Kaksplus.fi

perjantai 26. helmikuuta 2016

The Date Night

Me oltiin treffeillä! Ja ai että tuli tarpeeseen! :) Varmaan suurin osa bongaskin facesta ja instasta, että oltiin aika innoissamme :P Meillä oli siis ekat treffit piiiiiitkään aikaan ja samalla juhlittiin kihlausta, josta on vuosi <3


Tyypillisesti ensin olo oli sellainen, että eihän sitä minnekkään jaksa lähteä :D Miljoonan herätyksen yö takana ja päivän riekkunut kotihommien ja Danielin parissa. Alkuun myös tuntui, että eihän me osata olla yhtään normaalisti ja rennosti. Mutta onneksi lähdettiin! Oli ihana päästä pitkästä aikaa rauhassa höpöttämään kaikkea maan ja taivaan väliltä! Nyt, kun kaikki aika oli todella vaan meille kahdelle, niin kyllä sitä juttua piisaskin :) Hetkittäin tuli sellainen olo, että kaikki olisi niinkuin ennen! Oltaisiin vasta siinä ihanassa rakastumis vaiheessa ja oikeesti niillä ensimmäisillä treffeillä. Oli se ihana fiilis! Mutta äkkiä sitä aina havahtui, että ainiin onhan meillä se pieni rakkauspakkaus kotona <3


Ensin käytiin syömässä ne maailman parhaat pihvit! Eli siis Roastissa oli pöytävaraus. Ai ettien että! Mä en vaan pääse yli siitä miten mielettömän ihana ja aina niin täydellisesti paistettu se pihvi onkaan! Oon niin kauan uneksinut tuosta makuelämyksestä punaviinin kera, että meinas itku päästä kun oli niin hyvää! No ei ehkä sentään, mutta törkeen hyvää oli :P Meikäläinen myös herkutteli jälkkärillä!



Tuolta sitten vatsat täynnä siirryttiin ottamaan lasilliset shampanjaa Tornin Moro Sky Bariin, koska Tuomas ei ollut siellä vielä käynyt. Ne huiviin ja vielä taksille kävellessä pyörähdettiin pikaisesti Irkkubaarissa. 



Kaiken kaikkiaan ihan super ihana ilta ja oli niin ihana keskittyä vaan toisiimme :) Kiitos siis mummille Danielin hoidosta! <3 Eipä sitä montaa juomaa tullut otettua, mutta aikamoisen rapsakka olo oli seuraavana päivänä :D Varmaan harjoituksen puute, kun edellisestä kerrasta reilu vuosi :P Vaikka ilta oli ihana, niin kyllä sitä ajatteli, että kuinka ihanaa se uusi arki onkaan! Ei oo pahaa oloa yhtään niin usein kun ennen ja näin ollen seuraavat treffit taitaa olla alkoholittomat :P haha! 



Ajatuksena meillä on siis pitää kiinni siitä sopimuksesta, joka tehtiin jo raskausaikana eli joka kuukausi käydään kerran treffeillä. Ettei vaan jää se parisuhteen hoito vauva-arjen jalkoihin. Tammikuu meiltä jäi välistä sairastelujen vuoksi, mutta nyt otettiin sitten takaisin senkin edestä. Ensi kuulle siis pitäisi jotain hauskaa keksiä ja huhtikuussa onkin se Michael Monroen keikka. Ihanaa, että on mitä odottaa! Nyt vielä, kun huomattiin, että kuinka kivaa meillä oli niin aivan varmasti pidetään tästä kiinni! :)

tiistai 23. helmikuuta 2016

Kaksi vuotta

Blogi tänään kaksi vuotta! Joskus tuntuu, että justhan mä vasta alotin, että mihin se aika kuluu ja joskus taas, että mähän oon blogannut jo ikuisuuden, miten voi olla vasta kaksi vuotta?! :D No joka tapauksessa tänään on ne 2v. synttärit! :)

kuva: Google haku

Hetki sitten kirjoitin Mammalandian yhteistyöpostauksen ”Miksi bloggaan?” eli enpä viitsi niitä samoja juttuja toistella kauheesti. Blogin luonne on muuttunut aika paljon Danielin syntymän jälkeen ja jo itseasiassa raskausaikana. Siinä kohtaa, kun aloitin yhteistyön Mammalandian kanssa, niin arvasin jo itsekin, että blogi tulee keskittymään vauvaan ja perheeseen entistä enemmän. Eihän siinä mitään väärää ole :) Välillä vaan haaveilen, että olisi kiva keretä tekemään niitä ihan ”höpö höpö”-postauksia ja kertoa ihan fiiliksissä tyttöjen illasta skumpan kera. No ehkä mä niihinkin vielä pääsen jossain kohtaa ;)


Mulle tää on oikein mieleinen ja hyvä harrastus; ei vaadi pitkää aikaa kerralla. Voin aina kirjoitella päiväuniaikaan viisi minuuttia, illasta vartin ja viikonloppuna vaikka ihan koko puoli tuntia, jos Tuomas on kotona :P Tällä hetkellä en uskaltais edes ajatella, että olisko mun mahdollista harrastaa jotain vaikka tunti yhteen putkeen… koska tiedän jo ettei se oo kovin todennäkönen vaihtoehto. Blogia kirjoitan siis ihan täysin perheen ehdoilla :) Silloin, kun on aikaa ja mitään stressiä en ota kirjoittelusta. Lupailin synnytyksen jälkeen, että kirjoitan vähintään kerran viikossa. Se pitää edelleen! Nyt tekstejä on tullut noin kaksi kertaa viikossa ja jos aikaa olisi enemmän niin joka toinen päivä olis se optimaalinen tahti. Niin kauan, kun kerkeen kirjoittamaan sen kerran viikossa, niin oon tyytyväinen!


