Kaksplus.fi

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sairastuvalta päivää!

Tai no, nyt aletaan onneksi olla jo terveitä eli otsikon olisi voinut muuttaa :) Mutta tätähän se sitten on se äitiys: huolta ja pelkoa pienen rakkaan puolesta. Nyt on koettu se ensimmäinen sairastelu ja kyllähän se oli sydäntäriipivää. Pohjustuksena siis, että meidän iskämies sai ensin todella pahan influenssan ja oli huonossa kunnossa monta päivää. Siihen päälle tosiaan Nemo oli huonona ja huoli aivan järjetön. Tässä kohtaa aloin jo olla aivan loppu; koitettiin välttää Danilta tuota tautia ja iskä nukkui eri huoneessa eikä koskenutkaan poikaan. No siitä huolimatta saihan se pikkumies taudin myös :(  Toinen oli niin surkeen näköinen, että kyyneleet tuli itelle silmiin koko ajan. Reipas hän kyllä oli! Lääkärissä sai maskin kautta hengitellä lääkettä ja adrenaliinia ja otti jopa torkut iskän sylissä odotellessa <3 Toinen pieni rakas! Säikähdyksellä selvittiin onneksi ja Taysiin lastenosastolle saatu lähete osoittautui turhaksi! Nyt on jätkä jo entisensä ja todella vähällä lopulta päästiin :)


Jos tästä kamalasta kokemuksesta etsii jotain positiivista, niin opinpa sen, että kyllä ne äidinvaistot on kohdillaan! Kyllä sitä vaan kummasti tietää milloin se oma lapsi on oikeasti kipeä. Aloin jo epäillä itseäni aikasemmin, kun muut epäili, mutta tiedänpähän nyt, että jatkossa tunnistan kyllä, kun Dani on kipeä ja kun ei ole.



Myös Nemo alkaa olla parempaan päin ja sai maailman parasta hoitoa Pälkäneellä <3 Toivottavasti tästäkin selvittiin vielä säikähdyksellä, vaikka ikää rouvalla alkaa jo olla. Nyt vaan täytyy tarkkailla vauvaa ja pitää terveydestä huolta entistä paremmin :) Kyllä tässäkin kohtaa itku pääsi useampaan otteeseen. Sen verran rakas ja tärkeä tuo karvainen vauva mulle on! 



Käytiin eilen hakemassa Nemo kotiin Pälkäneeltä koko perheen voimin! Pälkäneen pappakin uskaltautui ensimmäistä kertaa pitämään Danielia sylissä! :)





Tässä myös tapahtui suoranainen ihme! Mä saan AINA kaikki taudit. Ja yleensä siinä kohtaa, kun joku edes ajattelee, että vois olla kipeenä niin muhun tarttuu :D Ja uskokaa tai älkää mä säästyin tältä! Muutamana iltana oli todella huono olo ja pelkäsin, että nyt se on menoa, mutta onneksi ei! Sehän tästä oliskin vielä puuttunut…muutenkin oon, niin henkisesti kuin fyysisesti, aivan loppu näihin huonoihin uutisiin ja 24/7 juoksemiseen ja kaiken tekemiseen. Iloista olis ollu vielä kipeenä tehdä kaikki ja hoitaa Dania. No onneksi ainakaan tällä kertaa ei tarvinnut sitä miettiä :)



Meidän oman perheen huonojen uutisten ja vastoinkäymisten lisäksi mun rakas ystävä on vakavasti sairas. Se asia tottakai pyörii mielessä ja on sitä muutamat yöt itkettykin. Vielä, kun on muutamat kilometrit välissä, enkä voi tosta vaan hypätä autoon ja hurauttaa moikkaamaan, niin kyllä se harmittaa. Mutta onneksi kyseessä on pirun sisukas ja taistelutahtoinen tapaus, joten kyllä tästäkin selvitään! <3 Ollaan Danielin kanssa virtuaalisesti tukena ja hyökätään aina silloin tällöin kyläilemään, kun vaan päästään ja ollaan terveitä :)

