Kaksplus.fi

perjantai 30. syyskuuta 2016

Turvallinen sormiruokailu

Taas meinasi pyörähtää kokonainen viikko ilman postausta. Eikös kesällä pitänyt olla ne kiireet ja syksyllä rauhoittua? No aika pitkälti päivät menee juostessa Deen perässä sekä rempaten, niin iltaisin on jo sen verran poikki ettei kykene muodostamaan yhtään järkevää lausetta. Meillä on nyt rempan alla eteinen, ”posti” eli toimistohuone ja yläkerrassa kaksi ullakkoa… miten olis yks kerrallaan? :D Huoh!

No asiaan! Päätin kirjoittaa sormiruokailusta ja kertoa tarkemmin meidän perheen näkökulmasta asiaan, koska tää tuntuu aiheuttavan ihmetystä edelleen. Varsinkin jos joku on meillä kylässä tai me ollaan jossain kylässä. No nyt oon jonkin verran jättänyt tuota omien eväiden mukaan ottamista ja mennään maitolinjalla+jos kyläpaikasta löytyy jotain sormiruuaksi kelpaavaa ihan sen vuoksi etten ole jaksanut ihmettelyä ja välillä jopa kauhistelua.


Meillähän siis aloitettiin kiinteät n. 4kk iässä soseilla. Siinä 6kk paikkeilla otettiin rinnalle pikkuhiljaa sormiruokaa. Yleensä niin, että ensin syötiin soseet ja sen jälkeen sitten itsenäisesti. Tällä halusin varmistaa, että sitä kiinteää ruokaa varmasti menee vatsaan asti, koska se helpotti jo itsessään meidän öitä enkä halunnut tästä ”luksuksesta” luopua. Mutta samalla halusin, että lapsi pääsee oppimaan pinsettiotetta, itsenäistä syömistä ja motorisia taitoja. Maitohan on yksi vuotiaaksi asti lapsen pääasiallinen ravinto, joten sikäli ei ole huolta vaikka 4/5 sormiruuasta lentäisi lattialle.

Pikkuhiljaa sormiruokailu alkoi sujumaan paremmin ja paremmin ja lopetettiin rinnalta soseet kokonaan, oliskohan ollut siinä 7kk iässä? Nyt meillä on ainoa syötetty ruoka iltapuuro, sekin siksi, että iskämies hoitaa tuon syöttämisen melko usein, mulla ei enää riitä mielenkiinto taistelemaan lusikan kanssa :D Kyllä se puuro puoleen väliin menee ihan ok, mutta sitten alkaa pientä herraa ottamaan päähän, ettei saa syödä itse. Uusin hittiruoka jugurtti menee myös juu syötettynä muutaman lusikallisen verran, mutta tänään lähdettiin testaamaan itse syömistä (=sotkemista) senkin osalta. Sormiruokailuhan tarkoittaa siis kaikkea lapsen itse syömistä, syötiin sitten käytännössä ottimilla tai sormilla.

Jugurtti löysi oikean osoitteen? Melkein :D

Suurimmat ongelmat ihmisille tuntuu sormiruokailussa olevan sotku ja tukehtumisvaara. No aloitetaan sotkusta. Syödäänkös piltit ihan täysin sotkun sotkua? Epäilen suuresti. Juu varmaan nopeempi tapa se on, kun lapioidaan ruoka suuhun ja se on siinä. Meillä ainakin ruokahetket tuppaa venymään, kun annan lapsen syödä rauhassa omaan tahtiin loppuun asti. Ihan ehdottomat ”lisätarvikkeet” meillä on Ikean työtuolin alle tarkoitettu muovinen lattiasuojus, joka on syöttötuolin alla. Samoin tuo koira on ihan ehdoton apuväline. Joskus, jos Nemo ollut Pälkäneellä hoidossa, niin kyllä pännii kontata pitkin lattioita ruuan perässä. En mä silti muuttaisi meidän ruokailutottumuksia vaikka koiraa ei olisikaan :)


Sotkua siis tulee, mutta eikö lapsen kanssa aina tule? Ravintoloissa ainakin tähän asti se on ollut ok, yleensä aina pyydän erikseen lainaan harjan ja rikkalapion, jotta saan itse siivottua meidän aiheuttaman sotkun. Hyvin harvoin mun annetaan itse sitä siivota :) Kotona ei ole väliä! Täällä saa syödä ihan just niinkuin haluaa ja ihan just niin kauan ja rauhassa, kun lapsi haluaa! No ei ihan niinkuin haluaa, toki koitan opettaa ja kieltää, jos ruokaa tahalleen heitetään koiralle (jep, uusi kiva juttu…) jne., mutta varmaan ymmärsitte pointin :) Kylässä… no harvemmin nyt käydään ja en kyllä koe, että meidän tarvitsisi yhtään useammin edes käydä. Varsinkin viime aikoina tuo Danielin ruokailu kylässä on aiheuttanut mulle vaan lisästressiä eikä aina ole itsestäänselvyys, että saisi syödä rauhassa, joten koti tai ravintola piisaa meille paremmin. Ainakin tällä hetkellä :)

"Ihan vahingossa tippu... :D"