Mitä mä tällä bloggauksella haen? Tätäkin taisin jo sivuta tuolla toisessa postauksessa, mutta tosiaan oman päiväkirjan ja harrastuksen lisäksi musta on kiva jakaa asioita ihmisten kanssa. Esimerkiksi testata Bumboa tai kapalopussia ja kertoa siitä sitten muillekkin se oma mielipide. Kyllä mäkin aina, jos jotain uutta ja varsinkin arvokkaampaa oon hommaamassa niin Googletan asian ja lueskelen muiden blogeista arvosteluja ja testailuja. 

Edelleen, kuten myös tuolla viime vuoden synttäripostauksessa mainitsin niin oon maailman surkein tässä blogimaailman etiketissä. No aika kun on kortilla, niin eipä sitä kerkee muiden blogeja aina ajatuksella lukemaan ja kommentoimaan. Tyhmää! Kyllä sitä pitäis edes jokin pieni kommentti jättää varsinkin, jos tekstistä on ollut apua tai se on muuten ollut mieleinen. Sen, kun itekkin tietää miten kiva fiilis on, kun joku kommentoi :) Tässä siis mun seuraavan vuoden haaste! Seuraavaan synttäripostaukseen mennessä mun on pakko ollu ottaa itteeni niskasta kiinni tän asian suhteen :P


Reteesti seurataan äitin kokkailuja :D

Mitäs siis vielä? No lyhyesti bloggaus on mulle rakas harrastus, josta aion pitää kiinni ja kiva tapa pitää päiväkirjaa ja kertoa kuulumisia ja pohtia itselle tärkeitä asioita. Tää synttäripäivä me vietetäänkin Danielin kanssa ihanan kummitädin luona ja tänään on myös blogin synttäreiden lisäksi Danielin 4kk päivä! <3 Toinen rakas isopienimies! 




perjantai 19. helmikuuta 2016

Mamman hemmottelu

Ensimmäiset kolme kuukautta tätä uutta arkea oli lähestulkoon kiduttavaa. Vatvavaivat ja unettomat yöt pikkuisella ja jotenkin siinä sumussa huomas tekevänsä kaiken yksin. Ei edes osannut pyytää apua tai delegoida miehelle osaa hommista. Sitten vielä huonojen uutisten suma ja kaikkien sairastumiset niin morjens! Pikkusen alko olee loppu. No nyt alan huomaamaan, että tilanne on rauhoittunut jonkin verran. Oman perheen sisällä ollaan kaikki jo terveitä, iskämies on alkanut ottamaan osaa kaikkeen enemmän ja ehkä myös oma kroppa ja pää on hyväksynyt sen, että 6-8 herätyksen yö on ihan normaali. Jotenkin se päivästä toiseen selviytymisen kupla puhkes ja tajusin olevani elävien kirjoissa edes jollain tasolla. Eli mitä mä teen ensimmäiseksi? No toki hemmottelua! :P Mä oon sen ansainnut ;)

Päivien pelastus! :D

Kävin fiksaamassa huulet kuosiin raskauden ja imetyksen jäljiltä. Tällä kertaa siis aavistuksen pidempi oli toi mun piikitysväli. Meillä oli äiti-poika hetki tässä kohtaa, kun Dee pääsi KC Clinicille mamman mukaan :D Kysyin toki asiasta etukäteen ja meidän otettiin oikein hienosti vastaan :) Tällä kertaa myös tehtiin vähän hillitympi ratkaisu eli laitettiin vaan 1ml täytettä edellisen 2ml sijaan. Eli siis hillitympi äiti lookki :P Arvatkaapa vaan, että tekiskö mieli mennä ottamaan se ”puuttuva” milli… jep jep :D No josko näillä nyt hetki eteenpäin!



