Kaksplus.fi

torstai 31. maaliskuuta 2016

Koira vauvaperheessä

Koin tarpeelliseksi avata aihetta meidän perheen näkökulmasta, kun viime viikon torstaina julkaisemani kuva sai ihmetystä osakseen. Ja ei, en vetänyt hemapaa nenään saamistani viesteistä, vaan halusin avata aihetta, koska se niin montaa tuntui kauhistuttavan. Kuva alla, jotta tiedätte mistä puhutaan:


Eli siis olinko mä nyt huono äiti, kun annoin koiran ja vauvan leikkiä? Monen mielestä varmasti kyllä. Omastani en. Ylipäätään mun mielestä on tärkeetä totuttaa koira lapseen ja lapsi koiraan, koska meillä todella on se koira ja tulee aina olemaan koira. Kuvan tilannetta kesti kuitenkin muutama sekunti ja tässä alla olevasta kuvasta jos huomaatte alhaalla valkoisen täplikkään läntin, niin on se mun jalka eli olin koko ajan tilanteessa lähellä ja pidin vielä Nemosta kiinni ettei vahingossa innostu ja pyörähdä Danielin päälle. En siis näe tilanteessa mitään väärää.


Se mikä kuvassa on miinusta on se, että en halua opettaa Danielille, että koiraa voi retuttaa tai ottaa naamasta kiinni ihan niinkuin haluaa. Näin nyt tapahtui muutama sekunti ja itse olin ihan onneni kukkuloilla, että miten hienosti Nemo reagoi (ei siis millään tavalla) ja kuinka nopeasti Dani päästi irti ja jatkoi pehmeän turkin silittelyä. Myös lapsen tulee osata käyttäytyä koiran kanssa! Se on kuitenkin koira, petoeläin ja näin ollen koiraa kohtaan tulee olla tietynlainen arvostus. Haluan opettaa Danielille, että Nemon kanssa saa ja pitääkin leikkiä, mutta aina pitää muistaa käyttäytyä nätisti. Ollaankin siis opeteltu Nemon silittämistä ja sekös onkin hauskaa! Pikkumies vaan kikattelee, kun Nemoa saa rapsuttaa selästä :) Ollaan myös opeteltu herkun antoa ja aina leikkihetken jälkeen Nemo antaa Danielille pusun ja Daniel Nemolle pienen herkun. En oo koskaan nähnyt, että Nemo, kaikkien ahmattien äiti, ottaisi herkkua niin varovasti ja rauhassa, kuin Danielin kädestä :D


Tottakai myös koiran tulee osata käyttäytyä! Tää on yks asia, jota jännitin alussa kamalasti. Nemo ei kuitenkaan ole tottunut lapsiin eikä ole aina käyttäytynyt nätisti. Kyseessä on kuitenkin kohta yhdeksän vuotias koira, joka on tottunut hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen ja olemaan perheen keskipiste. Luotan Nemoon täysin, mutta edelleen on muistettava, että se on koira. Kun Daniel leikkii lattialla, niin Nemo saattaa käydä lipaisemassa poikaa tai sitten vaan nukkuu toisessa päässä olohuonetta katse tiukasti ”vahdittavassa” kohteessa :P Välillä toki Nemokin haluaa päästä Danielin lähelle ja sen hyväksyn siinä kohtaa, kun itse olen tilanteessa koko ajan mukana. 

Taustavahti <3

Jos tuo lapsukainen leikkii leikkimatollaan lattialla ja mulle tulee tarve poistua olkkarista, niin otan aina Nemon mukaan. Tää on varmaan just sitä hätävarjelun liiottelua, mutta vaikka kuinka luotan Nemoon, niin en halua noita jättää kahdestaan vielä tässä kohtaa :) Eli siis pyydän Nemon aina mun mukaan, jos meen vaikka pikaisesti käväsemään vessassa tai haen kahvia jne. Yleensä Nemo jääkin tälle reissulle eli siirtyy vaan toiseen huoneeseen jatkamaan uniaan :P


