Kaksplus.fi

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Lomastressi ja uudet matkalaukut

Siis mä en käsitä mistä tää lomastressi kumpuaa? Alle kuukausi lomaan ja tajusin sen jotenkin vasta viime sunnuntaina. Koko ajan oon puhunut, että kohta lähdetään lomalle, mutta se jotenkin kolahti vasta pari päivää sitten, että niin, me todella lähdetään ihan oikeelle lomalle ensimmäistä kertaa Danielin kanssa!

Viime vuonna ei matkustettu ollenkaan, kun olin raskaana ja huonovointinen läpi raskauden. Sitä edeltävänä vuonna oltiin taas Kreetalla Haniassa, tai oikeastaan Agia Marinassa. Siellä ollaan vietetty monen monta lomaa vuosi toisensa jälkeen. Se on ihan lemppari! Mä rakastan yli kaiken kreikkalaista ruokaa, kulttuuria ja ihmisiä! Tuon viimeisimmän kerran jälkeen muistan kuinka avauduin, että nyt oli liikaa. Ensi vuonna jonnekkin ihan muualle! No se ”ensi vuosi” meni tosiaan sohvan pohjalla. Nyt, kun sovittiin, että lähdetään taas, niin käytiin läpi miljoona vaihtoehtoa; Danielin kanssa vai ilman? Hania vai joku muu kohde Kreikasta vai jostain ihan muualta? No ensimmäinen oli helppo! Danielin kanssa ehdottomasti <3 

Rakas vesipeto pääsee lomalle <3

Toinen olikin sitten se vaikeempi päätös :P Sovittiin budjetti, erittäin minimaalinen sellainen. Mihin sillä pääsi? No tuntemattomista kohteista olisi saanut muutaman tähden hotelleja eikä mitään hajua minkälainen hotelli on todella paikan päällä. Meidän lempparimestan lempparihotelli meni budjettiin! Päädyttiin siis siihen :) Vaikka se jo viimeksi ”kyllästytti”, niin onhan edellisestä reissusta sinne jo kaksi vuotta! Ja onhan se mielettömän helppoa mennä tuttuun kohteeseen ja tuttuun hotelliin ensimmäiselle lomalle Danielin kanssa, kun ei tiedä yhtään mitä odottaa ja miten loma muutenkin menee :)

Ah, tätä mä odotan! Aamujen jääkahvia :)

Mä oon yleensä AINA pakannut ensimmäisen kerran (juu pakkaan ja puran vähintään sen viis kertaa ennen reissua...) noin kolme kuukautta ennen reissua… Juu, kyllä :D Ja nyt mä vasta havahdun tähän? Jotenkin tää muuttokin ehkä omalta osaltaan sotki asiaa ja oon ”unohtanut” koko reissun. Nyt tosiaan se stressin aihe on omien pakkaamisten lisäksi Danskulle pakkaaminen. No on meillä sentään kaikille passit ja uuden matkalaukut jo valmiina! Mulla on ollut miljoona vuotta hienosti palvellut pinkki Samsoniten matkalaukku, joka on siis edelleen aivan ehjä ja hyvä, mutta pirun painava! Se siis itsessään painaa jo moninkertaisesti nykymatkalaukkuihin verrattuna. Samoin noi kääntyvät pyörät houkutti mua uuden valinnassa. Lopulta päätin hassata meidän Finnairin pluspisteet ja tilasin niillä itselleni uuden Samsonite Lite-Locked Spinnerin. En oo siis käytössä vielä testannut muuten, kuin muutossa ja mitä sitä nyt on liikutellut huoneesta toiseen, mutta jo nyt oon ihan rakastunut! Toi on aivan älyttömän kevyt ja liikkuu sulavasti vaikka on täynnä (muutossa siis testattu täydellä lastilla :P). Ja onhan toi toki kaunis. Ihanan kimaltavan valkoinen <3