Sitten se tukehtuminen. Siinä kohtaa, kun aikuinen tietää mitä on turvallinen sormiruokailu, niin se on enemmän kuin turvallista. Ensinnäkin meillä on hyvin hyvin tiukka linja siitä, että ruokaillessa istutaan nätisti ja tukevasti omassa syöttötuolissa eikä varsinkaan liikuta ruuan kanssa tai ruoka suussa. Jo tällä ehkäisee monta vaaratilannetta. Ainahan niitä tottakai tulee vastaan! Niin ruuan kanssa, kuin lelujen tai mitä ikinä nuo pienet kerkeää suuhun laittamaan nanosekunnissa. Ihan varmasti jokaisen lapsen kohdalla on ollut jonkinlaista kakomista tai on meinattu tukehtua, niin myös meillä. Mutta on tärkeetä, että tietää mitä siinä kohtaa tekee ja pysyy itse rauhallisena.


Simppeli sormiruokakeittiö blogi sekä facebook ryhmä on huikeita ruokien ideoinneissa ja vertaistuessa. Pyysin myös äitiäni lukemaan tuota ja liittymään kyseiseen ryhmään, koska on meidän arjessa mukana niin paljon, että on hyvä kaikkien aikuisten tietää miten toimitaan ja tuolta saa hyviä vinkkejä! Blogista löytyykin oikein hyvä ”Sormiruokailun ABC”, jonka suosittelen jokaisen vanhemman lukemaan ennen sormiruokailun aloittamista! Samoin teidän ketkä ihmettelette ja kauhistelette tätä ”uutta muotihömpötys” ruokailua :)

Kakomisesta on siellä kirjoitettu näin: Toinen tärkeä turvallisuustekijä on kakomisrefleksin ymmärtäminen. Aikuinen alkaa kakoa vasta kun ruoanpala on jo menossa kielen takaosassa syvällä. Pieni lapsi kakoo huomattavasti paljon aiemmin, koska heillä refleksi laukeaa jo suun etuosassa. Kun lapsi kakoo, hän ei ole vaarassa ja ruoanpala on vielä hyvän matkan päässä hengitysteistä. Aikuisen on annettava lapsen kakoa hetki rauhassa. Sormet on siis ehdottomasti pidettävä tässä vaiheessa kurissa. Pahimmassa tapauksessa aikuinen saa näppeinensä aikaiseksi sen, että ruoanpala menee syvemmälle lapsen kurkkuun.  Kakoessaan lapsi saattaa jopa oksentaa, mutta se ei ole vaarallista. Jos lapsi ei kakomisesta huolimatta saa ruoanpalaa siirrettyä takaisin suun etuosaan, on aikuisen aika toimia. Hiljaiseksi mennyt lapsi ei ole hyvä asia, vaan hän voi olla avun tarpeessa. Tästä syystä, ja ruokailutavasta riippumatta, jokaisen olisi hyvä kerrata ensiapuohjeet.

Käykäähän ihmeessä kurkkaamassa loput tekstistä täältä! Meillä on se hyvä tilanne, että kumpikin vanhemmista on ensiapu koulutettu. Toki kannattaa ja pitääkin aina tietyin väliajoin verestää muistia, varsinkin sen osalta miten toimitaan lapsen kanssa :) Meillä ainakin kehitys on ollut huimaa ja Daniel syö hienosti itse! Mä oon myös iloinen tästä vaihtoehdosta, koska voin syödä itse samaan aikaan tai juoda kahvini rauhassa. Viikonloppuisin pyritään vielä istumaan koko perhe saman pöydän ääreen ja tällä koitan jo pienestä opettaa sitä ruokakulttuuria, että perhe söisi yhdessä ja siinä kohtaa, kun ne työt minulla ja tarha Danielilla alkaa, niin voidaan sitten istua kaikki päivän päätteeksi alas ja on se yhteinen hetki :) 


Ja myönnän sen, että mäkin ensin epäilin tätä sormiruokailua. Silloin, kun en ollut asiaa tutkinut tai kokeillut. Enää en vaihtaisi millään tätä pois! :) Eli siis sama tässä, kuin monessa monessa muussa jutussa; tutki ja kokeile ensin, ennen kuin tuomitset!



Ainiin! Meille kotiutui eilen ihana uusi, hypetetty Samasta padasta-kirja! Nyt mä siis aion syventyä tutkimaan tän reseptejä ja vinkkejä! Herkkujen täyteistä viikonloppua kaikille, sormin tai ottimin ;)

maanantai 26. syyskuuta 2016

Juhlien viikonloppu

Tää viikonloppu olikin yhtäkkiä pelkkää juhlaa! Olin jotenkin niin päivistä ja viikoista sekaisin tän univajeen kanssa, että en edes tajunnut tätä ennen torstaita :D Piti olla rauhallinen kotiviikonloppu, mutta ei se huono vaihtoehto ollut tämäkään ;)


Perjantaina mulla oli ihan mielettömät Tupperware bileet! Ihan huippu meininki alusta loppuun, oli kunnia päästä mukaan juhlimaan :) Oltiin siis Tampereen Torni hotellissa ja meillä oli useampikin ihana esiintyjä. Mun mielestä oli kiva, että koko ajan oli elävää musiikkia.