Pyritään muutenkin tekemään päivisin mahdollisimman paljon juttuja yhdessä! Kaikkeen mihin voi, niin otetaan Danielin kanssa Nemo mukaan. Juuri siksi, että kumpikin tottuu toisen läsnäoloon päivä päivältä enemmän. Nemo siis nukkuu Danielin pinnasängyn vieressä, vahtii leikkejä, vahtii kylpyhetkeä, ”auttaa” ruuan kanssa, lue: odottaa tippuvia palasia :P ja lenkeilläkin pyritään käymään porukalla :)



Eli siis summa summarum; kyllä meillä ihan turvallisissa rajoissa hoituu nämä vauva+koira leikit ja puuhastelut. Mulle he ovat kummatkin lapsia, mutta pikkuhiljaa heidän pitää oppia se, että koira on koira ja sitä lähestytään aina kunnioittaen. Samoin, koiran tulee ymmärtää, että kyseessä on pieni ihminen ja, että Daniel on arvojärjestyksessä Nemon yläpuolella vaikka perheeseen viimeisenä tullutkin. Tässä kohtaa yhteistä taivalta on reilu 5kk takana ja hienosti on mennyt :) Tosin nythän ne haastavammat ajat tulee vasta eteen, kun lapsi oppii liikkumaan :P En usko sen aiheuttavan mitään ongelmia, kunhan vaan itse pysyy tilanteen tasalla ja on tarkkana, kuten tähänkin asti. Näin! Tässä mun mielipide ja meidän käytännöt asiasta. Tän asian suhteen oon omasta mielestäni pirun hyvä äiti ja myös onnellinen äiti, koska mun rakkaat lapset tulevat upeasti toimeen keskenään <3

Hauskinta on syödä puolet itse ja puolet tiputtaa "vahingossa" Nemo-siskolle :P

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen marjakakku

Meidän pääsiäinen meni ihanasti! Eli siis kotona :P Pojat puuhasteli keskenään kaikenlaista, joten mulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus leipoa. Juustokakkujen rakastajana päätin kokeilla marjaisaa juustokakkua. Yleensä teen sen perus ”New York”- juustokakun uunissa, mutta tällä kertaa päätin tehdä hyydytettävän version :)


Homma lähti siis liikkeelle pohjasta. Irtopohjavuokaan painelin kaurakeksipohjan eli siis noin 75g voita ja noin puoli pussia kaurakeksejä (n.200g). Ensin tein tän perus muovipussiin ja kaulimella tyyppisen muussausyrityksen, kunnes tajusin, että hei mullahan on Smooth Chopper! En koskaan tajuu tätä :D Eli siis sinne vaan ja muutama veto narusta ja se on siinä! Aina kaikissa ohjeissa sanotaan, että pitäisi laittaa vuoan pohjalle leivinpaperi. En oo koskaan laittanut enkä siis nytkään. En tiedä sitten, että mikä hyöty siinä olisi, kun ainakin mun vuoasta lähtee hienosti irti tuo ilmankin :) Ehkä se, että sais helpommin siirrettyä toiselle alustalle? Mä aina pidän tossa irtopohjassa, joten oon pärjännyt ilman leivinpaperia.


Pohja, kun on valmiina odottamassa, niin siirrytään täytteeseen. Alla ensin lista raaka-aineista ja määristä:

8 liivatelehteä
3rkl vettä

n.200g marjoja (mulla vadelmia ja mustikoita)
1dl sokeria + maun mukaan vaniljasokeria
1prk maitorahkaa
1dl laimentamatonta mustaherukkamehua
4dl kuohukermaa


Otin pussin mustikoita ja vadelmia sulamaan Danin päikkäreiden ajaksi (n.40min.) eli siis olivat vielä osittain jäässä. Sitten kulhoon puolet kummastakin pussista (n. 200g per pussi) ja sauvasekoittimella ”soseeksi”. Loput marjat jätin lävikköön sulamaan ja kulhon alle, jotta kaiken mehun saa talteen myöhempää vaihetta varten :) Sitten marjasoseen sekaan sokerit. Samalla voi laittaa nuo liivatelehdet kylmään veteen likoamaan n.5-10min.