Vaikka sitä kuinka yrittää olla iloinen ja vahva, niin kyllä sitä meinas usko loppua noiden kahden viikon aikana ihan kokonaan. Unta sai sellaisen 4h yössä….no toi neljä taitaa olla liiottelua tai ainakin harvinaista :D ja siihen päälle huoli kaikista ja kaikki hommat ja poikien passaamiset, huoh! Oon loppu (montakohan kertaa kerkeen hokea tätä :D). Tuntuu, että nyt ollaan käyty siellä pohjamudissa ja tästä on suunta vain ylöspäin! Nyt, kun Daniel alkaa olla parantunut, niin ollaan lähdetty kokeilemaan lymfahoitoja, Baby Lymfaa, noihin loppuihin masuvaivoihin. Nyt on kaksi kertaa jo takana ja kyllä mä melkein väittäisin, että apua on ollut! Ei enää huudeta vatsaa juurikaan :) Päivisin tuo pikkumies on itse aurinkoinen ja öisin joo huudetaan kahden tunnin välein, mutta nälkää. Josko pikkuhiljaa sais tää äiti vaikka kerran viikossa kunnon unet… Jaksais aavistuksen paremmin tätä arkea :P


Vaikeita aikoja on vielä varmasti edessä kaikin puolin, mutta josko sitä aina välissä olisi helpompi jakso, niin jaksaa sitten taas paremmin, kun se vaikea hetki osuu kohdalle :) Täytyy koittaa kehitellä jotain piristyksiä itselle vaikka kuinka olis väsynyt. Josko sais niitä iloisia asioita enemmän mieleen, niin jaksais pienemmillä unillakin :)



Neuvolassakin kerettiin jo käymään eli 3kk neuvola oli alkuviikosta. Olipas kauheeta, kun pikkunen sai rokotukset :( Mulle siis! Dee oli ihan mielettömän reipas pikkumies! Toki itki ja huusi piikin aikana, mutta heti, kun homma oli ohi, niin unohtui täysin ja keskityttiin taas naureskelemaan neuvolantädille :) Kasvettu oltiin myös hienosti! Pienen syntymäkoon vuoksi ollaan menty -1 käyrällä tasaisesti tähän asti, mutta nyt pituuskasvu ja pään ympärys oli pompannut keskikäyrälle, paino meni vielä tuolla -1 käyrällä. Ihan isänsä poika siis :D Motoriikka Deellä oli myös kehittynyt sen verran hyvin, että saatiin kehoitus alkaa treenaamaan omalla kupilla! Idean hän jo ymmärsi, mutta toteutus jäi vielä vähän puolitiehen :P



Eli siis muuten meillä alkaa jo valo paistamaan tunnelin päästä, mutta se ikuinen yöunien vähäisyys verottaa. Ehkä jossain kohtaa! Tai sitten pitää vaan hyväksyä se "kuolema kuittaa univelat"-ajattelu :P Tosin meillä tuo iskämies hoiti viime yön syötöt ekaa kertaa! Pitihän sitä iskää välillä herätellä ja näin ollen itekin oli hereillä, mutta eipä tarvinnut nousta sitä ruokaa tekemään, syöttämään ja nukuttamaan niin sai aavistuksen nopeemmin aina uudestaan unta, pikkuhiljaa pikkuhiljaa! ;) Kyllä se palaute oli aamulla, että "olipas raskasta" ja nukuttiin sitten iltapäivään, mutta pääasia, että homma hoitui hyvin :) Eli siis perus vauvaperheen arkea tänne! Huikeeta puuhaa :P

torstai 28. tammikuuta 2016

Kokkailua pitkästä aikaa!

Kerrankin mulla oli aikaa kokeilla jotain kivaa ruokaa näiden perus arkiruokien lisäksi :) Meillä oli iskämies lauantaina töissä, mutta poika päätti nukkua parvekkeella melkein tunnin päikkärit (harvinaisuus meillä!), joten mä kerkesin valmistelemaan ruuan siinä kohtaa ja illalla oli sitten helppo vaan laittaa uuni tulille :)

Meillä oli siis jauhelivartaita (ilman niitä vartaita, koska unohdin tikut kauppaan :D) sekä muutamaa kastiketta/dippiä ja bataattiranskalaisia. Olihan niitä bataattiranuja pakko kokeilla, kun kaikki niitä näyttää tällä hetkellä tekevän :P

Aloitetaan vaikka kastikkeista! Tein siis kahdenlaista kastiketta. Tää ensimmäinen on meidän perheen lemppari jugurttikastike! Tätä yleensä kanan ja couscousin kanssa, mutta tällä kertaa tälläisellä yhdistelmällä. Tää on kovin simppeli ja makua piisaa!