Myös ruoka oli hyvää! Tykkäsin kaikesta, mitä eteen tuotiin eli ei senkään puolesta valitettavaa :) Ohjelmaa oli melkeimpä puolille yön, jonka jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Viimeinen esiintyjä vielä esiintyi tässä kohtaa, mutta mun univaje painoi päälle ja tiesin, että aamulla pitää kuitenkin herätä ajoissa. Tuo oli siis oikein hyvä hetki lähteä kotiin :P


Pitkästä aikaa mulla oli vapaailta! Ehkä mä sen takia nautin vieläkin enemmän :) Ongelma mikä asiassa tuli vastaan oli pukeutuminen :D Oli aivan järjettömän vaikeeta keksiä mitä laittaa päälle! Ja tajusin muutama tunti ennen kuin Tuomas tuli kotiin, että mun tukkahan ei oo puhtaimmasta päästä… No nuttura päähän ja baanalle vaan :P


Mulle valikoitui aika perus musta midi mittainen mekko ja sen kanssa (mun ainoa) suht siisti jakku eli tuollainen luonnonvaalea. Tähän oli helppo sitten yhdistää Eva laukuksi :) Jotain väriä? Väripilkkuna toimi mun pinkit Parikat. No ne valikoitui lähinnä matalahkon korkonsa vuoksi :P En mä vaan yksinkertaisesti osaa enää kävellä 10cm koroilla enkä edes halua. Kaikki muut mitä kaapista löytyy on aikalailla sitä luokkaa eli nää pinkit oli ainoa mukava vaihtoehto. Koitin saada ne mätsäämään asuun huulipunalla ja kynsillä :)




No lauantaina sitten kärsittiin vielä vähän lisää univelasta. Olin siis kotona joskus puoli yhden aikaan ja yhden jälkeen pääsin nukkumaan. Normaalisti meen sänkyyn viimeistään yhdeltätoista, joten vaikka autolla olin, niin seuraavan päivän ”oloilta” ei vältytty :D Onneksi ei ollut mitään sovittua lauantaille ja se saatiinkin aikalailla olla vaan. Pojat hengaili keskenään aika paljon, joten mä sain tehtyä hieman rästissä olleita kotihommia helpommin.

Sunnuntaina meillä olikin sitten toiminnan täyteinen päivä. Vietettiin Tuomaksen äidin synttäreitä ja puolilta päivin lähdettiin isolla porukalla liikkeelle. Käytiin siis Vapriikilla, mullekkin eka kerta! Tuo valikoitui lähinnä tekstiilitaiteen näyttelyn vuoksi, koska tiesin sen olevan sankarille mieleinen aihe. Ihan huippua oli, että tuolta löytyi saman katon alta useampia museoita ja näyttelyitä, joten kaikille löytyi jotain, niin lapsille kuin aikuisille :)



Paljon oon paikasta aikaisemmin kuullut, mutta jostain syystä ei ole tosiaan tullut vierailtua aikaisemmin. Nyt, kun tietää miten helppo siellä oli vaunujenkin kanssa liikkua, niin varmasti tulee käytyä toistekin, kun mieleinen näyttely tulee vastaan. Vapriikin jälkeen käytiin vielä syömässä ja sieltä sitten siirryttiin meille kahvittelemaan ennen kuin muu porukka lähti kotia kohden :) Kiva päivä vaikka pitkä olikin!




Taas olisi edessä paluu arkeen… miks viikonlopuissa ei olis vaikka muutama päivä lisää? :D Ei haittais yhtään! No onneksi pitäisi olla aavistuksen rauhallisempi viikko tiedossa :) 

perjantai 23. syyskuuta 2016

11kk - vauvavuoden turhakkeet ja tarpeelliset

Siis mitä!? Mun vauva on tänään jo 11kk! APUVA! Uskomatonta miten tää aika menee, muutama hassu viikko ja juhlitaan jo 1v. juhlia. Vastahan mä synnytin :D Ihanaa, kun lapsi kasvaa ja kehittyy ja kaikki pikkuhiljaa helpottuu. Siitä huolimatta hieman hämmentävä fiilis, että tää aika on todella juossut näin nopeasti ja ne "pahimmat" ajat on vain muistoissa ja nyt opitaan uutta hurjaa vauhtia :)


Tän melkein vuoden kunniaksi ajattelin listata niitä asioita, jotka meille oli hyödyllisiä ja myös niitä turhia ensimmäisen vuoden aikana. Aloitetaan niistä tarpeellisista:

Kapalopussi

Ihan huikee keksintö! Harmittaa, että ajattelin tän ennen kokeilua turhakkeeksi ja meillä otettiin ”vasta” muutaman viikon (vai oliko jopa kuukauden?) iässä käyttöön. Se selkeä ero minkä huomas, kun tää tuli käyttöön, niin morjens! Suosittelen siis erittäin lämpimästi :) Ja muuten vinkkinä, kiva lahja esim. odottavalle ystävälle tms. :) Ennen tätä meillä oli käytössä unipesä, joka sekin oli ihana! Ei vaan tuohon unen rauhoittamiseen toiminut yhtä hyvin ja meidän unipesä meni aivan liian nopeasti pieneksi, koska tein sen itse ja liian pienen :P