Tän jälkeen lisäsin tuon rahkan sekä mustaherukkamehun tuonne marjojen joukkoon ja sitten tän kulhon voi unohtaa hetkeksi.



Seuraavaksi kermavaahto. Mä laitoin mun Speedy Chefiin tuon 4dl kuohukermaa ja sitten vaan rullailin sen kuohkeaksi vaahdoksi. 


Sitten ne liivatelehdet! Eli siis tuo 3rkl vettä pieneen kattilaan ja vesi ensin kiehuvaksi, jonka jälkeen joukkoon nuo liivatelehdet (purista ensin kylmä vesi pois!) ja sekoittele kunnes sulavat. Ei vaadi paljon aikaa ja näitä ei saa keittää eli siis sulatus vain :)

Sitten se marjatäyte takaisin työn alle eli sinne lisätään ohuena nauhana tuo liivateseos. Tuon, kun on kunnolla sekaisin, niin kermavaahto perään ja täyte on valmis! Sitten vaan vuokaan keksipohjan päälle!




Mä peitin vuokani silikonialustalla ennen, kun laitoin sen jääkaappiin. Kelmukin passaa hyvin! :) Siellä annoin sitten olla rauhaksiin reippaan kolme tuntia.


Tässä kolmen tunnin kieppeillä tein kiilteen ja koristeet. Eli siis ne valutuksessa/sulamassa olleet loput marjat ”asettelin” tuohon kakun päälle koristeeksi.



Taas pikkukattila käyttöön ja sinne ensin mehut. Eli siis käytin tuon marjoista tulleen mehun sellaisenaan. Sitä tuli n. 0,5dl ja lisäsin 1,5dl laimennettua mustaherukkamehua eli yhteensä mehua 2dl ja se ensin kattilassa kiehuvaksi. Kiehuvaan mehuun lisäsin 1dl hyytelösokeria ja kiehautin seoksen kunnolla. Sitten levy kiinni ja n. 5min. sekoittelin ja jäähdyttelin kiillettä.



Viimeinen vaihe eli kiille kaadetaan varovasti kakun päälle. Itse käytin nuolijaa apuna eli kaadoin kiillettä nuolijalle ja ”liruttelin” sen kakun päälle varoen. Sitten taas kakku jääkaappiin ja seuraavat pari tuntia siellä ja toki mieluiten seuraavaan päivään. Me syötiin vähän jo ekana iltana, että päästiin maistamaan :P Mutta ehdottomasti se oli parempaa seuraavana päivänä!





Oli kyllä super hyvä kakku vaikka itse sanonkin :P Simppeli ja näyttävä kakku ja tätä ohjetta voi muokata vaikka millä tavoin! Itellä seuraavana listalla mango ja passion :)

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Helsinki

Onhan tässä tullut puuhasteltua muutakin, kuin soseita! Ensinnäkin saatiin pitkästä aikaa ihana Outi kylään ja kauniita kukkia <3 Oli ihana päästä juttelemaan muidenkin kuin Danielin ja Nemon kanssa….eihän niissäkään vikaa ole, mutta jutut melko yksitoikkoisia :P


Vietettiin myös Mamman ja Mummin päivää! Päätettiin tarjota Pälkäneen mummille teatteripäivä kiitokseksi lähes joka viikkoisesta avusta meidän arjessa :) Lähdettiin siis naisten reissulle Helsinkiin! No meidän tuurilla, kun päästään junaan aamusta, niin muutaman minuutin matkan kuluttua pysähdytään… jarruvika! No tietty :D Päästiin onneksi lopulta perille asti ja kerettiin vielä näytökseenkin! Käytiin siis Linnanmäen Peacock teatterissa katsomassa Vampyyrien tanssi. Oli kyllä hyvä! Ihan mieletön! Eipä oo pitkään aikaan jäänyt mistään esityksestä näin hyvää fiilistä. Jos siis teatteri on sun juttu ja suunnittelet teatteripäivää, niin voin lämmöllä suositella kyseistä esitystä! :)