Ensin siis laitoin mun Smooth Chopperiin valkosipulia, punasipulia ja basilikaa. Ne ihan mahdollisimman pieneksi. Sitten kulhoon tää sekoitus, turkkilainen jugurtti sekä mausteeksi chilirouhetta, srirachaa ja hunajaa sekä ripaus suolaa. Mä laitan kaiken aina silmämääräsesti, mutta alla suunnilleen mun käyttämät määrät:


-basilikaa kourallinen (tää onki hyvä mitta :D reilusti siis!)
-1 punasipuli
-2 valkosipulin kynttä

-2dl maustamatonta turkkilaista jugurttia
-n.1rkl hunajaa
-1-2tl srirachaa
-2tl chilirouhetta

ja se ripaus suolaa maun mukaan :) Muuten ei ole tarvis, mutta tuo maut hyvin esille.


Yleensä teen tän siinä kohtaa, kun aloitan ruuanlaiton ja laitan jääkaappiin maustumaan. On meinaan ihan super hyvää, kun hetken saa olla :)


Toinen ja vieläkin helpompi kastike meillä oli sriracha majoneesi. Eli Srirachaa ja majoneesia :D Maailmankaikkeuden helpoin ja parhain dippi! Ja tulee mielettömän kauniin väristä myös :) Majoneesin tässä kohtaa olis voinut tehdä itse, mutta annettakoon se anteeksi tällä kertaa.



Sitten niihin ”kepakkoihin”. Tähän mulla oli varattuna seuraavat ainekset:

-700g Nauta-sika jauhelihaa
-sipulia
-valkosipulia
-basilikaa
(-minttua)
-2kananmunaa
-2rkl korppujauhoja

mausteeksi:
-chilirouhetta, suolaa, paprikajauhetta


Nämä kaikki siis kulhoon ja sekaisin! Itse olisin tähän halunnut vielä tuoretta minttua, mutta meidän lähikaupan valikoima ei tuntenut sellaista hienoutta. Sitten vaan muotoilemaan. Mä tein tollasia vartaan muotoisia, vaikka mulla ei niitä vartaita ollutkaan. Toimii oikein hyvin myös lihapullina tai pihveinä :) Yleensä teen tän taikinan ja sitten vaan suoraan pellille ja uuniin. Tällä kertaa tosiaan Danin päikkäreiden aikaan valmistelin eli laitoin tän jääkaappiin maustumaan ja odottamaan iltaa, jolloin ne paistetaan. Uunissa tehoja mulla oli kiertoilmalla 200astetta ja annoin olla noin 20minuuttia. Paistoaika toki uunin mukaan! :)


Sitten ne kuuluisat bataattiranut! Eli siis kuorin ja leikkasin ranskalaisiksi (melkein ainakin :D) tuon yhden bataatin. Huuhdoin hyvin tärkkelyksen pinnasta ja laitoin keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Siinä saivat taas rauhassa muutaman tunnin kuivua, kunnes oli paistamisen aika. Toki nää voi kuivata ja tehdä myös heti :) Sitten pussiin bataatit, öljyä ja käytin taas vaan perusmausteita eli suolaa ja chilirouhetta, koska meillä noi dipit ja kepakot oli melko maustettuja. Näitä pidin samassa 200asteisessa uunissa ja myös noin 20minuuttia.



Tuli kuulkaas aikamoisen hyvä setti, vaikka itse sanonkin :P Bataatti ja sen makeus ei ihan ollut mun makuun, mutta hyviä oli silti. Ihanaa vaihtelua arkiruokiin ja meillä tää lauantain illallinen nautittiin kera valkoviinilasillisen. Vaikka oon punkku ihmisiä, niin tähän passas toi valkkari oikein hienosti :) Meille hyppäs tosin ostoslistalle jonkinlainen kunnon viinipullon korkki :D Sitä, kun ottaa sen lasillisen tuosta isosta pullosta, niin sitten se pullo roikkuu jääkaapin ovessa hetken ja kaadetaan pois, koska on jo pilalla. Pitää siis hommata kunnon korkki, jotta mahdollisesti säilyis seuraavaan käyttökertaan :) Itse en siis näe mitään väärää siinä, että silloin tällöin ottaa LASILLISEN ruuan kanssa illasta, vaikka vauva perheessä onkin. Valmiista ruuasta kuvat on hieman kökköjä, koska päivänvalo oli jo paennut ja meidän keittiön valo on - no hyvin surkea :D




Tässä mun tapa keksiä vähän ”luksusta” arjen keskelle; hyvää ruokaa ja lasi viiniä, kun pikku pomo on unilla ;)

maanantai 25. tammikuuta 2016

Mammalandian yhteistyöpostaus: Miksi bloggaan?