Hoitopöytä

Tässä on monta koulukuntaa, mutta kyllä mä koen, että oli ihanan helppoa, kun oli hoitopöytä. Kaikki oli siinä selkeästi saatavilla ja varsinkin ekoina kuukausina, kun otteet oli itselläkin vielä vähän haparot, niin tää loi jotenkin turvaa. Säästi myös kummankin vanhemman selkää, joten pisteet siitä! Meillehän tuli se Ikean versio, josta saa leikkipöydän näin, kun sitä ei enää tarvitse, joten jatkossakin käyttöä :)



Itkuhälyt

En osais olla ilman näitä! Meillä siis ne Philipsin halvimmat vaihtoehdot ja toimineet vallan mainiosti! Kiva pitää ulkona vaunuissa eikä tarvitse kytätä koko ajan. Myös nyt, kun välimatkat sisälläkin pidemmät, niin ihan ehdottomat! Yöllä siis näiden välityksellä mä juoksen tarvittaessa Deetsun huoneessa.

Koliikkipullot ja koliikkikeinu

Meillä kärsittiin siis vatsavaivoista, mutta kukaanhan ei tiedä oliko se koliikkia vai ei? Neuvolan mukaan oireet ei täsmänneet, mutta ken tietää. Ostettiin ihan varuilta nuo koliikkipullot ja koen, että se oli hyvä. Eipä niissä mitään hintaeroakaan ollut ja varsinkin ihan vauvana koen, että Daniel sai helpommin maidon niistä. Tavallisia oltiin ostettu muutama ja 6kk asti pidin niitä turhana. Ei kelvanneet millään! Sen jälkeen kylläkin ja nyt tavalliset pullot vain käytössä :) Koliikkikeinu oli myös ihan pelastus! Hieman arvokkaampi, mutta jokaisen euron arvoinen! Ei nyt tietenkään mikään taikakeinu, että joka kerta nukahti ja rauhoittui siihen heti, mutta hyvin hoiti asiansa. Samoin kiinteiden aloituksessa toimi syöttötuolina, kun vielä ei osattu istua tukevasti syöttötuolissa.





Yhdistelmävaunut härpäkkeineen

Näppärät, kun kaikki samassa. Oon ollut tyytyväinen meidän vaunuvalintaan ja sekä koppa, että ratasosa toimineet moitteetta. Näihin on hommattu sadesuoja erikseen, koska Hartanin oma on kökkö, eli se siis ainoana miinuksena meidän vaunuissa. Tuo perus sadesuoja oli onneksi edullinen, joten sikäli ei harmita. Sitten kesällä hyvä oli hyttyssuoja ja uv-varjo. Kaikki nää lisähärpäkkeet hommasin alesta huokeaan hintaan ja kannatti kyllä :) Tää ehkä liittyy myös vaunuihin? Eli toppapussi. Ihanan helppo pakkasilla ja sai varmaa lämpöä.




Kylpytuki ja minipyyhkeet

Meillehän tää tuki tuli melkoisen myöhään, koska en osannut ajatella sen tarpeellisuutta. Helpottui aika lailla kylpyhetket tän jälkeen :P Harmitti siitä luopua siinä kohtaa, kun tuo meidän sähikäinen ei enää pysynyt paikoillaan kylpiessä :D Tähän voisin lisätä vielä ne Ikean minipyyhkeet! Mä käytin ja osittain käytän vieläkin aamu- ja iltapesulla noita pieniä, niin, että toinen naamalle ja toinen pyllylle. Naamapyyhkeen säästin aina seuraavan pesun pyllypyyhkeeksi ja naamalle aina uusi. Ensin käytin kumpaakin muutaman kerran, mutta huomasin muutaman näpyn ja siirryin tähän järjestelyyn, jonka jälkeen ei oo ollut mitään ongelmia ihossa :)


Entäs ne turhakkeet? Otan tähän väliin vielä tällaisen väliinputoajan eli Bumbon. En osaa oikein päättää sen tarpeellisuudesta. Siis on ollut käytössä ja joissain tilanteissa, esim. suihkussa käynti ja kylässä syöminen alkuun, niin on ollut tarpeellinen. Mutta sitä mietin, että olisinko pärjännyt ilman tätä? Luultavasti. En siis osaa tätä hypettää ”ehdottomaksi” jutuksi, vaan ehkä enemmän kiva bonus :)


Ja ne turhat:

Cuplaton, disfatyl jne.

Ihan turhiksi koin nää kaikki. Kaikkea kokeiltiin, siis ihan kaikkea! Mutta en jaksa uskoa, että niistä oli apua meidän vatsakipuihin. Eniten saatiin varmasti apua siitä Babylymfasta ja sitten jossain kohtaa vaihdoin D-vitamiinin maitohappoja sisältäväksi. Mutta nää oli kyllä melkoisen tyhjän kanssa… Enpä tiedä, että jos tulisi uudestaan hetki kokeilla, että kokeilisinko? Ehkä epätoivon hetkillä kyllä, mutta aika nopeasti luovuttaisin tällä kertaa :P