Teatterin jälkeen lähdettiin keskustaan ja päätettiin mennä ratikalla… no miten ollakkaan meidän huikea tuuri vaan jatkuu :D Seisottiin paikoillaan ratikassa melkein päätepisteessä ja odoteltiin mielenosoituksen loppumista. Siis miksi? Joku oli päättänyt, että ylimääräistä shoppailuaikaa me ei tarvita :P Meillä oli siis tässä välissä tunti aikaa ennen ruokailua. Kerettiin hakemaan Danielille tuliaisiksi uudet ”maailmanmatkaaja” vaatteet, jotka oli päällä viime keskiviikon 5kk kuvassa :)


Danin tuliaisten jälkeen suunnattiin Vuittonille, tottakai! :P Pikkuriikkinen ostos sieltä jäi mukaan ja nyt mulla on oma avainpussukka! Toi on just näppärän kokoinen, koska sinne mahtuu myös muutama kortti tarvittaessa. Pohdin jonkin aikaa ebenen ja azurin välillä, mutta arkikäytössä vaalea kuosi ei oikein houkuta. Saisin sen ihan varmasti likaiseksi samantien :D Eli siis se tuttu ja turvallinen ebene oli mun valinta!




Näiden muutaman kaupan jälkeen meillä oli ruokailun aika. Äiti oli valinnut meille ravintolaksi Raffaellon. Ja oli kyllä kiva paikka! Ruoka oli hyvää ja pihvi paistettu hyvin! Ei se Roastin pihviä voittanut, mutta sitä tuskin kukaan voittaakaan ;) Ruuan jälkeen sitten junamatka ja paluu kotiin. Oli kyllä kiva ja rentouttava mamman ja mummin päivä, kiitos <3




Siitä sitten kivan päivän jälkeen takaisin arkeen: lenkkeilyä ja puuhastelua Deeden ehdoilla! Vahingossa poikettiin meidän lenkkireitiltä siwaan ostamaan ämpärillinen karkkia… Ämpäri Deedelle ja karkit mammalle :P haha!


Mukavaa pääsiäistä kaikille! :)

torstai 24. maaliskuuta 2016

Meidän lemppariruuat

Noniin! Päästään mun lempiaiheeseen eli ruokaan :P Tosin tällä kertaa Danielin ruokaan. Me ollaan nyt 1,5kk syöty kiinteitä ja ajattelin hieman valottaa aihetta meidän perheen näkökulmasta. Niinkuin täällä kerroin, niin teen Danielin ruuat itse. Se on helppoa ja myös edullisempaa, joten siksi näin! :) Kotimaan reissuille otetaan aina nuo omatekemät ruuat mukaan, mutta nyt on vielä kysymysmerkkinä, että miten tuo Kreikan reissu hoidetaan. Onneksi siihen on aikaa, niin katsotaan sitten lähempänä ajatuksia ja millainen on ylipäätään pojan ruokavalio tuolloin :)

Mehän siis aloitettiin hieman ennen sitä suositeltua 4kk ikää jo ”maistelemaan”. Öisin syötiin 1-2h välein ja mä aloin olla ihan loppu. Tein siis lopulta päätöksen antaa ns. velliä. Eli siis korvikkeen sekaan laitoin yhden teelusikallisen bataattisosetta illan viimeisellä syötällä sekä öisin. Tällä saatiin yön syöttövälit noin kolmeen tuntiin. Bataatti oli siis jo tuttu maku eli ihan suoranaiset soseet aloitettiin sillä :) AIkamoisen kipristeleviä ilmeitä sekin kyllä sai :P Eli siis keitän pienessä määrässä vettä bataatin, joka on lohkottu pieneksi ja sen jälkeen blenderillä pieneksi (keitinveden kanssa) ja vielä pieni silmäisen siivilän läpi. Nyt, kun ollaan jo enemmän syöty, niin toi blenderi on jäänyt ja käytössä on sosenuija. Osan vielä laitan silti siivilän läpi juuri tuota yötä varten. Eli pakkasessa meillä bataattia ”sattumilla” ja ilman :P Olin jo alusta lähtien päättänyt, että kaikkea ei vedetä hienoksi soseeksi, koska en halua sihtikurkkua. Nyt menee jo nuo ”sattumatkin” hienosti alas :)



