieltä ja olisin voinut elää pelkillä banaaneilla! Tuossa hyvässä välissä sain sitten jo ihan normaalisti ruokaa alas ja tuli hetkellinen mieliteko maistaa makeeta. En siis oo juurikaan makeeta koskaan syönyt ja nyt jopa aloin maistelemaan omia leipomuksia, meille ostettiin aina silloin tällöin karkkia ja kylässäkin maistoin tarjottavia makeita. Ekaa kertaa ei tarvinnut kymmentä kertaa kieltäytyä ja selittää, että ei vaan yksinkertaisesti tykkää makeasta ja että ei tarkoita pahaa jos en vaan syö täytekakkua tai vastaavaa :D Tätä vaihetta ei tosin kovin kauaa kestänyt ja sama ällötys makeaa kohtaa palasi vaikkakin lievempänä. Nyt viime viikkoina on tullut taas maisteltua omia leipomuksia tuossa välissä, kun niitä jaksoi taas tehdä.


Seuraavat mieliteot oli hedelmät. Söin rasia kaupalla viinirypäleitä, nektariinejä, vesimelonia ja mansikoita. Kaikki mahdollisimman raikas ja kylmänä tarjoiltava! Jossain välissä oli noin viikon kestävä himo leipään :D En siis normaalisti syö juurikaan leipää…ehkä kerran kuussa? Sitten tuli kaakao Jacky makupalat…niitä meni useampi purkki ja nyt jo ajatus ällöttää :D Mitäs sitten? hmmm… No positiivisena asiana, että mitä on jäänyt pois. Meillä alko vahingossa olla tapana ostaa viikonlopulle aina sipsipussi ja nyt koko raskausaikana ollaan ostettu ehkä kaksi sipsipussia…ei mee alas! Samoin pizza. Yleensä ollaan noin kerran kuussa haettu kotipizzasta pizzat… mulle yks vapaapäivä kokkailusta on ollut ihan tervetullutta! No eipä mee alas enää :/ Jotenkin se rasvaisuus jne. saa mut voimaan niin järjettömän pahoin jo puolessa välissä pizzaa ja koko loppupäivä oksettaa, että ei onnistu enää. Harmi! Eipä toi terveellistä nyt tietty ookkaan, mutta tykkäsin tosta pizzaperjantai meiningistä ja keittiövapaasta :P


Juomista taas niin alkuun olisin voinut juoda litratolkulla Coca colaa…joo tiedän kyllä! Erittäin erittäin huono! Minkäs sille tekee jos on vaan pakko saada! No se siirtyi aika nopeesti persikka jääteen tieltä ja sitä meni litroittain…yhtään sen parempi? eipä juuri… Sitten tuli ne Herra Hakkarainen limut…niidenkin himo meni ohi ja mulla on vieläkin jääkaapissa muutama :P Koko ajan ja tällä hetkellä ainoona on kivennäisvesi. Meillä on paketti noita kuplajuomia tölkkimuodossa koko ajan jääkaapissa. Toi on myös auttanut närästykseen, mitä en olis koskaan uskonut! No pääasia on se, että toi on sata kertaa parempi, kun ykskään noista muista vaihtoehdoista :D




Mitäs sitten? Pitkä ja kivinen tie ollut siis tämä! Niin henkisesti, kuin fyysisesti rankka ja ajoittain masentava kokemus. Elämäni ensimmäistä kertaa oon joutunut pysähtymään ihan täysin ja se ei oo mun tapaista. Siihen vielä se, että ei oo ihmisiä ympärillä juurikaan, niin kyllä tässä on järjen rajamailla käyty useampaan otteeseen. Nyt alkaa lähestyä siis se loppu ja se kiitos tästä kaikesta, sitä odotan suuresti! :) Josko sitten saisin sen oman aktiivisemman elämän takaisin ja ihmiset mun ympärille? Hope so, pikkuhiljaa! 