Jaahas! Tälläinen aloitus tämän vuoden yhteistyöpostauksille :) Täähän on kiva! Hieman vaihtelua vauva jutuille ;) Oon aihetta valottanut aina blogin synttäripostauksissa, mutta tässä siis tämän hetken tarinointi; Miksi minä bloggaan?

Bloggeriin olen kirjautunut jo maaliskuussa 2011. Muistan miten kirjoittelin itelleni paperille ylös mahdollisia blogin nimiä ja aiheita. Kaksi blogi ”pohjaa” ihan jopa teinkin :P Alusta lähtien ajatus oli pitää päiväkirjaa eli menisikö ehkä kategoriaan lifestyle? Jos pitää jokin kategoria keksiä. Nuo blogit eivät kuitenkaan koskaan nähneet päivänvaloa erinäisistä syistä. Muutama nimetäkseni muka liian kiire, kameran puute ja jossain kohtaa muuttunut elämäntilanne veivät keskittymisen muualle. 



Lopulta helmikuussa 2014 sain Tuomakselta ystävänpäivälahjaksi järkkärin ja siitähän se ajatus taas lähti! Olin toki tuossa välissä kypsytellyt taas ajatusta, mutta jotenkin tuntui, että välttelin tuota aloitusta edelleen näillä tekosyillä; ajanpuute ja kamera. Nyt se kamera löytyi, joten pitihän sitä aikaakin tehdä :) Mulla ei oo tapana hioa yhtä kirjoitusta huippuunsa tunteja tai päiviä ja käsitellä kuvia ikuisuus ennen julkaisua. Toki olisi ihanaa, kun sellaista jaksaisi tehdä ja näin ollen blogi ja kirjoitukset olisivat tyylikkäämpiä… mutta en mä vaan jaksa :D tää saa kelvata! Mulla on yleensä monta pages-tiedostoa työpöydällä eri otsikoilla ja kirjoittelen niitä aina pikkuhiljaa valmiiksi. Joskus jos välähtää, että tästä aiheesta haluan kirjoittaa, niin samantien luon tiedoston ja sitten aina näppäilen muutaman lauseen tai kappaleen. Kuulumisia-postaukset yleensä kirjoitan samaan syssyyn ja lisäilen kuvat ja postaus on valmis tunnissa…tää ehkä näkyy kirjoitusvirheiden ja kuvien käsittelemättömyyden määrässä :P No päiväkirjahan tämä on.


Alusta alkaen siis oon halunnut kirjoitella meidän kuulumisia. Halusin kanavan, jonne voin laittaa miljoona kuvaa ja kertoa tarinan niiden takaa. Ikuistaa lomamatkat, keikat, ystävien kanssa koetut hetket ja ihanat elämänmuutokset. Mikä oliskaan parempi tapa? :) Näiden lisäksi rakastan laittaa ruokaa ja leipoa, joten myös niitä reseptejä ja kokkailuja on ollut kiva saada ylös jonnekin. Tosin tällä hetkellä ne kokkailut on lähinnä arkiruokia ja samat ruuat pyörii listoilla…hups! Aikaa, kun jostain sais tai vapaita käsiä tuon pienen miehen kanssa, niin olis ihana taas alkaa kokeilemaan kaikkea uutta! Samoin toi ompelukone olis kiva keretä jossain kohtaa taas kaivamaan esille ja tehdä muutamia DIY postauksia :)



Tällä hetkellä blogi pyörii (valitettavan) paljon vauvan ja sen mukanaan tuoman arjen ympärillä. Tarkoitus oli pitää blogi entisellään ja kirjoitella kaikesta mahdollisesta. No niin teen edelleen, mutta tällä hetkellä tää arki pyörii tässä hyvin pienessä ympyrässä ja täysin Danielin ehdoilla :) Mulla ei siis vaan yksinkertaisesti ole muuta mielessä, kuin nää vauva ja perhe jutut :P Ehkä tästä, kun tää arki tasoittuu paremmin ja kevät tulee, niin pääseen taas edes osittain keskittymään myös muihin kiinnostuksen kohteisiini ja näin ollen saatte hieman muutakin luettavaa. Jossain kohtaa raskaana ollessa pohdin, että pitäisikö aloittaa toinen blogi? Tämän pitäisi entisenään ja toinen sitten vauva aiheinen. No niin… mitäs mä tänne mun päiväkirjaan sit kirjoittaisin? En mitään :D eli näillä mennään.