Bataatin kaveriksi otettiin seuraavana kasviksena parsakaali. Ja se sai yllättäen hyvän vastaanoton! Samoin porkkana. Kukkakaali taas puolestaan syljettiin oikein tyylikkäästi pois :P Sitäkin on pakkasessa jääpalojen muodossa, että jossain kohtaa maistellaan uudestaan. Perunaa toki ollaan maistettu myös, mutta koin sen tuovan vatsan väänteitä, joten ollaan menty näillä muilla kasviksilla pääasiassa. 


Samalla tavalla oon valmistanut kaikki kasvikset eli siis keitän mahdollisimman pehmeäksi, jonka jälkeen blenderi tai sauvasekoitin ja siitä sitten saman päivän ruuat jääkaappiin ja loput jääpalamuotteihin tai silikonisiin muffinssivuokiin ja pakkaseen. Muuta kuin bataattia en siis ole siivilöinyt missään kohtaa. Yleensä teen nämä ruuat aamusta yhdessä Nemon ja Danielin kanssa :P Ja illalla sitten siirrän ruuat muoteista Ikean ”minigrip” pusseihin, jotka on nimikoitu ja päivämäärätty (onkohan tää taaskaan mikään sana? :D). Sitten pakkasesta kasaan aina vanhimmasta alkaen seuraavan päivän aterian. Illalla viimeisenä siis nostan jääkaappiin kipon, jossa on muutama kuutio (tai yksi muffinssivuoka) bataattia, yksi porkkana ja yksi parsakaali. Yleensä siis tuolla sekoituksella, mutta välillä määrät vaihtelee ja makuja sekotellaan fiiliksen mukaan.



Ihan ehdoton lemppari välipala on tällä hetkellä banaani-avokado. Muussaan siis yhden mahdollisimman kypsän banaanin ja yhden avokadon ihan vaan haarukalla. Eli siis tähän jää myös hieman enemmän tekstuuria. Tää menee ihan kuumille kiville :D Välillä on päiviä, että ainoo sapuska mikä menee ilman kiukuttelua. Kiukkupäivänä lappasin tätä pojan suuhun ja koitin vaivihkaa vaihtaa kasviksiin, niin huutohan siitä tuli :D Tän kanssa vaan täytyy olla varovainen ettei vatsa kovetu entisestään, mutta muuten oon ilonen, että joku tällänen varma suosikki on löytynyt :) Vatsan kannalta siis kannattaa käyttää mahdollisimman kypsää banaania. Ite syön mieluiten vielä aavistuksen vihertävää banskua eli siis meillä valitaan kahta kypsyyttä kaupasta nykyään :P


Maissinaksuja ollaan myös testattu. Ei ruokana, vaan lähinnä tekemisenä. Niiden kanssa saa aina välillä ajan kulumaan hyvin ja loput on mukava syöttää Nemo-siskolle :P

Aamuisin ja iltaisin syödään puuroa. Aikalailla siitä 4kk paikkeilta ollaan menty Semperin maissipuurolla tai Hipp:in riisipuurolla. Puuron sekaan meillä on laitettu Ella’s kitchenin mansikka-omena sosetta tai päärynää. Joskus myös tuota banaani-avokado mössöä :) Eli siis noiden ”makeiden” soseiden kohdalla oon käyttänyt noita kaupan luomu vaihtoehtoja vielä! Kesällä sitten, kun saa tuoreeltaan marjatkin niin teen itse nekin. Nyt oon hieman aristellut pakastemarjojen käyttöä ja niiden uudelleen pakastamista soseena… Toisaalta, kun välissä kuumentaa kunnolla, niin kyllähän nekin varmaan menisi?