Tästä nyt on varmaan unohtunut miljoona asiaa, jotka halusin kirjoittaa ja miljoona fiilistä, jotka halusin jakaa, mutta ehkä ihan hyvä niin… tästä tulis muuten kymmenen kertaa pidempi tarina :D Lupasin jossain vaiheessa palata aiheeseen ”blogi henkireikänä”. Eli siis koen, että tää on ollut mulle huikeen hyvä juttu, että pystyn kirjoittamaan ajatuksia ylös. On sitä tullut välillä kirjoitettua myös niitä ei niin positiivisia fiiliksiä myös, vaikka ajatus on ollut pitää tää vain positiivisten ajatusten blogina. Mutta mitä sitten? Sellaistahan se elämä on! :) Kenelle mä muuten olisin purkanut fiiliksiä? Eipä tuo mies jaksa loputtomiin kuunnella jankutusta samasta asiasta ja ystävillä on omakin elämä. Aina, kun saa asian kerrottua jollekkin, niin tulee helpottava fiilis. Mä oon nyt käyttänyt tähän blogia eli avaudun tänne ja heti helpottaa, kun saa asian harteiltaan pois. Ne lukee sitten ketä kiinnostaa :)




Myös siinä mielessä tää on ollu hyvä, koska se on pakottanut mut välillä edes laittamaan ittestäni ihmisen näköisen :D Ollaan välillä otettu kuvia ihan vaan tätä varten ja mä oon saanu siis mahdollisuuden meikata ja pukeutua hieman eri tavalla. Enpä tiiä mikä järki, mutta onhan se ollut kivaa aina sillon tällön vähän laittautua vaikka ei oo mihkään menoa. Tulee vähän enemmän ”normaali” olo :)



Sellaista! Eli siis nyt on tullut aika sanoa hetkeksi heipat. Viikko ja pari päivää laskettuun, jännitys alkaa tiivistyä ja en malta odottaa, että nään tän pikkuisen ihmeen <3 Tänään edessä vielä neuvola...olisiko mahdollisesti jo viimeinen? Oman perheen ”kupla viikot” odottaa eli aiotaan elää omassa rakkauskuplassamme nyt muutaman viikon verran ja tutustua uuteen perheenjäseneen kunnolla. Ihanaa, että saadaan olla kaikki kotona ja katsoa, että miten se alku lähtee rullaamaan :) Blogitauko ottaa nyt siis vallan ja hieman varaslähdön. Alkuperäinen ajatus oli julkaista tämä vasta, kun vauva on syntynyt, mutta päätin nyt keskittyä hoitamaan nuo viimeiset hommat valmiiksi ja viettämään laatuaikaa Nemon kanssa ennen h-hetkeä…ilman läppärin avaamista mielellään ollenkaan. Eli siis palataan asiaan, kun pikkuinen on maailmassa ja meidän ekojen viikkojen perheeseen keskittyminen on takanapäin. Kiitos kaikille tsempeistä ja kommenteista kesän mittaan tänne ja toivottavasti palaatte lukemaan juttuja meidän vauva-arjesta ja muusta hömpästä taas myöhemmin :)


Masulle pusuja <3

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

DIY time: lämpötyyny

Oon haaveillut tuollaisesta lämmitettävästä kauratyynystä jo jonkin aikaa. Josko se auttaisi selkä- ja supistuskipuihin? No oonko mä nähnyt näitä missään kaupassa? En oo. Käsittämätöntä miten vaikee juttu oli löytää, kun luulin noiden olevan yleisiäkin! Kiukkuuntuneena tästä päätin taas laittaa ompelukoneen laulamaan ja tehdä itse :) Tässäkin tuli tietysti yksi este; mistä mä saan kauraa? Mistään ei myöskään löytynyt sitä, mutta hätä ei ole tämännäköinen! Päätin siis tehdä riisitäytteisen ja toimii oikein passelisti myös! Ainoona miinuksena on mukava puurontuoksu lämmittäessä :D No se oli pahimmillaan ensimmäisellä lämmityksellä ja nyt useamman käytön jälkeen sekin on onneksi hieman hälvennyt. Odottelen siis sitä kauraa ja vaihdan tuon sisustan jossain vaiheessa, mutta nyt ensihätään tuo menee oikein hyvin :)

Mulla oli siis hämärä jämäpala kangasta 48x76cm, josta tämän tein. Ensin siis tein taitokset noihin pidempiin sivuihin, n.2cm.