Tuomaksella ei oo koskaan ollutkaan matkalaukkua. Ollaan aina lainattu Pälkäneeltä. No nyt päätettiin hommata meidän perheen pojillekkin omat :) Ehdotin, että oltais samaan syssyyn panostettu niihinkin ja hommattu Samsoniten jotkut vastaavat, kun mulle tuli, mutta mitäpä veikkaatte, että tuo mies sanoi? Hyvin selkeä ei ikinä :D Eli siis hommattiin Verkkokauppa.comista Ferun matkalaukut kummallekkin. Tuomakselle saman kokoinen, kun mulle ja Danskulle sitten pienempi. Meinattiin ensin ottaa yksi koko isompi laukku, mutta tuota voi sitten nopeammin itsekin vetää perässä jne., kun kasvaa :) Myös noi laukut vaikuttaa kaikinpuolin päteviltä ja kevyiltä! Kohta päästään testaamaan tositoimissa kaikki matkalaukut!



Pakattuna on tällä hetkellä Danielille aurinkorasva, jonka ostin apteekista. Ensisijainen aurinkosuoja tuon ikäisellä on toki vaatteet, mutta tuonne reissuun halusin kunnon suojan kasvoille ja käsille ja jaloille, jotka jäävät uima-asuista ulos :) Lueskelin netistä rasvoista ja päätin siinä kohtaa, että meille tulee pelkästään fysikaalinen suoja. Apteekissa mulle näytettiin useampaa vaihtoehtoa ja testailin niitä omiin käsiin. Lopulta meille päätyi Avènen rasva suojakertoimella 50, joka on täysin fysikaalinen. Kemiallisen ja fysikaalisen yhdistelmä olisi ollut toki koostumukseltaan mukavampi, mutta nössö mikä nössö, halusin toimia varman päälle tän asian suhteen :) Itselle hommasin ne maailman parhaat, joka reissussa olevat Bergasolin rasvat. Niistä en luovu niin kauan, kun niitä vaan jostain saa! Ihana koostumus ja taivaallinen tuoksu <3 Mitäs muuta me pakataan? Sen, kun tietäis joku :D haha! Lisää aiheesta siis tulossa kunhan saan itsestäni irti aloittaa tuon ahdistusrumban…. eli ihan kohta, koska on pakko!


Muutamat vaatteet nappasin jo vaihtoehdoksi odottelemaan pakkausta :P

P.S.

Olettehan muistaneet kyselyn! Eli siis Kaksplus ja me bloggarit haluamme saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa ja tehdä yhä kiinnostavampaa sisältöä. Vastaaminen kestää vain hetken. Kyselyyn pääset täältä :)

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Meidän juhannus

Tänä vuonna oli ihan huippu juhannus! Danielin ensimmäinen! :) ja meidän koko perheelle ensimmäinen omassa talossa <3 Mitä sitä muuta kaipaisikaan? Rakkaita ihmisiä ympärille, hyvää ruokaa ja pihapelejä! :P


Huikeet jumppaliikkeet :D


Saatiin siis ”vieraiksi” mummi ja pappa sekä Lammilta enomies, Jenni ja Väiski-setä. Kiitos kaikille, että tulitte ja olitte seurana! :) Mummi ja pappa tuli ensimmäiseksi ja hoiti Danskun viihdyttämisen sillä aikaa, kun tein ruokaa. Meillä siis perinteisesti grillattiin, tietty :P 



Tein myös lähinnä tuota meidän iskämiestä ajatellen jalkapallokakun! Myös pappis on jalkapallohullu, joten taisi tykätä ulkomuodosta myös ;) Siinä kohtaa, kun tuo Tupperwaren jalkapalloalusta ja kakkuvuoka tuli myyntiin, niin tiesin, että mun on pakko hankkia se poikia varten! Alunperin tarkoitus oli tehdä Tuomakselle synttäriksi yllätyskakku, mutta en malttanut odottaa. Eli siis Juhannuksen kakku tuli! Kakku itsessään on kolmen kananmunan täytekakkupohjaan tehty mansikka-mustikka täytteinen kakku. Välissä siis kerma-rahka sekoitusta sekä mansikoita ja pikkuisen mustikoita, että sai jämäpussin pakkasesta pois. Kakun tein edellisenä iltana jo maustumaan ja perjantaina, kun aloitin ruuanlaiton, niin tein koristeet. Mähän en siis oo mikään kakkuvelho ja sen kyllä huomasi :D Harmi, kun en tajunnut ottaa kuvaa siinä kohtaa, kun tarjoilin kakun. Eli siis kuorrutin tuon kakun kerma-rahkaseoksella ja tein nuo jalkapallon mustat osat sokerimassasta. Ensimmäistä kertaa käsittelin kyseistä tuotetta. Ja enhän mä tajunnut, että kostea kerma ja sokerimassa ei oo se paras yhdistelmä…. ”pikkusen” valu noi mustat…. no pointti tuli selville :P