Nyt, kun Danilla tuli 5kk täyteen, niin otettiin noiden puurojen tilalle ihan Elovenan kaurapuuro ja se menee hienosti! Vähän jännitin tuota muutosta, kun tuo Hipp mennyt niin hyvin alas, mutta onneksi turhaan :)



Tällä hetkellä meillä on siis päivästä riippuen 3-5kiinteää ateriaa ja siihen päälle maidot. Aamu- ja iltapuuro, päivällä kasvis ateria ja sitten ainakin yksi välipala. Tarkoituksena olisi lisätä vielä toinen kasvis eli siis aamupala, lounas, päivällinen, välipala ja iltapala. Pikkuhiljaa siihen suuntaan :) Pari päivää sitten meille tuli viljat ajankohtaiseksi ja kohta saadaan myös lihaa kasvisten sekaan.

Alkuhan tässäkin oli vaikeeta, niinkuin selkeesti kaikessa :P Ekat 1-2viikkoa oli sellaista taistelua, että saadaan edes teelusikallinen menemään. Samoin vatsan toiminta oli työn ja tuskan takana, mutta sekin alkaa olla jo normalisoitunut. Eli siis ei kannata säikähtää, jos alkuun joutuu hieman taistelemaan! Se palkitsee kyllä! Meillä on siis yöt helpottuneet kummasti. Iltapuuro n.19.30 ja ensimmäinen ”yömaito” 23.30-24 välillä, josta nukutaan seuraavaan maitoon n.4-5 paikkeille. Siitä sitten heräillään 8-9 välillä, jolloin aamuhalailujen ja juttujen jälkeen siirrytään puurolle :) No siis näinhän tää toimi muutaman viikon ja mä olin ihan onneni kukkuloilla :D Nyt on herra keksinyt, että 6.20 on ihan kiva aika herätä höpöttämään ja naureskelemaan… No parempi sekin toki kun huuto ja itku, mutta tää äiti kerkes tottumaan edes kohtuullisiin yöuniin, niin kyllä tää taas hieman korpee. Ehkä tääkin muuttuu taas kohta :P



Näin siis meillä syöpötellään :) Sotku on vielä melkoinen ja tällä hetkellä syöttötuolina toimii tuo koliikkikeinu…. juu morjens, kun sitä sais olla pesemässä joka päivä :D Odotan enemmän kun innolla, että saadaan ottaa käyttöön syöttötuoli, jota on miljoona kertaa helpompi pitää puhtaana.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Mammalandian yhteistyöpostaus: Perheen arvot

Se olis taas yhteistyöpostauksen aika! Muiden bloggaajien mietteitä aiheesta pääset lukemaan täältä. Mä en tiedä miksi tääkin aihe jotenkin tuntuu haastavalta lähestyä. Ehkä osittain siksi, että eipä me olla tällaisia asioita käyty läpi oman perheen kesken. Ainakin tähän asti ollaan oltu hyvin samoilla linjoilla kaikesta ja mitkä asiat on meille tärkeitä, joten ne on muodostuneet arkeen lähes itsestään. Meillä on ne ihan perus arvot, joilla pystytään takaamaan Danielille hyvä alku elämään; riittävä uni, ravinteikas ruoka, puhtaat vaatteet, ylipäätään puhtaus sekä läheisyys ja rakkaus.


Muutamaa asiaa avaan silti hieman :) Kun aloin pohtimaan aihetta, niin ensimmäinen asia, joka mieleen tuli oli rytmit. Päivän tietyt rytmit ja säännöllisyys. Varsinkin pienelle ne luovat turvallista oloa ja jatkuvuutta. Mä oon kieltämättä aikamoisen tiukkis noiden rytmien kanssa :D Aina alkaa ahdistaa, jos ollaan jossain reissussa ja jos reissu venyy ja ruoka-ajat ei pidä tai iltapesut ja muut iltapuuhat jäävät välistä tai tehdään ”liian myöhään”. Pitäisi varmaan ottaa hieman rennompi ote asiaan, mutta mun mielestä se säännöllisyys vaan on tärkeetä. Varsinkin, kun vielä opetellaan asioita. Aamu- ja iltapuuhat mulle on ne tärkeimmät hoitaa ”oikeina aikoina”, päivät taas ovat toki erilaisia riippuen mitä puuhastelua ollaan keksitty.