Sen jälkeen käänsin homman väärinpäin ja mittailin taitoksen noin 16cm yläreunasta. Mallailin vielä, että varmasti menee nuo reunat tarpeeksi päällekkäin, koska tämä on tälläinen ”taskuversio” ilman erillisiä kiinnityksiä :)


Sitten vaan kumpikin lyhyt pääty nuppareilla kiinni ja taas tuplasti ompeleitä eli ensin tein suoralla ja perään vahvistavan siksakilla.


Sitten käännetään työ oikeinpäin ja mittasin pötkylästä nuo ”taskujen” kohdat. Ensin tarkoitus oli tehdä viisi pientä taskua, mutta sitten päädyinkin tekemään kolme; reunoille hieman pienemmät ja keskelle suurempi. Tuo suurempi menee just passelisti tuohon alavatsalle ja lämmittää tasaisesti :) Mulla siis tuli nuo taskut 20cm, 30cm ja 20cm. Merkkasin nuo kohdat ja ompelin suoralla ompeleella tikkaukset erottamaan taskujen paikat. Noin! Päällinen valmiina!



Sitten niiden kaura-/riisipussien kimppuun. Eli siis tällaisessa mallissa leikkasin kaksi 20x17cm ja yhden 30x17cm pussukan aihion valkoisesta lakanakankaasta. Ihan perus puuvillaa siis, joka oli joskus Eurokankaassa lakanakangas nimellä, melko kestävää ja jämäkkää. Tätä käytetty myös aikaisemmin eli jämäpala taas kyseessä.



Seuraavaksi ompelin kaikkien kolmen pussukan reunat (suoralla ja siksakilla) kiinni ja jätin aina yhdestä pikkureunasta noin puolet auki.


Sitten käänsin pussukat, mallasin vielä päälliseen, jotta tuli varmasti oikeen kokoset ja seuraavaksi täytin paperin avulla puuroriisillä. Puuroriisin valikoin sen muodon vuoksi, jotta ei pistelisi läpi. Tästä myös ehkä johtuu se puuron tuoksu lämmittäessä :D Tuskin se normiriisikään olis pistellyt kahden puuvillan läpi…noh! eipä sitä siinä vaiheessa ajatellu :P



Pienempiin pussukoihin laitoin puoliksi yhden kilon pussin eli noin puoli kiloa per pussukka. Keskimmäiseen isoon meni yksi kokonainen kilon pussi. Laitoin niin, että nuo pussukat oli suunnilleen 2/3 täynnä ja isoin noin puolillaan. Tuolla tavoin ei oo liian täynnä, mutta sopivasti, että riisit jakautuu tasaisesti.

Pienempi 20x17cm pussukka.

Suurempi 30x17cm pussukka.

Sitten, kun pussukat on täynnä riisiä, niin ompelin noi aukot kiinni ja sitten vaan tuonne päällisen taskuihin! Halusin ehdottomasti tuollaisen version, josta voi päällisen pestä. On sitten pitkäikäisempi juttu :) 



Mä oon lämmittänyt tuon joka ilta myöskin ilman päällistä. Eli siis irtopussukat mikroon. Meillä on täysillä tuo mikro ja pidän suunnilleen 5-10min. riippuen kuinka kuumaksi sen haluan. Aina välillä keskeytin lämmityksen ja ”pöyhin” pussukoita, jotta lämpiävät tasaisemmin. Varoituksen sanana, että ainakin tää riisi päästi ensimmäisellä lämmityksellä hieman kosteutta ulos eli ennen käyttöä lämmitin pussukat kerran ja annoin niiden jäähtyä rauhaksiin.