Liikaa yhtä kokoa vaatteita

Juuh, tarviiko selittää? :D On hyvä olla niitä vaatteita reilusti ettei varsinkaan ekoina viikkoina tarvitse kahta kertaa päivässä pestä pyykkiä, mutta liika on liikaa. Ne ekat koot menee kuitenkin niin uskomattoman nopeasti pieneksi ettei sitä edes tajua. Meillä jäi tosi tosi hyväkuntoisia vaatteita, koska ne oli niin vähällä käytöllä. Myös se kokojen vaihtelevaisuus varsinkin noissa 50-68 koon vaatteissa oli huikea. Olin nätisti viikannut kokojen mukaan pinot (ja tarroittanut laatikon reunat, että missä kohtaa on mikäkin koko…liikaa aikaa oli silloin? :D) ja siinä kohtaa, kun siihen tiettyyn kokoon siirryttiin niin sieltä löytyi pieniä. Tai vaihtoehtoisesti äitiyspakkauksen koon 50 paita meni vielä 68 kokoisena. Eli siis suosittelen malttia innostuksesta huolimatta, myös isovanhemmille ;)



Niistäjä

No siis… se meille löytänyt ensimmäinen versio. Tää halvempi joka puolelta saatava, olisikohan ihan Ainun? Eli siis se missä on pieni putki ja säiliö, josta pumppaamalla pitäisi saada imua aikaisiksi. Mä en ehkä vaan tajunnut, mutta se oli niin uskomattoman turha kapistus ettei mitään rajaa! Mä siis koitin tässä kohta säästää, kun kaikki kehuivat sitä NenäFridaa, mutta se oli niin paljon kalliimpi… ei kannattanut taas ei :D NenäFrida käytössä ja ihan huippupeli! Kannattaa siis panostaa ja jättää noi pilipali vehkeet kauppaan.

”Väärät” vaipat etukäteen

Jokainen lapsi on yksilö ja kaikille sopii eri tavalla eri vaipat. Tätähän ei siis voi tietää etukäteen. Mä ostin jostain alesta ennen synnärille lähtöä Pamperseja kauheen kasan ja ne oli meillä ihan surkeita. Tuli yöllä läpi ja oli jotenkin väärän mallisia Danielille. Ostin sitten niitä pienimpiä Liberolta ja ne oli kuin tehty meille! Myös mun vaippakakku oli näitä ”oikeita” vaippoja, joten ootin, että päästiin isompaan kokoon, kun tiesin, että on kunnollisia vaippoja jo valmiiksi :P Tää on asia mikä selviää tosiaan vaan kokeilemalla. Meille löytyi tokalla siis oikea ja testattiin vielä muumejakin, mutta parhaat oli ja on nuo Liberot. Ei siis kannata liikaa hamstrata etukäteen näitäkään :)



Mulla oli tässä listassa turhien puolella muutama juttu vielä… oon siis tässä vuoden varrella lisäillyt tänne aina, kun tullut mieleen. Alunperin sieltä löytyi ne tavalliset tuttipullot, mutta ne tosiaan alkoi kelpaamaan siinä 6kk+. Sitten oli nuo minipyyhkeet, koska en aluksi tajunnut niiden tarkoitusta, mietin vaan, että jopas on turhan oloisia minirättejä :D Ne on kuitenkin osoittautuneet hyviksi, joten siirsin ne toiselle puolelle listaa. Jokaisella perheellähän tällainenkin lista on varmasti erilainen! Se on se mihin tottuu ja miten opettelee asiat tekemään. Ja tosiaan kaikki lapset on yksilöitä, joten se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella. Mutta se minkä puolesta liputan eniten ja ihan kaikille ja IHAN ALUSTA on tuo kapalopussi! :) Kokeilkaa ainakin, näitä löytyy käytettynä ja varmasti saa myös sen oman myytyä, jos uutena ostaa ja jostain syystä ei toimikaan.


Listaanhan vois lisätä vaikka mitä! Nää nyt ehkä sellaisia perusjuttuja ja ihan vauvasta tarpeellisia. Voisin vaikka jossain kohtaa tehdä tän hetken top-tuotteet listauksen :) 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

#badmomhaaste

Blogeissa on kiertänyt jonkin aikaa jo #badmomhaaste, jonka Hanna Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen blogista laittoi aluilleen Bad Moms-elokuvasta inspiroituneena. Haaste on tehty tosiaan jo jokin aika sitten, mutta minä ajattelin vielä tarttua tähän, koska täähän on super hauska :)

Ajatuksena on siis listata ne hetket, joissa on hieman (tai vähän enemmän) alitettu rimaa. Äitien pitäisi aina olla niitä super ihmisiä ja kaiken kotona pitäisi luonnistua kuin elokuvissa. Auta armias, jos joku vielä sattuu olemaan kylässä tai olette itse kylässä ja kaikki ei menekään kuin kiiltokuvakirjan sivuilla. Ihmisiä me äiditkin ollaan, uskokaa tai älkää.

Mun Bad mom-lista on seuraavanlainen:

Meillä katsotaan piirrettyjä.

Ennen Danielin syntymää mä julistin vakaasti, että minähän en lastani telkkarilla kasvata! Juuh…ei tietenkään :D Meillä siis pyörii piirretyt hyvin paljon. Tai no, kuka määrittelee paljon? Aamut ja illat (eli siis piirretyt pyörivät esim. aamupalan/puuron aikana) on ehkä ne jolloin katsotaan eniten, mutta kyllä meillä päivälläkin telkkarissa pyörii taustalla. Harvoin lapsi niihin päivällä keskittyy, mutta sen hetken jos ja kun keskittyy, niin mä saan juoda kahvia tai syödä. Tunnenko tästä huonoa omaa tuntoa? En tippaakaan.