Saatiin Pälkäneen mummilta ihana uusi vk-puku <3

Sitten se perus. Tai no ainakin mun mielestä perus ja itsestäänselvyys jokaisessa perheessä: lapsille riittävän unen ja ruuan tarjoaminen sekä yleisesti puhtaus. Vanhempien tehtävä on turvata lapselle riittävä uni. Meillä se on välillä työn ja tuskan takana :D Mutta silti se on mun tehtävä varmistua, että tuo pieni ukkeli saa nukuttua tarpeeksi. Tarkoittaako se sitten tuntien kävelemistä ja tuutulaulujen laulua ja keinuttelua tai vaunulenkkeilyä aamusta iltaan. Tähän samaan kuuluu tietysti puhtaus. Vanhempien tehtävä on huolehtia puhtaudesta; niin lapsen ympäristön, kuin hänen omasta. Meillä on ”isommat pesut” aamuin illoin sekä kylpyhetki kaksi kertaa viikossa. Muuten päivän mittaan putsaillaan ja pestään tarpeen mukaan.


Koitappas tässä pukea ulkovaatteita, kun ei herra pysy enää selällään hetkeäkään :D

Sitten ruoka. Ravinteikas ja monipuolinen ruoka on se kaiken a ja o. Tähän asti sekä myös jatkossa tulen tekemään kaikki Danielin ruuat itse. Ruoka on monipuolista ja kaikki tuoreesta tehty. Tuo pikkumies syö siis varmasti paremmin, kuin me aikuiset :D No niinhän se menee! Mulle on jotenkin alusta lähtien ollut selkeetä, että tuun tekemään kaikki Danielin ruuat itse. Tällä en nyt missään nimessä tarkoita, että valmiin piltin ostaminen olisi jotenkin väärin. Ei ole. Mä vaan itse haluan toimia näin :) Mun mielestä on niin helppoa ja edullista tehdä itse! Aina isompi satsi kerralla pakkaseen ja sieltä nappaa edellisenä iltana jääkaappiin seuraavan päivän ruuat. Tuomas tossa hetki sitten sanokin, että on se kumma, kun on pakastin täynnä jätkän sapuskaa :D Vähän ”kauhistuttaa”, että miten selvitään se meidän Kreikan reissu. Pitäiskö mun sitä ajatellen opettaa Dee syömään jo etukäteen purkkiruokaa? Ja kuinka aikasin? Vaikeeta, vaikeeta. No onneks on aikaa ja vähän lähempänä voi sitten miettiä tarkemmin, että mikä tulee olemaan reissun ruokavalio :) Mikään ruokanatsi en tässä asiassa ole, mutta en itsekään suostu syömään eineksia niin miksi mä niitä syöttäisin lapselleni?



Perusjuttujen lisäksi tulee mieleen muutamia tärkeitä asioita, jotka tulevat kuvioihin ehkä hieman myöhemmin, kun Daniel on kasvanut. No ensimmäistä asiaa on aloitettu jo eli siis oman perheen traditioiden luominen. Oon aina vihannut tälläsiä :D Kunnes Daniel syntyi. Eli siis ne omat tavat viettää pyhiä ja synttäreitä jne. Toinen asia taas tulee taas pikkuhiljaa iän myötä eli siis taitojen opettaminen/kotitöihin mukaan ottaminen jne. Mun mielestä on tärkeää, että lapsi otetaan mukaan ihan arkisiin askareisiin, jotta taidot kehittyvät ja opitaan jo pienestä lähtien, että hommia tehdään yhdessä ja jokainen osallistuu kodin ylläpitoon iän ja osaamisen mukaan. 