Nopea ja näppärä ja ainakin mun kipuihin ollut hyvä apu! Eihän tää mikään ihmepussi oo mikä kaikkea kipua poistaa, mutta helpottaa kyllä kummasti :) Mä tein siis jämäkankaista tuon, joten niille en osaa nyt hintaa heittää, mutta riisit oli 0,99e/pussi ja kaksi pussukkaa tähän meni eli 1,98e tuli hinnaksi tälle… onneks en löytäny sitä valmista ekasta kaupasta :P 



Uskon tän toimivan myös oikein näppärästi hartiakipuihin jne. ja sikäli tulee olemaan myös tuon miehen käytössä. Tässä myös helppo, halpa ja nopee lahjaidea viilenevään syksyyn ;) Tää oli sen verran simppeli, että on helppo muokata noita taskujen kokoja ja tehdä erilaisia versioita!


torstai 24. syyskuuta 2015

Jännän äärellä

Kuulumisten aika! Täällä elellään jänniä aikoja ja kohta taitaa olla pieni nyytti sylissä :) Laskettuun enää hetki ja siitä jos laskee maksimin yli niin kaks viikkoa päälle eli ei enää kauan joka tapauksessa! Jännittää päivä päivältä enemmän! Supistelujahan mulle on tullut jo liiankin alusta lähtien, mutta nyt ne on ihan eri sfääreissä. Varsinkin iltaisin on todella kipeitä supisteluja, jotka kestää muutaman tunnin. Tässä vaiheessa, kun kipu nousee siihen, että kyyneleet valuu silmistä, niin sydän alkaa hakkaa miljoonaa, että ”nytkö se on jo muka lähtö, oh my!”. Ainakin tähän asti ne on siitä vielä laantuneet :) Nyt, kun nuo on olleet noin kipeitä, niin tuli paniikki hoitaa kaikki hommat loppuun. Siis periaatteessahan meillä on ollut kaikki valmiina jo kauan, mutta ne viimeiset yksityiskohdat, siivoomiset jne. on olleet vielä kesken. Nyt päätin, että perjantaihin mennessä hoidan ne, jotta sitten saa tosissaan tulla ilman, että alan turhaan stressaamaan mistään :) Tosin se perjantai on huomenna ja mulla on hommat edelleen suunnitteluasteella... :D Tossa yks ilta, kun kärvistelin lämpötyynyn kanssa sohvalla, niin Tuomas kysyi muutamaan otteeseen, että pitääkö nyt lähteä sairaalaan. Mun vastaus oli, että ei todella, kun on suihkuseinä ja uuni vielä pesemättä, että jos nyt tulee ni ei tarvii tulla :D Näin siis täällä.

Kuva viime viikolta, RV 37
Muuten on mennyt lähinnä köllötellessä, telkkarin ääressä, kirjoitellessa ja puuhastellessa pikkuhiljaa. Mun toiminta on siis kun hidastetusta filmistä, mutta pikkuhiljaa oon hoitanut juttuja valmiiksi :) Koomisinta on ehkä, kun kaupassa mummotkin menee rollaattorilla ohi :D Pikkujuttuja oon kerennyt ompelemaan ja suunnittelemaan. Se on vaan harmi, kun tuon koneen kaivaa esille, niin eipä sitä malttais aina jättää hommaa kesken ja jatkaa seuraavana tai sitä seuraavana päivänä vaan kun ei jaksa/pysty istumaan paikoillaan. Yleensä se meinaan menee niin, että ompelee vaikka aamuun asti kunhan saa valmiiksi homman samantien :P Kärsivällisyyttä siis kasvatellaan täällä samalla!