Tekopyhä sokerinatsi.

Mähän oon siis melkoinen sokerinatsi, varsinkin lapsen osalta. Mitä mä teen itse mieheltä ja lapselta salaa? Syön suklaata tai muuta vastaavaa :D Osa saattaakin tietää, että ennen raskausaikaa en syönyt makeeta ollenkaan. Raskausaikana se hiipi ruokavalioon ja valitettavasti on pysynyt vieläkin. No osittain ainakin. Raskaana ollessa meni kaikki pullat ja muut makeat myös, mutta enää ei ne maistu ihan samalla tavalla. Mun heikkous on twix-patukat, joita säilön jääkaapin ovessa (piilossa) ja heikkona hetkenä nappaan sieltä :P Eilen viimeksi jäin kiinni. Tuomas meni nukuttamaan Danielia illalla ja mä nappasin mun piilosuklaan ja otin läppärin esiin. No Danielhan nukahti oletettua nopeammin, joten jäin suklaa suupielissä kiinni miehelleni :D Ja sille kuitenkin nipotan limun juomisesta… hups! Tästä huolimatta tiedän, että saisin aivan järjettömän kohtauksen, jos joku uskaltaisi antaa mun lapselle tippaakaan lisättyä sokeria. Tekopyhää, jep! 

Laiska yövahti.

Toisaalta mä koen, että tää on hyvä asia, mutta toisaalta ei. En siis enää jaksa reagoida jokaiseen yölliseen kitinään. Ja yleensä ne laantuvat muutaman kiljaisun jälkeen itsekseen, jos ei niin siinä kohtaa kampean itseni ylös. Oon niin megaväsynyt jatkuvasti, että se herätys riittää. Nousen vaan jos on pakko :D Ennen ei ollut näin, vaan juoksin jokaisen äänen perässä. Onko musta tullut välinpitämätön vai oonko ennen ihan turhaan itse herättänyt lapsen, kun oon tunkenut jokaisen ininän kohdalla tuttia? Ken tietää. Kyllähän mä oon toki oppinut erottamaan itkuista ne ”turhat” ja tärkeät :) Välillä meinaa olla huono omatunto, että enkö mä tarpeeksi nopeasti reagoi ja lähden paniikissa sängystä kohti Danielin huonetta ja puolessa välissä matkaa itku loppuu ja lapsi on täydessä unessa…

Samaa huttua.

Mä teen Danielille vielä erikseen ruuan. Koen sen helpompana, vaikka ajatus olisi jo syödä samaa ruokaa. Mä rakastan ruuanlaittoa, mutta vihaan sellaista väkinäistä arkiruuan vääntämistä kiireessä. On sata kertaa helpompi tehdä lapselle soveltuvaa ruokaa valmiiksi pakkaseen, josta sulattaa ja sitten kikkailla aikuisille jotain ajattelematta sen suuremmin. Ja tehdä se siinä kohtaa, kun sattuu olemaan joku väli. Eli siis Daniel saattaa syödä samaa ruokaa (tosin eri lisukkeilla) useita päiviä. Yleensä meillä syödään kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja ne ovat kuitenkin aina erilaisia. Varmasti helpommalla pääsisin, kun jättäisin suolan pois ja vähän miettisin raaka-aineita ja tekisin kaikille samaa. No ehkä mä kohta tsemppaan sen kanssa :P



Käytän puhelinta lapsen edessä.

Tää on kanssa näitä asioita, joiden kuvittelin olevan itsestäänselvyyksiä. Siis siinä kohtaa, kun lapsi ei ollut vielä syntynyt. Puhelinta ei tarvii räplätä lapsen läsnäollessa. No en oo pahimmasta päästä ja välillä menee koko päiväkin, niin että kurkkaan vaan muutaman kerran viestit. Mulla on kuitenkin puhelin koko ajan lähellä, koska sillä saa näppärästi napsastua kuvia ja videoita päivän mittaan. Helposti siinä sortuu sitten kattomaan ne viestit ja ilmoituksetkin. Joskus jos oon aivan super väsynyt enkä millään jaksaisi leikkiä, niin mennään yläkerran leikkitilaan (aula+Danielin huone, jossa lapsiportit jne.) ja Daniel keskittyy tällöin yleensä leluihinsa ja leikkii itsenäisesti ja äiti lepuuttaa rankaansa yläkerran sohvalla ja surffaa puhelimella. Hävettää ihan myöntää :D



Tässä mun lista! Tarkoituksena oli laittaa useampi kohta ja niihin vähemmän tekstiä. Ehkä mä joskus opin tiivistämään asiani? :D Tässä ne ensimmäiset, jotka tuli mieleen! Näistä tosin sais vaikka romaanin, jos alkaisi kunnolla miettimään. En oo siis mäkään täydellinen kiiltokuva äiti, jos se tuli jollekkin yllärinä :P

maanantai 19. syyskuuta 2016

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Jaahas! Sehän vierähtikin tuo megakiireinen viikko onneksi altapois. En käsitä, että miksi aina sillon, kun on kiireitä ja jokainen päivä buukattuna, niin pitää tulla kipeeksi. No onneksi on menossa jo poispäin, mutta silti meillä vielä nukutaan hieman risaisesti yöt ja nenä vuotaa, niin äidillä, kun Danielilla. Viime viikolta ei ole hurjasti kerrottavaa ja kuviakin muutama hassu tallentunut puhelimeen.