No mun oman hemmottelun lisäksi mun rakas äiti hemmottelee mua ihan liikaakin! <3 Ensin se erittäin tarpeeseen tullut kampaaja lahjakortti Sandralle, jonka käytin ennen nimiäisiä. Nyt mun rakas mama on taas kerran lukenut mun ajatukset! Tai kuunnellut mun vinkumista, miten yhdetkään rintsikat ei vaan yksinkertaisesti enää istu mitenkään mun päälle :P Koska sain ystävänpäivänä lahjakortin Changeen! Tuli taas pikkusen tarpeeseen! Samalla myös äiti tuli kattomaan Deetä siksi aikaa, että mä pääsin rauhassa sovittelemaan ja ostamaan noita uusia alusvaatteita. Ja hyvät naiset! Menkäähän ihmeessä käymään mittauttamassa oma kokonne! Oon meinaan ainakin ite käyttänyt niin väärän kokoisia liivejä ettei mitään rajaa! :D En oo edes tajunnu miltä liivien kuuluu tuntua päällä! Mä sain ainakin niin uskomattoman hyvää ja ammattitaitoista palvelua Koskikeskuksen Changesta, että oon aivan onneni kukkuloilla. Josko ei enää ahdistais jo ajatuskin liivien pukemisesta :P Kävi myös hyvä tuuri, kun tuolla oli "osta 3 maksa 2"-kamppis, joten mun lahjakortti ja pikkuisen omaa rahaa riitti kolmiin uusiin liiveihin ja housuihin. Nyt kelpaa taas :)



Samalla pääsin taas kampaajalle! Eli siis taas käyn normaalisti kahden kuukauden välein, kuten ennen raskautta. Viimeksi jo laitettiin hieman tota punaista tai ehkä pikemminkin burgundyä väriä tukkaan. Tällä kertaa vedettiin sitten oikein kunnolla! Halusin mun aikaisemman luonnollisen värin tilalle vähän räväkämpää menoa :) Sitä, kun on kotona ollessa muuten niin valju olo, kun ei tuu päivisin tietty meikattua eikä edes oikein pukeuduttua ”kunnolla” jos vaan kotosalla ollaan, joten josko tukasta sais vähän parempaa fiilistä :) Ja tästä tuli niiiiiiiiin upee, kiitos taas mielettömästi Sandralle <3



Mulla oli siis lähestulkoon koko päivä itselle varattuna; ensin liivikauppa sitten kampaaja ja vielä sen jälkeen kävin hakemassa meidän huhtikuun treffejä varten keikkaliput ;) Sekä eksyin ehkä muutamaan kauppaan, kun kerrankin pystyi menemään ihan sovituskoppiin :P 



Enpä oo noin kauan päivällä ollut erossa vielä Deestä ja oli ihan kamala ikävä! Toi 7km ajomatka keskustasta kotiin tuntui ikuisuudelta :D Onneks sain päivän mittaan ihania kuvia Pälkäneen mummilta <3 Ja oli ihana huomata miten hienosti ne pärjäs! En siis koskaan oo sitä epäillytkään, lähinnä sitä miten itse pärjään :P On se ihanaa, että oma rakas äiti on näin lähellä ja auttaa mielellään ja on se itselle turvallinen ja luotettava ratkaisu Danielin hoitoon. Kiitos siis rakas Mama, kun mahdollistit mun hemmottelupäivän <3 


Tää ei nyt liity mun hemmotteluun, mutta pakko samalla mainita, että otettiin suosituksiin nähden noin viikon etumatka ja aloitettiin soseiden maistelu! Meillä ensimmäiset maut bataatti ja luumu... sotku on sen oloista, että halleluja! :D Nemolla alkaa onnenpäivät ;)


Hymyssä suin siis kohti viikonloppua ja huomisia "ekoja" treffejä mun miehen kanssa! En malta oottaa ;) Mummi pääsee taas puikkoihin meillä illasta eli Danielilla on ollut oikein Mummi viikko :P Meillä siis tiedossa ihana viikonloppu, toivottavasti myös teillä :)


tiistai 16. helmikuuta 2016

Tupperware

Tää äiti aloitti just Tupperwaressa! :D Oon tutustunut brändiin vasta tuossa muutama vuosi takaperin. Äiti oli ollut Tupperware kutsuilla ja hommannut Exclusive matalan salaattikulhon. Himoilin tota kulhoa aikani ja päätin, että mun on saatava samanlainen! Sitten eikun yhteyttä konsulenttiin ja näin sain omakseni ensimmäisen Tupperware kipon :)

kuva: Tupperware.fi

Innostuin kovasti tuotteista, kun sain tilauksen yhteydessä kuvaston. Tälläselle kokkaushullulle ihan täydellistä! Toki ensin katselin hintoja, että ei piruvie enhän mä raaski noin kalliita juttuja ostaa. No aikani kun jahkailin, niin päätin pitää ensimmäiset kutsut. Olin itse emäntänä ja enhän mä oikein saanut ketään innostumaan kutsuille. Meillä oli muutama tyyppi ja lähestulkoon samalla porukalla ollaan siitä lähin kokoonnuttu muutaman kerran vuodessa Tupperwaren merkeissä. Paras A-luokka :P

kuva: Google-haku

Siitä sitten on alkanut kertymään mun kippovarasto pikkuhiljaa (Tuomaksen mielestä niitä on jo liikaa :D) ja oon päässyt testaamaan monia laitteita ja muita tuotteita ihan käytännössä. Onhan ne hyviä! Kestäviä, käytännöllisiä ja vaan yksinkertaisesti hyviä. Eli siis aloin pikkuhiljaa ymmärtämään mistä toi hinta juontaa juurensa enkä enää pidäkään sitä niin suurena juttuna. Myös noi ihanat värit kipoissa on huippuja! Mun mieleen on varsinkin kaikki keväiset ja kesäiset ihanat lilat ja pinkit…yllättäen :P