Ultrassakin tuli tosiaan käytyä painoarviossa jo hetki sitten ja kaikki näyttää hyvältä! :) Jätkä on vain muutaman päivän verran kookkaampi, kun viikot. Eli siis kaikki hyvin sikäli, että ainakaan tuon takia ei tarvitse ennakkoon käynnistellä tai suunnitella sektiota. Saatiin myös maailman suloisin kuva pikkukaverista ja on ihan ilmetty isänsä <3 jopa pelottavan samannäkönen :P

Mun rakas perhe <3 ja nenien vertailu :D

Muuten oon vieläkin melkoisen rauhallisin mielin synnytyksen suhteen. Toki se jännittää! Mutta mitään ylitsepääsemätöntä paniikkia ei ole :) On vaan sellanen tsemppi päällä, että jos oon näin kauan kestäny tuskaa niin selviin siitäkin aivan varmasti hyvin! Sattu niin paljon kun sattu, mutta se tieto ettei se kipu kestä ikuisuutta on helpottava. Pitäiskö mun jännittää ja pelätä enemmän? Onks tää normaalia ettei osaa pelätä synnytystä? :D Se on varmaan se, kun ei tiedä mitä odottaa? Ainoo pelko on siis tällä hetkellä, että syystä tai toisesta mut tarvii nukuttaa tai leikata. Muuten ootan ihan rauhallisin fiiliksin tilannetta. Ehkä se paniikki tulee sitten, kun lähdetaan ajamaan kohti Taysia? :D

Eilen sain neuvolassa tiedon, että 90% todennäköisyydellä mulle ei voida laittaa epiduraalia. Oon tän asian tienny jo päivästä 1 alkaen, joten oon siihen jo asennoitunut läpi koko raskauden. Toisaalta oon myös helpottunut tiedosta…niin hullulta kun se saattaa jonkun mielestä kuulostaakin :D Jo ajatus järjettömästä piikistä mun selässä saa mut voimaan pahoin ja paniikki yltyy. Taitaa mennä mulla aikalailla samaan kategoriaan, kun tuo leikkaus- ja nukutuspelko.  Ultrassa lääkäri suositteli lähetettä pelkopolille tuon sektio pelon vuoksi, mutta neuvolassa, kun keskusteltiin ihan päällisin puolin asiasta, niin sain paniikkikohtauksen; itkin ja tärisin holtittomasti, päässä sumeni ja luulin koko loppupäivän oksentavani millä hetkellä hyvänsä. Ja mä sitten menisin juttelemaan aiheesta vielä yksityiskohtaisemmin? Ei ehkä se paras idea :D Sovittiin siis yhteistuumin, että parempi antaa asian olla, kun tahtotila on synnyttää alakautta. Siinä vaiheessa, jos hätäsektio tulee tarpeelliseksi niin eipä siinä muutenkaan kysellä, että pelottaako neitiä nyt tää nukutus tai veitsi vai ei :D

Pikkuhiljaa pitäis siis varmaan alkaa miettiä ihan todenteolla noita kivunlievitysvaihtoehtoja. Eilen siis oman neuvolatädin kanssa aiheesta keskusteltiin, mutta en päässyt oikein mihkään lopputulokseen muun, kuin ilokaasun suhteen. Sitä siis naamariin ainakin! Kaikkia, jotka sisältää neulan tai veitsen tai mitään vastaavaa haluaisin jättää pois. Se tosin luultavasti mieli muuttuu siinä itse tilanteessa ja neulan koosta riippumatta oon valmis kaikkeen :D Sitä ei siis tiedä ennen itse h-hetkeä. Onneksi valmiudet on kaikkeen ja taidan mennä sillä periaatteella, että kyllä se kroppa sitten kertoo, kun on tarvetta jotain tehdä. Kuuntelen siis kehoani ja otan ohjeita ja ideoita vastaan kätilöltä. Eipä sitä synnytystä pysty muutenkaan etukäteen päättämään, että miten se menee ;)