Vaikean raskauden aikana blogi toimi mulle henkireikänä, paikkana jonne sain purkaa sitä huonoa fiilistä ja myös niitä ihania ja hyviä hetkiä. Se kanava, jonne saa kirjoittaa asiat juuri niinkuin ne ovat, mitään kaunistelematta. Se on mun tyyli muutenkin! En koe mitään järkeä kirjoittaa päiväkirjaa ja kaunistella asioita. Mitä järkeä on selittää täällä intopinkeenä kuinka ihana raskaus mulla oli ja miten rakastin olla raskaana, koska se on täyttä valhetta. Tai vaihtoehtoisesti kertoa vaalensinisin lasein ”vauva-arki on maailman parasta aikaa”-höttötarinoita, koska sitä se ei todella aina ole. Rehellisyys ja oikeat mielipiteet on se mun juttu :) Kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa aina ihan sanatarkasti ;)


Jossain kohtaa blogissa oli paljon myös asukuvia… tai no paljon ja paljon, mutta tykkäsin myös esitellä omaa tyyliäni ja uusia hankintoja. Se on ollut nyt paussilla loppuraskauden ja näiden ekojen kuukausien aikana kotona. Ehkä ihan hyvä niin :D En koe tällä hetkellä olevani hehkeimmilläni pikimustine silmäpusseineni ja haalistuneissa lökövaatteissa, tukka joka päivä ponnarilla. Jos pakkaset sallii, niin asustukseen tulee muutosta toki ulkovaatteiden merkeissä, haha :D Ehkä tähänkin asiaan saadaan taas muutos takaisin vanhaan, kunhan tota unta alkaa saamaan ja pääsee tosiaan tästä kotipiiristä liikkumaan, niin ehkä jaksaa panostaakin ulkonäköön taas hieman eri tavalla :) Sitten taas se opettelu kameran edessä oloon ja tuon miehen valjastaminen kameran taakse, huoh! Meillä, kun se olen yleensä minä joka kuvaa IHAN KOKO AJAN :D ja Tuomas taas on kuvattana, milloin Nemon ja milloin Danielin kanssa. Mä en osaa olla kuvattavana yhtään, itseasiassa vihaan sitä yli kaiken :D Noh, kokeillaan taas keväämmällä!


Näin! Eli siis tän vuoksi bloggaan :) Omaksi iloksi, päiväkirjaksi, muistojen tallentamiseen ja tätä kautta saan myös aina silloin tällöin sitä ”omaa aikaa” ja pääsen karkuun omia ajatuksiani, kun keskityn kirjoittamiseen.



Samalla, kun eksytte tänne, niin käykäähän kurkkaamassa myös Mammalandian uudistuneet nettisivut ja tutustumassa uusiin bloggaajiin joukossamme :)

lauantai 23. tammikuuta 2016

Haaveita: Danielin huone

Mä en malta odottaa, että pääsen sisustamaan joku päivä Danielin huoneen! Sormet oikein syyhyää! Lastenhuoneet on yleensä niitä, jotka on aina sotkusia ja sekaisin. Samoin jo värikkäät lelut tekee niistä sellaisen värien ilotulituksen, joten mun näkemys muusta sisutuksesta on hieman neutraalimpi - yllättäen :D Lastenhuone pitää olla lastenhuone ja käytännöllinen, mutta samalla se voi olla mun mielestä myös tyylikäs.


kuva: Pinterest
Ensinnäkin Danielin huoneeseen tulee tuo tällä hetkellä pinnasängyn päällä oleva ”katos”. Siitä tehdään johonkin nurkkaukseen maja ja sinne haluaisin isoja kauniita tyynyjä ja paljon pehmoleluja :) Siellä vois sitten leikkiä vaikka mitä ja piileskellä ja miks ei jopa nukkua päikkäreitä!



Majan lisäks yks Danin huoneen kulmakivi on tuo kummitädiltä saatu ihana Eero Aarnion Puppy! Oon tota haaveillut Danielille jo kauan, mutta ajattelin etten hommaa ennen, kuin on oma huone. Siinä kohtaa, kun Emmi kysyi, että mitä mieltä olisin tällaisesta kummilahjasta niin bingo! Aivan täydellinen ;) Tää on sen verran kestäväkin, että säilyy varmasti leikeissä hyvänä.