Päätin siis lopettaa tän tauon kertomalla, että mitä ollaan ajateltu tulevaisuudessa. Tai no lähinnä näitä mun suunnitelmia, koska multa vähän väliä kysytään, että milloin palaan töihin :) Eli siis nyt alkoi toinen viikko mun hoitovapaata! Mun oli tarkoitus kirjoittaa tästä hoitovapaan alkamisesta, kun se virallisesti alkoi viime viikon maanantaina, mutta kuinka kävikään? ei aikaa. Tätä päätöstä pohdittiin pitkään. Soitin jo ja kyselin hoitopaikoista ja sen puhelun jälkeen multa pääsi itku. Laitanko mä tosiaan mun vajaa 10kk ikäisen vieraalle hoitoon päiviksi, jotta pääsen töihin? Siinä kohtaa, kun raskaustesti näytti positiivista mä ajattelin, että ihan heti vaan takas töihin! No nyt, kun se aika olis koittanut niin ei mun sydän vaan antanut periksi.

Äitin nuhanenä <3
Tää päätöshän on aina henkilökohtainen. Jokainen tekee mun mielestä tässä oikean päätöksen, sen mikä tuntuu itsestä parhaalta ja mikä sopii omalle perheelle parhaiten. Juu meillä tulee olemaan tiukkaa rahan kanssa tästä eteenpäin, mutta henkisesti voidaan kaikki paremmin. Kaipaanko mä sitten töihin? Lähes päivittäin :D No ei ehkä, viikoittain kuitenkin. Haaveilen siitä, että oon muutakin kuin äiti. Saan viettää aikaa aikuisten ihmisten kanssa ja tehdä jotain eri tavalla merkityksellistä, kuin täällä kotona. En silti puolella sanallakaan vähättele kotona olemisen ja sen työn tärkeyttä! Tärkeämpää työtä mun elämässä ei tule enää ikinä olemaan, kuin äitiys <3

Onneksi mulla on vastapainoksi tuo Tupperware :) Se pelastaa paljon! Välillä tuntuu päivät pitkiltä ja viikot hurjilta, kun otetaan läpsystä vaihto Tuomaksen kanssa, mutta kyllä se loppupelissä on mulle rikkaus. Saan käydä töissä vaikka se erilaista työtä onkin, mutta samalla taas saan olla lapsen kanssa kotona ja puuhastella just niitä juttuja, kun me Danielin kanssa halutaan.

Kuvastaa hyvin viime viikon sekasortoa.... :D

Omalta osaltaan myös blogi on mulle henkireikä (edelleen), koska se on mun omaa aikaa. Sille löytyy välillä aivan harmittavan vähän sitä aikaa, mutta siitä huolimatta silloin saan purkaa niitä omia ajatuksia ja kertoa meidän arjesta. Ihanaahan se toki olisi, kun saisi ottaa tällaista omaa aikaa vieläkin useammin :P

Meillä siis mennään nyt ihan täysin perheen ehdoilla. Mun päätyö on huolehtia Danielista ja hänen tarpeistaan. Seuraavaksi tulee aikalailla rinta rinnan, käytössä olevan ajan mukaan, Tupperware ja blogi. Tää on hyvä näin :) No milloin mä sitten palaan siihen mun päätyöhön? Tammikuussa :) Ja jännittää niin pirusti jo nyt, että kuinka meidän arki alkaa siinä kohtaa rullaamaan! Luultavasti muutaman ensimmäisen viikon haparoinnin jälkeen oikeinkin hienosti, mutta kyllä sitä jo nyt hieman pelolla odottaa. Meidän tän hetken oikeinkin toimiva tilanne rikotaan ja tilalle tulee jotain aivan uutta. No sen aika on sitten tammikuussa ja turhaa sitä on miettiä sen enempää etukäteen.



Ihanaa ja syksyistä viikkoa kaikille! Koittakaahan pysyä terveinä! :)

maanantai 12. syyskuuta 2016

Pikapäivitys sairastuvalta

Blogin puolella on ollut hieman hiljaista (ja valitettavasti tulee olemaan vieläkin…), koska meille on hiipinyt jonkin asteinen syysflunssa :( Daniel on tukkoinen, yskii ja lämpöä. Nyt meinaa tähän äitiinkin tarttua sama tauti. Öisin ei nuku kukaan ja illat on tuskaisia. Päivisin tuo pieni mies on valuvasta nenästä ja varmasti heikosta olosta huolimatta oikeinkin reipas!


Samaan syssyyn löydettiin myös hammas numero seitsemän ja se on myös aiheuttanut kiukkua omalta osaltaan. Tää viikko on koko perheelle kiireinen, kun mulla on joka päivä työjuttuja ja otetaan läpsystä vaihto pojan kanssa. Siihen päälle sitten kipeenä oleminen ja hampaiden tulo, niin voisin lyödä vetoa, että ollaan koko porukka ihan veto pois sunnuntaina, joka on meidän perheen ainoa lepopäivä.