Pelailtiin siis pihapelejä porukalla ja syötiin hyvin! Meillä oli myös tuossa Raikun rannassa kokko. En edes muista milloin viimeksi olisin nähnyt kokon! Se oli siis kello 22 ja Daniel tietysti tähän aikaan jo useamman tunnin nukkunut onnellisesti. Käytiin siis mun pyörällä vuorotellen kurkkaamassa meno :P Hurjasti oli porukkaa siihen nähden, että pienessä kylässä asutaan! Tulipahan nähtyä! Ehkä ensi vuonna voidaan mennä yhdessä käväsemään :)





Daniel pääsi myös saunaan muiden miesten seurassa ja oli kuulemma viihtynyt! Mun pikkuinen <3 Ei olis millään viihtynyt omassa paljussaan, niinkuin normaalisti. Tietty miesten seuraan lauteille ;) Oli siis ihan hetken ja saunajuomana viileää ja raikasta vettä. Myös mä kävin saunassa, uskokaa tai älkää! :P


Lauantaina hengailtiin vaan oman perheen kesken. Nemo on nykyään illasta ihan loppu, kun saa olla ulkona koko ajan! Ihana vanhus <3 Oon niin onnellinen, että saatiin mahdollisuus antaa Nemolle vieläkin paremmat oltavat ja toinen nauttii joka hetkestä! 



Ihana Emmi toi meille alkuviikosta jasmiinin ja mä oon ihan rakastunut tähän kukkaan! Niin super kaunis. Kiitos mururakas <3



Nyt siis paluu arkeen taas hetkeksi; iskä töihin ja me normi rytmeihin takaisin. Onneksi kohta on uusi ”loma” :P




lauantai 25. kesäkuuta 2016

Viimeinen lomaviikko

Meidän iskämiehen kesäloma alkaa olla taputeltu tältä erää, enää muutama päivä. Toinen puolisko sitten heinäkuun lopussa, kun meillä on tuo kauan odotettu reissu :) Eli muutamaksi viikoksi iskä menee taas töihin ja sitten lomaillaan kunnolla!



Viimeinen lomaviikko alkoi kivoissa merkeissä! Tiistaina saatiin ihana kummitäti meille yökylään <3 Ai että, miten olikin ikävä tuota rakasta likkaa! Puuhasteltiin Danskun kanssa, vaihettiin kuulumisia ja juoruttiin ja juoruttiin :P Käytiin myös soutelemassa ja reissun jälkeen nautittiin shampanjaa. Sain pullon synnärille lahjaksi äidiltä ja se on odottanut tarpeeksi spesiaalia tilannetta. Nyt sellainen oli, koska kerrankin tuli hyviä uutisia! :) 


<3

Annettiin me iskämiehenkin maistaa ;)


Keskiviikkona meillä oli ensimmäinen neuvolakäynti uudessa neuvolassa. Vähän meinas känkkäränkkä yllättää, kun juuri tuolloin ei tullut aamupäikkäreistä mitään…. Selvittiin kuitenkin pitkästä reissusta ja Dansku sai hurjasti kehuja! Paino menee keskikäyrää ja pituus on hypännyt +1 käyrälle. Kehitys on ollut ihan huippua ja reippaasti meni myös ylimääräisen mpr-rokotuksen ottaminen! Otetaan se siis jo tässä kohtaa tuon reissun takia, vahvistava sitten 1,5vuotiaana :)

Uudessa neuvolassa oli kivoja leluja :)

Torstaina olikin Deen 8kk ”synttäri”päivä! Ei oo muuten enää kovin helppoa ottaa noita kuvia :D Muistan ne ensimmäiset, kun tuo pikkumies vaan pötkötti ja asettelit ton kk-kortin viereen. No ei ihan mee enää niin :P ”Muutaman” otoksen vaatii, että jossain näkyy kuukausimäärä ja katse on kameraan.