Mä oon ollu vähän ulkonäköseikkojen takia automattoja vastaan. Joo tiedän, typerää! Ajatuksen tasolla tuo automattohan on ihan super hauska! Muistan, että meilläkin Antin kanssa ollut moinen ja se oli ihan paras! Mua vaan esteettisessä mielessä ahdistaa ajatus siitä värien kirjosta. No tokihan sellainen menee hienosti lastenhuoneessa ja siellä kuuluukin väriä olla. Mutta ehkä se väri saadaan sitten niistä leluista ja muista tekstiileistä, koska bongasin tällaisen ihanan H&M Home automaton ja tää on aivan täydellinen mun ajatusmaailmaan Danin huoneesta! TÄÄ ON PAKKO SAADA! Ja itseasiassa se olikin jo pakko tilata valmiiksi odottelemaan omaa huonetta :P

kuva: Google haku

kuva: hm.com

Sitten rakastuin näihin Legon säilytyspalikoihin. Kuinka ihania! Näitä on pakko saada ainakin valkoisena, mustana, harmaana ja tuo ihanan raikas vaaleansininen. Näihin saa sitten näppärästi tavaraa piiloon ja ovat kuitenkin kauniita ja kivahan näistäkin on kasata vaikka mitä :)

kuva: Google haku

kuva: Google haku


Lukunurkkaus/kirjahyllyn vastine on myös yksi asia, joka Danielin huoneessa tulee olemaan. Tässä taas yksi asia mitä vastaan olen eli kirjahyllyt :D Löysin Pinterestistä tän kivan idean kirjojen säilytyksestä ja lukunurkasta. Tän vois mahdollisesti yhdistää jollain tavoin siihen katokseen/majaan? Tässä myös hyllyt on sopivan alhaalla, jotta jäbänen saa itse otettua kirjoja helposti. Mulla on käytössä itellä valokuville noita Ikean valokuvahyllyjä ja ne olis oikein passeleita ja samalla edullisia myös tähän hommaan! 

kuva: Pinterest
kuva: Pinterest

Mitäs vielä? Näiden lisäks seiniin hieman väriä ettei ihan valkoisessa tarvii olla ja sitten nuo sairaalassa otetut vauvakuvat ja nimiviiri seinälle. Hieman ihastuin tuohon "Aamiainen Tiffanylla" sävyyn, joka vois olla yksi vaihtoehto noiden harmaiden ja muiden neutraalien joukossa. Samoin mahdollisesti jonkinlainen piirustus seinälle ja ihan ehdottomasti liitutaulu :)


kuvat: Pinterest

Pinterestiä surffatessa vastaan tuli myös kiva idea lipaston vetimiksi! Meillä tän vois toteuttaa ehkä autoista? 


kuva: Pinterest


Varmasti vielä kaikkea muutakin keksin tässä matkan varrella ja hyvin todennäköisesti tulee vielä muuttumaan nämäkin, mutta tässä siis tämän hetken haaveita ja ajatuksia mun mielestä kauniista ja käytännöllisestä lastenhuoneesta :)


Tänään meidän nappisilmä on jo 3kk! En kestä miten nopeesti tää aika juoksee! Äitin rakas <3



keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Uutuuksia Danielille

Ettei todellisuus päässyt unohtumaan, niin ennen äitien vapaailtaa poikettiin BabyStylessa. Pääasiassa hakemassa Danille toinen M-koon Swaddle up kapalopussi. Yhden pussin kanssa on sen verran hankalaa, kun ei ihan sekunnissa kuivu ja pesuunkin menee oma aikansa jos sattuu puklu yllättämään :P Ilman tätä en halua enää edes kokeilla, että miten yö saattais mennä! Tän toisen otin tuon 50/50 version eli tuon mistä saa kädet vapaaksi. Se on siis käytännöllinen siinä kohtaa, kun aletaan kääntyilemään ja toimii unipussina. Tällä hetkellä vielä en vois kuvitellakaan pitäväni ilman noita ”siipiä”. Se, kun on ollut ainakin meillä se pelastava juttu ettei saa itseään läpsittyä hereille ja muutenkin uni rauhoittuu tuossa. Sen verran pyörii kuitenkin jo tuo minimies, että varuiksi tämä versio, jotta pääsee sitten kokeilemaan unipussina, kun tuo kääntyilyn aika on. Oon jo miljoona kertaa maininnut asiasta, mutta kerta kiellon päälle: Tää on ihan huippu! Suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan, jos unet on yhtään levottomia :) Meillä ollut käytössä n.2viikon iästä alkaen.