Edelleen hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä täällä olen. Toisaalta toivon, että tulis nyt jo vaikka heti tänään ja toisaalta toivon, että ei ainakaan yhtään ennen laskettua. Eli siis ei mitään ”nyt kiire äkkiä”-fiilistä asiasta oo! Mikä on mulle harvinaista :D Mielelläni tässä vielä hetken valmistaudun henkisesti asiaan, mutta tulee ihan sitten, kun on tullakseen! Nyt kun viikotkin on sillä mallillaan että tosiaan saa syntyä ihan omaan tahtiinsa :) Ajatuksen tasolla oon valmistautunut siihen laskettuun, mutta samalla mulla on ollu alusta lähtien sellanen olo, että tää kaveri tulee syyskuun puolella. En tiedä mistä tällänen fiilis kumpuaa. No eipä tässä enää olis kun kuus päivää tätä kuuta jäljellä, että sitten näkee onko fiilis pitäny kutinsa! Tosin mun eka fiilis vauvan sukupuolesta oli myöskin tyttö, että sikäli... :D 

Löysin myös yllättäen mun vanhoja satukirjoja! Mun kaks lempparikirjaa lapsuudesta. Nyt ne odottelee tuolla Paltsin nurkkauksessa, että pääsevät uudestaan luettavaksi :) Näiden lisäksi lueskelin mun vauvakirjaa. Ei vitsit miten hauskoja juttuja siellä oli! Haha! ”Olit 1v 7kk, kun opit sanomaan "meesu" ja "dassun". Kun lähdettiin Datsunilla, niin osasit vaatia "meesun"” :D Mä oon selkeesti ollut vaativa nainen jo pienestä pitäen ;P



Kerkesin myös bongaamaan lähikaupasta taas ihanat Roosa nauha tuotteet! Ne on aina syksyn piristys, niin hyvän tarkoituksen, kuin hyvän värinsä vuoksi :) Hommasin siis tuon nauhan, joka koristaa nyt mun laukun vetoketjua, sekä heijastimen mikä menee joko omaan käteen tai rattaisiin näppärästi.



Tälläistä siis tänne kuuluu :) Odotusta ja valmistautumista. Vielä meinaan kyhätä muutaman postauksen ja sitten taitaa olla blogitauon aika. Hetkeksi pääsee keskittymään vain vauvaan; ennen ja jälkeen synnytyksen. Kaikesta huolimatta tää blogi on kaikessaan ollut mulle henkireikä, koska tykkään kirjoitella milloin mistäkin ja tähän saa mukavasti aikaa kulumaan. Saa myös hieman ylös niitä omia ajatuksia. Tulee myös silloin tällöin laitettua verkkareiden tilalle jotain muuta päälle ja pikkusen meikkiä naamaan, että saa muutaman kuvan…vaikka sitten vaan ihan tätä varten ;) Siitä sitten lisää siinä vaiheessa, kun tauon päätän aloittaa! Mukavaa loppuviikkoa kaikille :)


tiistai 22. syyskuuta 2015

DIY time: pikainen tyynynpäällinen

Nyt kun mun nukkuminen on ollut vaikeeta jo pidemmän aikaa, niin erinäiset tyynyt muodostaa suuren osan siitä kuinka hyvin saan asennon ja se uni tulee. No oon ollut aina koristetyyny fanaatikko eli se, että meidän talossa on tyynyjä enemmän kuin laki sallii, ei oo uutta :D Haaveilin siis jo aikoja sitten tuollaisesta ”pötkylä” tyynystä tai vastaavasti jostakin raskaus-/imetystyynystä, kun olin lukenut, että jotkut saivat siitä apua nukkumiseen. Mites noiden hinnat? Jaiks! Mietin pitkään, että olisko meillä jossain varastossa vanhoja vieraspeittoja tai tyynyjä tai jotain mistä saisin itse kyhättyä moisen, koska monta kymppiä (tai satkua) pötkylästä, jonka avusta en ollut varma? Ei kiitos! Tässä kohtaa bongasin Lidlin mainoksen ja Mamahan mulle kiikutti tuollaisen Lidlin edullisen version aiheesta :) Ja voin sanoa, että hyvin on toiminut! :) Tajusin vasta myöhemmin, että hitto mullahan on vaan toi yks tyynyliina siihen, että mitäs sitten, kun se on pesussa! No ei kun ompelukone laulamaan ;)