Viimeinen mieleen tullut juttu on rajojen asettaminen. Jostain oon joskus (useassakin yhteydessä) kuullut sanonnan ”Rajat on rakkautta” ja oon täysin samaa mieltä asiasta. Mulla on ollut tietyt rajat jo pienestä lähtien ja en oo niitä koskaan kokenut huonoksi, päinvastoin. Okei jos ei huomioida teiniangsti vaiheen kiukuttelua :D Yleisesti ajateltuna koen olevani onnellisessa asemassa, koska mulla on ollut ne tietyt rajat eikä oo tarvinnut miettiä, että hillunko aivan liian nuorena viinapullo kädessä kaupungilla vai oonko rakastavassa ja turvallisessa kodissa ja vietän aikani perheen kesken. Toivon, että onnistun omien lapsien kanssa tässä asiassa yhtä hyvin :)


Omien varpaiden syöminen on tän hetken hittijuttu :D

Tällaisia mietteitä mulle aiheen tiimoilta! Lopulta, kun aloin tekstiä kirjoittamaan, niin tästä meinasi tulla ihan loputon tarina ja listalle meinasi tulla ihan liian monta asiaa, jotka on pakko saada kertoa :D Ihan yleisiä ja perusjuttuja kuitenkin meidän perheen arvot ja niillä pääsee mun mielestä pitkälle ja tärkein on kuitenkin luoda lapselle turvallinen ja rakastava ympäristö. Kaikki muu tulee sitten itsestään ajan kanssa :)

Ihana Jenni-täti teki meille upeen huivin <3

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Must have spring jackets

Nyt on kyllä pakko kirjoittaa sitä kuuluisaa ”hömppää”, koska en vaan pääse yli näistä takeista! Tai lähinnä tyyleistä, koska kyseisiä takkeja näyttää olevan lähes jokaisen nettikaupan valikoimassa aavistuksen eri näköisenä. En oo moneen vuoteen haaveillut kevättakista, nahkatakki on ollut ihan paras! Nyt kuitenkin kuolaan näiden kahden takin perään ja tuntuu, että ne pomppaa ihan joka puolelta mun silmille :P Eli siis mini tauko blogissa on hyvä päättää näiden hypetykseen!

Ensimmäinen mun ihastus on vihreä lentäjäntakki ja vielä mielummin tollaisena kiiltävänä versiona <3 Ööööö ensinnäkin minä vihreässä takissa? VIHREÄSSÄ. Jo on aikoihin eletty :P Vihreessä ei oo mitään vikaa, koskaan ollutkaan! En vaan vois kuvitella sitä mun vaatekaappiin. Ja siis tää takkihan ”tuli takas” jo tossa muutama vuosi taaksepäin, jolloin olin sitä mieltä, että ei koskaan ikinä. Näinpä näin! Nyt siis himoilen tällaista:

Kuva: Bubbleroom/ Only

Kuva: Gina Tricot

Toinen keväinen takki rakkaus on tuollainen vaalean beige liehuva trenssi. En oikein tiedä, että miten tota kuvailis fiksummin, mutta rennon oloinen ja vaalean beigestä takista oon haaveillut jo kauan! Ensin villakangastakkina ja nyt tällaisena. Tää on vaan yksinkertaisesti IHANA <3 Ainoo mikä on mun ja kyseisen takkimallin välissä on se oikea sävy. Beiget ja ruskeet sävyt on mulle aika uus tuttavuus ja vaatii sen just tasan oikeen sävyn, että tulee käytettyä. Ehkä siis sellainen vaalea harmahtavan beige vois olla se mun juttu. Tasan sellaista ei oo vielä tullut vastaan, mutta itse takkimalli on ihana, rento ja samalla tyylikäs! Mukavaa vaihtelua ihan perus trenssiin :)


Kuva: nelly.com 

Kuva: H&M



Josko se kevätkin kohta alkaisi kunnolla, niin pääsisi nauttimaan ”pikkutakki” keleistä ja ehkä bongaan jossain kohtaa sen täydellisen version jommasta kummasta takista itsellenikin :) Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Seuraavaksi tiedossa taas enemmän vauva juttuja eli Mammalandian yhteistyöpostaus ja jossain kohtaa meidän soseiden/kiinteiden ruokien syömisestä ja valmistamisesta :)