Torstaina vietettiin myös perhepäivää ja käytiin Mobiliassa! Sieltä löytyi hurjasti ihmeteltävää pienelle miehelle! Keli vaan sattui olemaan huono, mikä ei sikäli haitannut, kun sisätiloissa oltiin. Mobilian pihapiiri tosin on sen verran kaunis, että päätettiin joku aurinkoinen päivä mennä uudestaan ja ottaa eväät mukaan :)






Perjantaina meille tulikin hengailemaan ja grillailemaan juhannuksen kunniaksi Pälkäneen mummi ja pappa sekä Antti-eno, Jenni ja Tero :) Ihanaa ruokaa ja ihanaa seuraa <3 Meidän juhannuksesta lisää vähän myöhemmin! 



Nauttikaahan vielä juhannuksesta ja olkaa varovasti ;)

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kenen kropassa mä asun?

Äitiys on ihanaa, mutta ne kaikki muutokset, joita sen mukana tulee, ei aina niinkään. Kaiken henkisen ja käytännön asioiden lisäksi muuttuu toki myös se fyysinen puoli. Mulla vaihtelee hyvin useasti, että haittaako se mua vai ei. Välillä oon hyvinkin sinut asian kanssa! Mun pitää kantaa ylpeydellä muuttunutta kehoani! Oonhan mä sentään suorittanut yhden maailman kovimmista jutuista ja synnyttänyt kauniin ja ihanan lapsen. Ja siitä on vasta kahdeksan kuukautta. Välillä taas tulee se epätoivo: Daniel on JO kahdeksan kuukautta ja mä näytän edelleen tältä.


Alkuunhan toki multa tippui kiloja, reilun puolet siitä mitä oli tullut raskausaikana. Ja sitä meinaan tuli :D Sen jälkeen tyssäs. Loput on niin pirun tiukassa ettei mitään rajaa. Eikä siinä mitään, jos nuo jäljellä olevat kilot olisi jollain tasolla sopusuhtaisesti ympäri kroppaa, mutta ei. Oon aina jojoillut painon kanssa ja heti, jos tulee kilokin lisää, niin se tulee vatsan seudulle. Eli siis mun ruumiinrakenne on pömppis :D Paremmin en osaa tilannetta kuvailla. Mulla on myös jo lapsesta lähtien ollut notko selkä, joka tietysti omalta osaltaan korostaa tuota muutenkin mukavaa ruuminrakennetta. Pömppis+notko selkä…. Aivan täydellinen yhdistelmä raskauden kanssa :D Voitte vaan kuvitella kuinka tilanne paheni.

Äitin pömpän päällä on helppo olla :P

Välillä mulle on ihan sama mitä muut ajattelee. Välillä taas hävettää, että mitä jos joku luulee, että oonkin uudestaan raskaana? Kyllä sen notkonkin ryhdin saa jotenkin pidettyä, kun kävelee, mutta kyllä se mukava pömppis sieltä pulpahtaa, kun tuota lasta nostelee syliin jne. Mullahan tosiaan on tuo vyö/korsetti, jolla oon koittanut saada selkää suoraksi ja muutenkin selkäkipuja kuriin. Ne on myös mukava lisä tässä kohtaa, ai että! Muistan ton aina siinä kohtaa, kun sitä selkää sattuu jo paljon. Sen kanssa on siis hankala istua ja kykkiä tuon lapsen perässä, joten siksi ei oo mulle automaatio laittaa aamusta päälle.