Lila Lidlin valmispäällinen.

Mulla oli siis tuollaista Ikean halpis kangasta, joka on pehmeetä ja sopi hommaan mainiosti! Otin mitat (n.45x145cm) vanhasta tyynyliinasta ja ompelemaan. Eli siis ensin, kun kangas oli mitattuna, niin ompelin taitoksen toiseen lyhyeen reunaan, jotta siitä tulee siisti. Tein melko leveän taitoksen, koska halusin, että napit on taitoksessa.


Sen jälkeen vaan oikeat puolet vastakkain ja yksi pitkä sivuhan oli jo kiinni, koska kangas on leikattu taitoksesta ja se äsken ommeltu pieni sivu jää auki. Ompelin siis loput kiinni ensin suoralla ompeleella ja sitten siksakilla. Ihan välikommenttina tähän, niin oon kyllä alkanut haaveilemaan saumurista…aavistuksen helpottais hommia :P 


Sitten vaan tyynyliina ympäri ja melkein valmista! Ite valkkasin mun nappipurkista, johon kerään kaikki varanapit, tähän parhaiten sopivat napit. Samanvärisiä ei löytynyt, mutta noi mätsäis oikein hyvin. Kurkin siis mallia tosta valmiista tyynyliinasta ja se oli siis myös napeilla kiinni.


No arvatkaa oonko mä sitten kouluaikojen jälkeen ommellut napinläpiä? NOT! Onneks tajusin, että mulla on koneen ohjekirja ja aloin selaamaan. Juu kyllä siellä ohjeet oli, mutta ymmärsinkö mitään? :D jep jep…Yleensä mulla ei oo tapana varsinkaan tälläsissä jutuissa luovuttaa (varsinkaan nyt, kun on aina parempi mitä enemmän saa aikaa kulumaan!), mutta oli pakko. Nyt, kun ei pysty älyttömiä aikoja istumaan paikoillaan, niin ei napannut yhtään alkaa tekemään kymmeniä testi napinläpiä ja sitten toivoa, että tuohon itse työhön onnistuu sellainen hyvä. Tässä siis haastetta ja, kun olo on parempi, niin voin vannoa, että opettelen ton ja teen sata napinläpeä, niin ettei se taito enää koskaan unohdu :P




Mitä mä sitten tein? No laitoin painonapit tietysti ;) Ne sopi tohon myös vallan mainiosti ja toi toinen pää tyynystä on kuitenkin aina jalkopäässä, niin eipä sillä niin suurta merkitystä ole. Sopii ihan yhtä hyvin :)




Noin ja tyynyliina on valmis! Jos poistan ton napinläpi kokeilun, niin aikaa meni ehkä max.30minuuttia eli nopeesti tuli! Ja vaikka kangas ei oo kummonen niin sopii noihin muihin tyynyihin hyvin päivällä tuossa sängyn päällä eli oon tyytyväinen lopputulokseen kyllä :) Nyt ei tartte panikoida jos pesee päällisen, että onko illaksi laittaa kuivaa vai ei. Tää oli myöskin niin näppärä ja nopee tapa tehdä tuo päällinen, että täytyy aavistuksen jalostaa sitä noihin ”normi” mallisiin tyynyihin. Viimeksi kun niihinkin taistelin vetoketjun, niin tuo nappisysteemi vois toimia myös koristetyynyissä hyvin :)