Muutaman vuoden nyt ”mun tupperitäti” on kosiskellut mua aloittamaan Tupperwaressa ja vihdoin päätin lähteä kokeilemaan. Kyseessä on tuotteet, jotka koen itse hyvinä ja on helpottanut mun arkea keittiössä, joten miks en niistä mielelläni kertoisi kokemuksia muillekin! Odotan innolla, että pääsen alkuun ja muutamat kutsut on takana :)

kuva: Google-haku

Tässä mua kiinnostaa tuotteiden ja mahdollisen pienen lisätienestin lisäksi uudet ihmiset. Mun ystäväverkosto täällä Tampereella on hyvin hyvin pieni ja siks välillä päivät tuntuu tosi yksinäisiltä. Josko tätä kautta pääsis tutustumaan uusiin ihmisiin ja sais vaikka välillä kahviseuraa päiviin tai parhaimmassa tapauksessa uuden hyvän ystävän, jonka kanssa puuhastella vaikka mitä! :) Toivotaan parasta!


Eli siis jos kaavailet pitäväsi Tupperware kutsut tai haluat tilata jotain muuten vaan, niin tiedät keneen olla yhteydessä ;)

lauantai 13. helmikuuta 2016

Mammalandian yhteistyöpostaus: Lapsen ystävät

Helmikuun yhteistyöpostaus on näin ystävänpäivän alla tietysti lapsen ystävät. Mietin pitkään, että kirjoitanko aiheesta ollenkaan, koska Daniel on sen 3,5kk ja ollaan oltu lähestulkoon neljän seinän sisällä/omilla lenkkipoluilla. Miten mä siis lähestyn aihetta? Mun mielestä olis hassua tähän nyt listata serkut ja kaikki Danielin elämässä olevat aikuiset; vanhemmat, mummit, kummit ja muut ”sedät ja tädit” :D Kokeillaan siis jotain aiheesta ja sen vierestä saada aikaiseksi.


Danielin ensimmäinen ystävänpäivä kortti serkulta <3

Mitä ystävyys sitten ylipäätään on? Itse oon ainakin huomannut, että ystävät on elämässä suuri voimavara. Itselläni on muutama maailman rakkain ystävä, joille voin jakaa aivan kaiken. On uskomattoman hienoa, että on ihmisiä, joille voi puhua kaikesta ilman minkäänlaista arvostelua ja pelkoa vastaanotosta. Vaikka olisi tapahtunut mitä, niin tietää, että on ihminen/ihmisiä joille voi asiasta kertoa ja vaikeista ajoista selvitään yhdessä. Ystävät jakaa niin ilot, kuin surut ja parhaimmassa tapauksessa ystävyys kantaa läpi elämän! Tällöin tietysti kummankin pitää nähdä vaivaa ystävyyden eteen ja olla yhdenvertaisia. Ystävyys on yksi hienoimpia asioita, jota elämässä on :) Itse en olisi selvinnyt vastoinkäymisistä, joita on tullut vastaan, jos mun elämässä ei olisi ollut näinkin ihania ystäviä. En myöskään olisi päässyt kokemaan niin paljon ihania asioita, enkä pitämään puoliksikaan niin kivaa, kuin nyt olen päässyt. Mikä onkaan parempaa, kun reissu ystävän kanssa tai koti-ilta juoruten ja hyvän ruuan merkeissä? Ystävyys voi toki merkitä paljon muutakin, mutta mulle päällimmäiset asiat on nuo ihanat kokemukset sekä se mieletön tuki, jota ystäviltä saa.


kuva: Pinterest

No mites tuo liittyy lapseen? :D No ei liitykään, tavallaan. Ehkä tuolla halusin tuoda esille kuinka tärkeetä ystävyys on mulle ja kuinka haluan opettaa Danielille ystävyyden tärkeyden. Siinä kohtaa, kun Daniel alkaa ystävystymään muiden lasten kanssa tarhassa tai koulussa, niin toivon, että hän saa elinikäisiä ystäviä. Mikä onkaan hienompaa, kun joskus vanhempana muistella, että samassa koulussa oltiin jo :) Toki ei se ystävyys katso pituutta! Mun parhaat ja rakkaimmat ystävät on tulleet mun elämään vasta aikuisiällä ja ystävyys on silti lujempi, kuin osasin kuvitella, että on mahdollista.