Tässä kohtaa joku vois sanoa, että mitäs valitat, tee asialle jotain! Ja tähän kohtaan mä voisin alkaa listaamaan mun päivittäiset hommat ja sanoa, että missä välissä? Itsepähän olen ristini valinnut, mutta tosiaan mun päivät menee lähes aamusta iltaan kotitöissä ja koko huushollin pystyssä pitämisessä. Teen suurimman osan töistä meillä kotona, sekä hoidan kaikki juoksevat asiat. Kyllä niitä tämänkin kokoisessa taloudessa on ihan kiitettävästi. Toki teen välillä ylimääräistä ja vähempikin riittäisi! En mä vaan yksinkertaisesti kykene asumaan sotkun ja sekasorron keskelle. Ilman joka päivä tehtyä armeijamäärällistä ruokaa kykenisin olemaan, mutta muut taas ei :P Ne illat, jotka mulla menee Tupperien parissa tarkoittaa automaattisesti totaalista kaaosta seuraavalle päivälle. Ottaisinko vielä lisää omaa aikaa ja lähtisin kuntoilemaan? Itsemurha. 

Entäs sitten se oma ruokavalio? No se koostuu ihan juuri tasan siitä mitä saa ahdettua suuhunsa siinä kohtaa, kun alkaa heikottaa. Terveellistä? Ei todella! Siinä kohtaa, kun teen lapselle sormiruokailu aterian voisin vallan hyvin tehdä itselleni välipalan hedelmistä. Syödä rahkan tai vaikka ihan lämmintä ruokaa. No mitähän mä teen silloin? Tiskaan, kokkaan miehelle, annan eläimille ruuan, valmistelen seuraavan päivän ruokaa jne. Entäs kylässä? Silloin, kun ollaan käymässä jossain, niin hyvin voisi olla aikaa itsekin syödä. Aina on joku joka haluaa touhuta sen hetken Danielin kanssa. No siinä kohtaa vaan on yleensä aina pöydässä kymmentä sorttia pullaa ja kakkua. Kieltäydyt kauniisti tai otat pienen palan jostain, jotta et olisi epäkohtelias. No eipä muuten kelpaa! Kaikkea pitää maistaa ja yksi pulla per laatu ei riitä, vaan ihan pakko on santsata tai muuten kuulet siitä loppupäivän ja sua tuijotetaan, että onpa toi nirppanokka, kun ei ees pullat kelpaa. Näinpä näin.

No mitäs muuta, kuin se pömppis. Mulla ei oo sitten synnärin jälkeen ollut enää rintoja :D Tai on on, mutta ei niitä omia. Vaikka en pystynyt valitettavasti imettämään kauan, niin kyllä se oli näköjään näille ihan tarpeeksi. Toki ihmehän se olisi, jos ei millään tavoin vaikuttaisi: Hetkessä vesimelonit ja sitten pannunaluset ja taas sama alusta. Niitä ei vaan yksinkertaisesti enää ole. Ne oli ennen yksi mun lempikohdista omassa kropassa, nykyään vihaan niitä yli kaiken. Kenen kropassa mä oon jumissa? En ainakaan omassani.


kuva: Pinterest

No kaiken tän vinkumisen jälkeen pakko sanoa, että kyllä mä suurimmaksi osaksi ajasta olen sinut itseni kanssa. Oma mies rakastaa mua muuttuneesta ulkomuodosta huolimatta, joten miksi en rakastais itsekin? Ja onhan se totta, että kaikkea ei voi saada! Ehkä tilanne on eri, kun tästä aika kuluu ja arki helpottuu :) Meillä kuitenkin viimeistään siinä kohtaa muuttuu täysin jako kotitöiden ja kaiken muun järjestämisen osalta, kun itse palaan töihin. Tai pakko on muuttua! :D Eihän tässä olisi muuta, kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa sitä omaa aikaa kodin kaaoksesta huolimatta. Mä en siihen pysty vielä, mutta ehkä jonain päivänä. Kaikkihan helpottuu muutenkin päivä päivältä, kun Daniel kasvaa. Toki osa asioita vaikeutuu, koska tuo poika on sellainen sähikäinen ettei pysy paikoillaan sekuntiakaan, mutta kyllä mä siitä huolimatta edelleen odotan sitä hetkeä, kun lähtee kävelemään :)



Tällaisia mietteitä tällä kertaa, sekuntiakaan en vaihtaisi pois vaikka "vanhan" kropan saisinkin takaisin :) 

Hassunhauskaa ja turvallista juhannusta kaikille! <3

P.S.