Kapalopussin lisäksi metsästettiin Bumbo sitteriä/tuolia. Bongasin tän jostain raskausaikana ja ajattelin, että voi morjens mikä laite, ei tuu muuten meille ikinä! Näinpä näin :D Tuo poika, kun on hereillä, niin vaan pystyasento ja sylissä ”istuva” asento kelpaa. Muuten alkaa kiukuttelu ja vinkuminen. No tutkailin tätä ja valmistajan suositus on 3-14kk ikäiselle eli kohta sopis jo meille! Ainoona ”ehtona” käyttöön on oman pään kannattelu ja sehän meiltä jo hienosti sujuu. Ollaan kokeiltu nyt ihan muutama kymmenen sekuntia aina kerrallaan tätä, kun ei se pää vielä tässä ihan täysin hallinnassa pysy. Tuettuna siis kokeiltu ja voi, että tuo pikkuinen nauttii! Hirvee nauru alkaa ja selkeesti tykkää! Uskon, että tästä on apua myös peseytymistilanteissa sekä kohta, kun alkaa soseiden maistelu, niin myös ruokailutilanteissa, koska vielä ei kuitenkaan syöttötuolissa ole mahdollista syöttää. Syömishommaa varten ajattelin jossain vaiheessa hommata myös tuon erikseen ostettavan tarjottimen/pöytätason. Tästä voisinkin kirjoitella lisää fiiliksiä, kun ollaan päästy testaamaan kunnolla :)



Samalla mukaan tarttui alerekistä muutamia vaatteita; ihanat housut ja t-paita sellaisessa koossa, että pitäisi kesällä mennä. Samoin raidallinen haalari. Tykkään kotona pitää Danilla kaikenlaisia haalareita, joten tää oli kiva lisä meidän haalarikokoelmiin :)



Mummi oli myös bongannut jostain tuon Sophie the Giraffe rasvan, jota oli kehuttu ja se pääsi myös meille testiin. Kummemmin ei kuitenkaan ”turhaan” rasvailla eli sitten, kun on tarvetta. Parempi aina mitä vähemmän mömmöjä vauvan iholle laittaa, mutta kiva kun on nyt oma rasva ja tässä koostumus on tosi kiva! Ennen käytin joko sinkkivoidetta tai sitä kevyempää Bepanthenia. No sinkkivoide on todella raskas voide ja tuo Bepis taas ehkä aavistuksen liian kevyt. Tää on taas siitä väliltä ja levittyy tosi helposti! Oikein hyvä hankinta siis :) Pääasiassa kuiviin poskiin ollaan käytetty ja aina kylvyn jälkeen jalkoja rasvattu. Muuten ei oo kauheesti ollut tarvetta, vaan saman sarjan kylpyöljy on riittänyt vallan mainiosti herran ihon hoitoon :)


Samalla haluaisin hieman hypettää BabyStylen palvelua! Oon tykännyt sieltä käydä suurimman osan jutuista hakemassa, jos vaan löytyy valikoimasta. Sieltä saa aina iloista ja hyvää palvelua! Kerrotaan tuotteista hyvin ja ainakin mulle on asiakkaana tullut sellainen olo, että ei ole kiire palvelemaan muita, vaan keskitytään yhteen asiakkaaseen kerrallaan. Siitä tulee aina hyvä fiilis ja sellainen ”olen tärkeä asiakas”-meininki :) Tän lisäks oon muutaman kerran soittanut, kun olen etsinyt jotain tiettyä ja mulle on laitettu ne sivuun odottamaan. En olis osannu tällaista kysyä itse, kun tuntuu, että nykyään missään ei varata mitään, joten tää on ollu tosi kiva juttu! Helppo sitten kiireessäkin vaan napata valmiiksi kerätty kasa ja jatkaa matkaa. Eli siis jos kaipaat kivoja vauvajuttuja ja hyviä neuvoja sekä iloista asiakaspalvelua, niin poikkea ihmeessä täällä! Tämä EI sitten ole maksettu mainos, vaan aivan täysin mun oma, puolueeton mielipide kyseisestä paikasta :)

Bumbon testaaja <3


Sellaisia uutuuksia meidän Danielilla tällä kertaa :) Kirjoittelen lisää tuosta Bumbosta käytössä, kun päästään testailemaan paremmin!

lauantai 16. tammikuuta 2016

Äitin vapaailta

Tää äiti sai vapaaillan! Tai no parituntisen, mutta kiva se silti oli ja piristi kummasti :) Vaikka Daniel on maailman ihanin, niin kyllä se aina piristää, kun pääsee yksin pois kotoa hetkeksi. Meillä oli siis paikat varattuna maman kanssa Jutan energisoivalle luentokiertueelle. Edellinen luentokiertue mulla jäi välistä, kun se oli ihan loppuraskaudesta ja en kyennyt enää tekemään mitään. Nyt oli kiva päästä Maman seuraksi :)

Ah mitkä ihanat silmäpussit!