Miten mä opetan Danielin olemaan hyvä ystävä? Ensinnäkin haluan, että Daniel ymmärtää jo pienestä lähtien kuinka toisia ihmisiä arvostetaan ja kunnioitetaan. Miten ollaan ystävällisiä ja kuunnellaan. Se on se perusta ystävyydelle. Pikkuhiljaa huomaa, kun yhdessä on kivaa, että voi jakaa asioita. Sitten kasvaa luottamus toiseen ihmiseen ja yhtäkkiä huomaa, kuinka ystävästä tulee tärkeä osa elämää ja leikeistä sekä yhdessäolosta vieläkin hauskempaa!  Haluan myös opettaa, että ystävien tulee olla tasavertaisia. Jos pidät itseäsi parempana tai huonompana ihmisenä, kuin ystäväsi niin ei siitä mitään tuu! Ystävät myös täydentävät toisiaan ja ehkä juuri se erilaisuus tekee ystävyydestä niin lujan. Kuitenkin samalla siinä kohtaa, kun ajatusmaailmat on samanlaisia, niin ystävyys kestää varmasti. 




Elämässä on monenlaisia ihmissuhteita, mutta melkein uskallan väittää, että suhde omiin vanhempiin sekä ystävyyssuhteet on niitä tärkeimpiä. Toki aina on tietysti vielä se parisuhde ja tottakai se on myös tärkeä asia! Kuitenkin nuo kaksi menee mulla muiden edelle. Itse koen, että mulla on aina ollut hyvä ja todella avoin suhde omaan äitiin ja näin aikuisena näen äidin myös hyvänä ystävänä samalla, kuin äitinä. Se on asia, jonka toivon, että pystyn pitämään myös omien lapsien kanssa; hyvän suhteen läpi elämän. Sitten on ne ystävät. Mikään ei korvaa ihania ystäviä! Vaikka olisi maailman paras puoliso, niin aina niitä ystäviä kaipaa. Se on niin eri juttu ;) Toisaalta taas koen myös olevani Tuomaksen ystävä ja kyllähän se totta on, että hyvä parisuhde perustuu hyvälle ystävyydelle. Eli taas kerran ystävyys vie voiton kaikessa :)




Kiteytettynä siis: Ystävyys on yksi maailman tärkeimmistä asioista ja olen kiitollinen, että mulla on upeita ystäviä. Toivon myös, että osaan opettaa Danielille ystävyyden tärkeyden ja hän saa ihania ystäviä elämäänsä :) Oikein ihanaa ystävänpäivää näin etukäteen kaikille <3


Kuva: Pinterest

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Some + vauva

Tää onkin hankala aihe. Tästä on hyvin hyvin monta mielipidettä, äärilaidasta toiseen. Asia on myös pyörinyt mulla paljon mielessä, joten siks päätin nyt kirjoittaa omia ajatuksia aiheesta ylös. Jo raskausaikana pohdin paljon asiaa; Laitanko kuvia lapsestani someen? Onko ok laittaa kuvia lapsesta someen? Oonko huono äiti, jos laitan kuvia lapsestani someen? Kuinka moni mua tästäkin asiasta arvostelee tein mä kuinka vaan? Onko väärin lasta kohtaan laittaa niitä kuvia ja altistaa hänet jo tässä kohtaa arvostelulle, kun hän ei itse sitä vielä tajua? Hyvin vaikeeta.

Siinä kohtaa, kun Daniel syntyi ja jatkoin taas bloggaamista, niin keskusteltiin Tuomaksen kanssa aiheesta. Kysyin Tuomaksen mielipidettä, että voiko Danin kuvia olla blogissa. Sain vastaukseksi, että tottakai voi. No niinhän tuo lapsi onkin ollut nyt paljon esillä :) Ilman toisen vanhemman hyväksyntää en olis laittanut yhden yhtä kuvaa. Nyt, kun tuon miehenkin mielipide oli tämä, niin mikä jottei! Tän keskustelun jälkeen mietin vielä pitkään, että peitänkö Deen kasvot kuvista vai en. No miksi peittäisin? Eri asia, jos olisin jonkun tason julkkisbloggaaja, siinä kohtaa ehkä miettisin uudestaan asian. Kuitenkin blogia lukee pääasiassa tutut ihmiset :) No eihän toki sen varaan mitään voi laskea! Jotain, kun nettiin laitat niin sitä ei enää pois saa! Se täytyy pitää mielessä aina.

Omasta pullosta opetellaan syöpöttelemään :)

Missä sitten menee niiden kuvien raja? No mun henkilökohtainen raja menee siinä, että en julkaise kuvia, joissa Daniel on alasti tai vaippasiltaan. Vaikka mulla on kone täynnä ylisöpöjä kylvetyskuvia, niin en ikipäivänä voisi kuvitella niitä julkaisevani! Netissa kuitenkin pyörii kaikenmaailman porukkaa ja koskaan ei tiedä kenen näytölle oman lapsen kuva pamahtaa. No toki kyllähän nämä vaatteet päällä kuvatkin saattavat joutua vääriin käsiin ja väärään tarkoitukseen, niin surullista kuin se onkin.

Lopputuloskin on sen mukainen :D

Sosiaalinen media ja netissä elämänsä jakaminen kuvien muodossa on kaikesta huolimatta kuitenkin nykypäivää. Se on osa arkea ja luonnollista, kaikkihan niin tekee! Ainakin suurin osa. Kyllä se kieltämättä aina itellekin ensimmäisenä tulee mieleen, kun saa napattua jonkun kivan kuvan, että jaanpas tämän muidenkin kanssa :) Eikä siinä oo mitään väärää! 