Kaksplus ja me bloggarit haluamme saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa ja tehdä yhä kiinnostavampaa sisältöä. Vastaaminen kestää vain hetken. Kyselyyn pääset täältä :)

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kuolema kuittaa univelat?

Mun piti lopettaa jo nää pelkät ”kuulumisia” postaukset ja kirjoittaa jostain ihan muusta ja vihdoin alkaa esittelemään taloakin sekä remontin edistymistä. No enpä oo kerennyt ottamaan kuvia tai yhtään mitään muutakaan tehdä asian eteen, joten ne saa odottaa vielä hetken :)


Meillä on taas se hyvä vaihe unen kanssa mennyttä ja yöunet on luokkaa 3 tuntia, jos sitäkään. Miksi!? Mä ymmärrän, että kaikki menee vaiheissa, mutta minkä hemmetin takia myös ne hyvät vaiheet menee ohi? Tällä hetkellä oon sen verran väsynyt, että hyvä jos muistan omaa nimeäni. Eli ehkä ihan hyvä etten ala tässä mielentilassa kirjoittelemaan syvempiä ajatuksia :D Toivon otsikosta huolimatta, että tää vaihe menee pirun äkkiä ohi ja unet taas paranee! Heti, kun kerkesin kehumaan...pitäis aina olla hiljaa :P

Positiivisin ilme mitä kykenin ikuistamaan...

Lauantaina olin mukana Ollilan tallin juhannusmarkkinoilla Tupperwaren kanssa. Tulipahan ainakin nähtyä, että tuollainenkin paikka on täällä ihan kulmilla olemassa! Tai no, Pirkkalassa, mutta eipä se lopulta hurjan kaukana ole :) Ilma olis saanut olla ”aavistuksen” parempi, mutta muuten oli kiva kokemus!


Sunnuntaina kävästiin Lammilla moikkaamassa enomiestä ja Jenni-tätiä <3 Enomies esitteli kaikki mahdolliset mersujen osat ja Dansku tuijotteli suu auki :D Tulipahan käytyä sielläkin pitkästä aikaa, vaikka silmät ei meinannut pysyä auki millään.


Aloitettiin myös harjoittelemaan syömistä sormien lisäksi haarukalla ;) Eihän siitä juurikaan mitään vielä tule, mutta pikkuhiljaa! Tein Danskulle myös super simppeliä kalapataa, joka osoittautui hitiksi! Eli siis tuollaisen pienen vuoan pohjalle lohi- ja seikuutioita pakkasesta. Sinne sitten pikku liraus kookosöljyä makua antamaan ja punasipulia. Keitin sekaan myös muutaman täysjyväpastan ja päälle lisäaineetonta paseerattua tomaattia. Tän setin annoin olla noin 30min 200asteessa uunissa. Seuraavaan satsiin lisäsin vielä parsakaalia (keitin hetken yhdessä pastan kanssa), kun sitä kaapissa oli :) Simppeliä ja hyvää! Pakko tehdä myös meille aikuisille vastaavaa ja lisätä vaan pikkuisen mausteita!



Tässä vielä sneak-a-peak meidän rempasta! Eli siis puunväriset katot saa kyytiä ja kukkaboordein koristeltu kellertävä tapetti vaihtuu raikkaampiin väreihin olohuoneen/ruokailutilan osalta :)

Uusille ruokailutilan kalusteille olisi tarvetta ;)

Ruokailutila pinnoiltaan valmis ja olohuone vielä entisellä mallillaan. Huomenna alkaa olohuoneen katon maalaus!


Mukavaa juhannusviikkoa! Toivottavasti teillä nukutaan paremmin, kuin meillä! :P Huomenna saadaan ihana ja odotettu vieras, joten äkkiä kokeilemaan sitä pientäkin pätkää unta! En malta odottaa <3