Luentoa edellisenä iltana/yönä meillä oli oikein hulinoiden hulinat. Pelkäsin, etten jaksa lähteä tai, että nukahdan samantien, kun pääsen istumaan, mutta hyvinhän se meni ja silmät pysyi jotakuinkin auki :P Sen verran energinen ja pirteä tapaus on tuo Jutta, että kyllä se piristi omaakin fiilistä! Onneksi siis lähdin vaikka väsymys meinasi viedä voiton :)

Mukaan tuolta jäi hyvin vinkkien lisäksi uusi Energisoiva Dieettikirja. Luennolla käytiin läpi eri ruoka-aineita ja niiden positiivisia vaikutuksia ja täällä on myös kivoja reseptejä niiden käyttöön! Heti, kun tää pahin ”kaamos” meidän perheessä helpottaa niin täytyy hieman lueskella ajatuksella ja kokeilla muutamaa! Josko niistä saisi hieman lisäenergiaaa tähän arkeen :)


Kirjan lisäksi otin testiin muutamia pussukoita Cocovin pisteeltä. Kookosöljy on mulle jo entuudestaan tuttu juttu ja käytänkin sitä ruuanlaitossa paljon. Monihan käyttää myös ihonhoitoon, mutta sitä en oo ite vielä testannut, vaikka pitänyt monesti. Tän tutun tuotteen lisäksi testiin lähti Vihermix, Chia-siemenet ja Psyllium-kuitujauhe. Näihin en oo kerennyt vielä perehtyä, mutta josko tosiaan sais sitä energiaa päiviin ja helposti ja nopeasti vatsan täyteen, kun aikaa itsellä syömiseen on muutamia minuutteja.


Mummi toi myös Danin uuden lempparilelun tullessaan! Tuollainen värikäs Herra Mato! Ei jessus, kun sille kerrotaan kaikenmaailman tarinat :D haha! Samoin oon kauan metsästänyt noita pimeässä hohtavia tutteja ja nyt niitä on! Josko vähän helpommin löytäis tutin yöllä, kun pikkumies sitä kaipailee. Siinä, kun tuppaa hetki menemään ennen, kuin vaalean tutin vaaleista lakanoista metsästää, niin kerkee aina ukkeli hermostua oikein toden teolla :P 



Viime viikonloppuna myös piristin itseäni ihanilla pinkeillä tulppaaneilla, jotka huusi mun nimeä lähikaupassa! Yleensä ostan aina valkoisia kukkia tai joskus liiloja, mutta nää pinkit oli vaan niin ihanan piristäviä ja siksi valikoitui mun ostoskoriin <3



Näinpä näin. Meillä tuntuu siis nämä zombi viikot jatkuvan täällä ja unta saa hyvin vaihtelevasti. Nyt vielä tuo meidän iskämies sairastui influenssaan ja näin ollen koittaa pysyä kaukana Danielista. Mulla on siis 24/7 kädet täynnä Danielin ja kotitöiden kanssa. Tähän samaan syssyyn Nemo on myös sairaana. Toisella ei takajalat meinaa pitää, mutta nyt on onneksi lääkärissä käyty ja lääkekuuri päällä, niin parin viikon päästä ollaan taas viisaampia tilanteesta ja jatkosta. Nemo sai samalla Pälkäne loman, kun rappusia ei saisi nyt kulkea. Harmittaa ettei saa olla kotona ja en pääse olemaan toisen lähellä koko aikaa, mutta rehellisesti, niin enpä mä enää tässä ratkeisi koiran hoitoon. Rajalliset ne on yhden ihmisen tunnit päivässä ja jaksaminen. Onneksi Nemo on maailman parhaassa hoidossa <3 Tää taitaa olla nyt se meidän perheen ”kaikki kaatuu niskaan”-hetki. Eli suunta on vain ylöspäin :) Mulla on tuossa muutamia postauksia valmiina, mutta jos näyttää siltä, että postausten väli on pidempi, niin tässä ehkä hieman selitystä siihen. Koitan kuitenkin parhaani mukaan keretä kirjoittamaan aina jossain väleissä! Mukavaa viikonloppua sinne kaikille :)

Hänellä on siis myös kaiken muun lisäksi menossa "nukun vain sylissä"-vaihe