Toki edelleen oon sitä mieltä, että tää lapsen kuvien jakaminen ja nettiin laittaminen on hyvin kakspiippunen homma. Se laittaa miettimään aikalailla, mutta en mä kadu, että Danielin kuvia julkaistiin ja tulen myös jatkossa julkaisemaan :) Siinä kohtaa, jos saan ilkeitä kommentteja lapsestani, niin saatan miettiä asiaa uudestaan jatkon kannalta, mutta ainakin tähän asti kommentit ovat olleet ihania, enkä näe syytä lopettaa kuvien julkaisua. 




Tällaisia ajatuksia mulla vaikeesta aiheesta. Mielipiteitä on äärilaidasta toiseen ja jokainen mielipide tässä asiassa on oikein. Jokainen vanhempi myös tekee ne omat päätöksensä tän asian suhteen eikä sitä mielestäni saa arvostella. Tai no saa toki, mutta tyhmäähän se on! Tässäkin asiassa jokainen vanhempi tekee sen päätöksen parhaansa mukaan ja niin, että se on keskusteltu oman perheen kanssa läpi ja jokainen seisoo päätöksen takana :)


lauantai 6. helmikuuta 2016

Holiday!

Niinkuin osa jo varmaan bongasikin facebookista ja instagramista, niin me lähdetään lomalle! MÄ EN KESTÄ! Aikani, kun jätin läppäriltä Aurinkomatkojen sivua auki ja höpöttelin Danille, että olisko kiva lähtee ekalle lomalle loppukesästä, niin tuo iskämies sano yhtäkkiä, että ”no mennään vaan”. Siis mitä!? Ilman sen kummempia :D No hetihän me tähän tartuttiin ja alettiin tutkimaan vaihtehtoja! Tulee kyllä NIIN TARPEESEEN, että on jotain kivaa mitä odottaa :)





Loman ajankohta on sitten meidän festarireissun jälkeen eli heinäkuun lopulla. Siinä kohtaa Daniel on 9kk. Tarkoituksena oli löytää mahdollisimman halpa reissu! Jos kahdestaan lähdettäisiin parisuhdelomalle, niin vois maksaa enemmän, mutta 9kk jäbän kanssa, kun ei oo mitään takuita kuinka loma sujuu? Mielummin mahdollisimman edullinen ratkaisu :) Haluttiin myös pakettimatka, jotta meillä on tarvittaessa opas käytettävissä. Sitä, kun ei oikein osaa vielä ajatella, että mitä kaikkea lomalla alle vuoden ikäisen kanssa voikaan sattua. Surffattiin kaikkien matkatoimistojen tarjonta ja aika monessa kohtaa olisi pitänyt ottaa se halvin hotelli. Se ei aina oo huonoin! Mutta… lähteä pikkukaverin kanssa halvimpaan hotelliin tuntemattomaan paikkaan ilman takuita, että mikä odottaa perillä? Ei ehkä se paras ratkasu ekaan lomaan :P Hyvä ja tuttu matkanjärjestäjä ja hyväksi havaittu tuttu kohde sekä hotelli!



Viime kesänä jätettiin joka vuotinen reissu välistä ja tarkoituksena oli säästää, että tänä vuonna päästäisiin jonnekkin pidemmälle. No…viime kesänä ei muutenkaan oltaisiin päästy reissuun, mutta eipä sitä rahaa jäänyt säästöönkään :D Päädyttiin siis siihen tuttuun ja turvalliseen Hanian reissuun. Mikäs siinä, kun paikka on kiva ja ylipäätään tuo Kreikka ja ne ihmiset ja ruoka siellä on huippua! Helppo ratkaisu siis ensimmäiseksi perhereissuksi :) Aavistuksen ketuttaaa mennä viidettä kertaa peräkkäin samaan paikaan, kun olisi ihana kokea muitakin paikkoja, mutta pääasia, että päästään lomalle! Ja ainakaan ei tarvitse juosta paikasta toiseen ja koittaa nähdä mahdollisimman paljon uusia paikkoja. Voidaan siis keskittyä aurinkoon, hyvään ruokaan ja lepoon Danielin ehdoilla :)



On se kumma miten toi oman lapsen saaminen muuttaa omia mielipiteitä. Ihan pakko myöntää junttimaisuuteni, mutta oon aina reissuilla kattonu säälivästi niitä, jotka on pienten lasten kanssa reissussa ja ajatellu, että eihän tossa oo yhtään mitään järkeä! Lapset ei muista reissuista mitään ja sitten huudetaan ja kiljutaan ja kukaan ei nauti, idiootteja! :D Noniin ja innolla varasin meille matkan? :D Näinhän se menee. Eihän siinä mitään väärää ole matkustaa pienen kanssa, päinvastoin! Juu eihän se lapsi siitä reissusta mitään muista, mutta onhan se ihana olla ja löhöillä koko perheen kera. Olin jo päättänyt, että tänä vuonna taas matkustetaan, mutta ajatuskin siitä, että joutuisin olemaan kokonaisen viikon erossa Danista? Not gonna happen! Reissuun pitää vaan asennoitua eri tavalla :) Ei mitään mahtipontisia suunnitelmia tehdä kaikkea eikä aikataulutusta, että nyt mennään tälle retkelle ja tuonne ja tänne ja blaaa… Tekee ehkä ihan hyvääkin ottaa loma todella lomana. Mennä fiiliksen ja pikkumiehen aikataulujen ja unien mukaan. 



Mitäs tässä pitäis sitten muistaa huomioida? No hankintalistalle meni kyllä muutama juttu. Tuollainen uv-uimapuku tottakai pitää pojalle hommata! Pikkusen joutu nieleskelemään, kun kävin niitä kurkkimassa….melkoisen hintava, kun käyttöä on yksi reissu, jaiks! Onneksi vahingossa bongasin ruokakauppareissulla Prismasta alla olevan Reiman Uv-paidan kympillä! Ja just tasan se koko mitä oletan, että Danille menee siinä kohtaa...toivotaan, että tosiaan menee :D



Toki muutamia reissuun sopivia vaatteita pitää hommata :) Babystyle postauksessa olikin muutama reissuun sopiva ja myös Pälkäneen mummi on hommannut reissua ajatellen Danille ihania Lindexin muumi vaatteita! Noi on vaan niiiiin söpöjä <3 




Sitten matkarattaat. Tässä kohtaa onneksi voi säästää hyvin! Kurkin jo Tori.fi:n tarjontaa ja siellä on erilaisia matkarattaita muutaman kympin hintaa. Sellaiset siis hommataan vähän lähempänä! Eipähän harmita, jos lentokentällä niitä heitellään ruumaan tai reissussa menevät rikki. Tarkistin vielä Aurinkomatkoilta, niin sylilapsella saa siis olla rattaat sekä yksi matkatavara, kuten aikuisellakin. Eli siis matkalaukku tai esim. matkasänky. Olin jo meidän tuttuun hotelliin yhteydessä ja heiltä saa vauvan sängyn. Samoin meillä on toive esitettynä, että saataisiin parivuode kahden erillisen sängyn sijasta. Näin ollen Dee voi nukkua meidän välissä jos niikseen tulee :) Eli siis tällä hetkellä ajatuksena on ottaa herralle oma matkalaukku. Sinne saadaan sitten näppärästi myös tuo Bumbo mukaan! Se on todella todella kevyt ja varmasti näppärä sielläkin altaalla, peseytyessä, syödessä jne.




Eli siis muutamia tarvikkeita pitää hommata ja vanhempien muistaa ottaa rento ja aikatauluton fiilis mukaan, niin selvitään varmaan oikein upeesti meidän ekasta perhereissusta :) Ihanaa, että on mitä odottaa! Tää alkuvuosi ollut niin kamala, joten piristystä tässä kaipasikin! Te, joilla on hyviä vinkkejä alle vuoden ikäisen kanssa matkustelusta niin, please do share! :)



tiistai 2. helmikuuta 2016

Baby lymfa

Meillä oli siis maanantaina viimeinen lymfa käynti Danielin kanssa. Ennen kuin mennään siihen tarkemmin, niin unohtuihan multa yks vinkumisen aihe tosta edellisestä postauksesta :D Se tuli mieleen taas maanantaina, kun hypättiin autoon ja matkattiin tuonne lymfaan…tai no autoon ja autoon…Scoda Fabiaan :D Se valo, kun alkoi paistaa sieltä tunnelin päästä, niin eiköhän rysähtäny taas ja huolella; katsastumies keksi tiputtaa meidän ”uuden” auton nosturilta perjantaina :D Olin nukuttumassa Dania päikkäreille ja puhelin äänettömällä. Saan ton herran unille ja katon puhelinta, että Tuomas soittanu muutamaan otteeseen. Samantien alko vilisee ajatukset päässä, kun ei se KOSKAAN soita kesken työpäivän jos ei oo sattunut mitään. Viestejä lähetellään pitkin päivää, mutta soiteta ei koskaan. Arvatkaa vaan mitä kaikkea kerkes käymään mielessä, kun puhelin tyyttäs ja odotin vastausta. Kun sain kuulla tän tilanteen, niin olin ihan varma, että kyseessä on joku vitsi. Eihän näin tapahdu! :D No näköjään tapahtuu ja tää mamma ajelee nyt Scodalla…tai Scodillacilla niinkuin rakas veljeni sano :P Aika kokemus ton ihanan ”luksus” Kugan jälkeen. No pääasia, että kenellekkään ei käynyt mitään ja auto ruttaantui tuollaisessa tilanteessa kolarin sijaan. Nyt sitten odotellaan korimekaanikkojen tuomiota vaurioista, nyyh!


Ja sitten itse asiaan eli siihen lymfaan. Olin jo ekoina viikkoina lukenut ja keskustellut neuvolassa vyöhyketerapiasta. Vatsavaivoja meillä siis oli ihan alusta lähtien. Olin tosi skeptinen tälläsiä juttuja kohtaan. Eihän nää nyt voi toimia? Ihan hyvin voin itekki hieroa Deetä! No Pälkäneen mummi bongas sitten ton Kangasalan Lymfaklinikan, jossa tehdään myös Baby Lymfaa ja patisti meidät sinne. Onneksi teki niin :) Kyllä siitä vaan piruvie on ollut apua! Ennen pungerrettiin kakkaa itkun kera ja pierut sai huutokonsertin aikaan. Iltaisin huudettiin monta tuntia vatsaa ja vaan kantaminen tai vatsallaan olo kelpasi, nekin vaihdellen. No nyt on herra niin iloinen ja aurinkoinen hymypoika että! Vatsa toimii ja huutaminen on loppunut! Tällä hetkellä itku on ihan erilaista! Kipuitkun tunnistaa ja se oli kamalaa kuunneltavaa, kun ei osannut auttaa tai ainakin tunti siltä :( Nyt on sitten väsyitku ja nälkäitku ne yleisimmät meillä ja niihin on helppo reagoida, joten tuntuu, että kaikin puolin alkaa helpottamaan tää arjen kulku tän myötä :) 


Baby lymfassa siis hierotaan vauvaa (ja erinäisiä pisteitä?) noin 30min. kerrallaan. Meillä tuo herra on nauttinut niin, että huutoa ei ole ollut ja aina selvitty tuo koko 30min. hienosti. Tekee varmasti hyvää, kun toinen on niin tyytyväisen oloinen ollut :) Saatiin myös vinkkejä, että miten itse voi kotona hieroa ja selvennys miksi mitäkin kohtaa hierotaan ja mihin se vaikuttaa. Lymfan jälkeen herra on ollut aivan mega väsynyt :D Nukahtaa kaukaloon heti ja kotiin, kun ollaan kotiin päästy, niin ei herää edes ulkovaatteiden riisumiseen…yleensä siinä kohtaa kusahtaa meillä ne autossa saadut hyvät unet :P No täähän on vaan positiivinen! Meikäläisellä on ollu hyvin aikaa kotitöille aina näinä päivinä ;) Muutenkin päivät on rauhoittuneet sen verran, että Dee nukkuu muutamat 45min-1h päikkärit melkoisen helposti ja välissä aina syödään ja leikitään! Ennen ne yhet 30min päikkärit oli luksusta. Eli siis pikkuhiljaa alkaa löytymään jonkinlainen rytmi hommaan. Mä oon niiiiiin kade teille, joilla nukutaan neljän tai viiden tunnin päikkärit... Varmaan flippais päässä ja tuijottaisin vaan, että hengittääkö toi lapsi, jos noin kauan nukkuis yhteen putkeen :D

Nakkisoppaa <3

Me käytiin siis tuo suositeltu kolme kertaa. Tai no suositus on 2-3kertaa ja päätettiin, että kun lähdetään kokeilemaan niin käydään sitten ne kaikki kolme! Ja kyllä kannatti! Ekan kerran jälkeen en vielä huomannut juurikaan muutosta…ehkä pienen, mutta ei mitään merkittävää. Tokan kerran jälkeen meidän päivät muuttu ihan hetkessä kivemmiksi! Ja tää viimeinen kerta sai Deen vieläkin rennommaksi :) Kyllä kannatti kaikki käydä vaikka periaatteessa tuo kaksi olisi varmaan riittänyt. Pieni raha se on kuitenkin tästä hyväntuulisesta pojasta :) Pälkäneen mummihan tän meille tarjos, joten kiitos TAAS <3

Mitä mä tästä opin? No ensinnäkin äitiä kannattaa kuunnella (välillä) :P Ja näistä vauvan vatsavaivoista, niin alusta lähtien kokeiltiin ensin Cuplaton=turha, Disfatyl=turha, Rela-tipat=nooooo en osaa sanoa auttaako, mutta hyvä jatkaa niiden syömistä, kun kohta tulee kiinteät kuvioihin :) Lymfa taas puolestaan ensimmäinen asia, joka vatsavaivoihin meillä auttanut. Jos meille toinen vauva vielä jossain kohtaa tulee, niin muistanpas tämän ja ihan varmasti kokeillaan heti alkuun tätä ennen mitään tippoja! Deehän oli jo melko ”vanha” vauva tuolla lymfassa, kun vetkuttelin asian kanssa niin kauan. Ensi kerralla siis viisaampana ajoissa liikkeellä ;) Meitä ennen hoidoissa oli 7viikkoinen vauva ja meidän jälkeen 3viikkoinen… ja Dani siis melkein jo 3,5kk :D



Näinpä näin! Meillä siis karkoteltu vatsavaivat tältä erää melkolailla ja Scodillacilla kuljetaan ainakin muutaman viikon ajan :P Mä en oo koskaan edes ajatellut, että autoa vois olla näin ikävä :D haha! Meillä on täällä myös päiviin uutta iloa, kun Nemo-sisko on parantunut ja kotona ja jaksaa vahtia Danielia! Mun rakkaat vauvat <3