Viime lauantaina kävästiin tuossa kyläkoululla, jossa oli koululaisten ja vanhempien järkkäämä syystori ja maatalousnäyttely. Sieltä löytyi jos jonkinmoista traktoria ja konetta, joihin pääsi istumaan. Meidän miehet ei olis lähteneet sieltä kulumallakaan :P Onneks ei oo isompaa pihaa, olis meinaan seuraavaksi (miehen) haavelistalla traktori :D




Koululta löytyi myös koiranäyttely ja erilaisia eläimiä. Kyllä siinä tovi, jos toinenkin kului niitä tutkiessa. Mukavasti tuolla oli porukkaa! Ihanaa ettei turhaan olleet lapset puuhastelleet hienoa tapahtumaa :)



Tän jälkeen vaunuiltiin kotiin ja mun kolmas ompputehtailtu meni ihan pipariksi :/ Tein siis perjantaina mehua. Toisen satsin omena-mustaherukkamehua ja toisen omena-puolukka mehua. Kummastakin tuli hyvää! Sitten lauantaina tein vanhalla tutulla ohjeella omenapiirakkaa ja se ei onnistunut millään. Tai no oltuaan tunnin uunissa (aina ennen 20min riittänyt…) se oli valmista. Ei mennyt siis ihan niinkuin Strömsössä :P Tulihan siitä juu lopulta ihan syötävä, mutta aavistuksen kuiva.

Epäonnen piirakka :D



Sunnuntaina meillä olisi ollut Danielin ensimmäiset kaverisynttärit, mutta ei me uskallettu lähteä. Tuo tukkoisuus ja lämpö nousi siinä kohtaa. Edellinen yö oltiin niistäjällä käyty miljoonaan otteeseen koittamassa helpottaa pienen oloa, mutta ei auttanut. Harmittaa, että juhlat jäi välistä, mutta minkäs tälle teet. Hienosti ollaankin menty tähän asti hyvin vähällä sairastamisella! Saatiin onneksi yllätysvieras piristämään päivää ja enomies poikkesi kahvilla :)


Nyt siis viikko on vasta aluillaan ja me ollaan ihan loppu :D No tsemppi vaan päälle ja pätkissä unta hieman kummallekkin! Mulla on tuossa useampi ”ihan kunnon aihe” työn alla, mutta en uskalla lupailla niitä tän viikon nimiin, vaikka tarkoitus oli. Koitetaan selättää tauti ja saada pakolliset hoidettua ja sitten taas asetutaan normaaliin arkeen :) 




Kivaa syksyistä viikkoa kaikille! Toivottavasti selviätte ilman tauteja! :)

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Vaniljainen omenahillo ja syksysää

Sain tuossa sangollisen omenoita ja mietin, että mitähän ihmettä mä näille teen? No päätin kokeilla ekaa kertaa tehdä kunnon hilloa. Teen siis yleensä vaan sosetta, ilman sokeria jne. Nyt tein Danielille höyrytetyistä omenoista sosetta puuron päälle ja meille muille ihan hilloa. Fiksumpi bloggaaja olis ottanut kauniimmat kuvat ja vielä lopuksi väsännyt jonkun asetelman syksyn lehtien, omenoiden ja hillopurkkien kanssa, mutta mähän en ala hienostelemaan :D Eli siis kököt kännykkäkuvat, olkaa hyvä!


Ensin siis kuorin ja pilkoin omenat. Punnitsin tässä kohtaa kuoritut ja näitä oli n.2,5kg. Sitten pilkoin pieniksi kuutioiksi omenat isoon kattilaan. Toki ei tarvitsisi ihan noin pientä tehdä, mutta halusin jättää hilloon sattumia, joten siksi näin :) Perään heitin kaksi pilttipurkillista vettä ja annoin kiehua, kunnes oli pehmeää.


Samalla laitoin toiseen isoon kattilaan lasipurkit ja kannet kiehumaan ja mittailin sokerin. Pussin kyljessä olevassa ohjeessa oli 1kg, mutta mä laitoin n.500g ja silti musta tuntuu, että tuli makeeta!


Tässä kohtaa otin omenat pois liedeltä ja surautin vielä osan, hyvin suurpiirteisesti, sauvasekoittimella. Sitten sokeri joukkoon ja takaisin liedelle. Lisäsin sekaan tässä kohtaa kaksi vaniljatankoa. Kaavin ensin siemenet joukkoon ja sitten heitin vielä tangot perään.



Tätä seosta keitin vielä n. 10-15min ja siirsin pois levyltä jäähtymään noin puoleksi tunniksi. Sitten nostelin kiehuvasta vedestä purkin kerrallaan ja täytin ne samantien hillolla ja laitoin kiinni. Vain muutaman sain tiiviisti, joten säilyvyys ei näissä siis ole sitä luokkaa, kuin kuuluisi. En tiedä miksi en niitä saanut kunnolla kiinni, vaikka kuinka taistelin. Helpompi varmaan, kun ei käyttäisi ”kierrätys” purkkeja, vaan ostaisi ihan uusia, kunnon säilöntäpurkkeja. No eipä mulla ole aikomusta tätä tehdä kaappeja täyteen :P


Melkoisen pieni satsi tästä tuli ja aikaa meni monta tuntia. Suurin osa ajasta siis tietysti kuorimiseen ja pilkkomiseen, itse hillo tuli nopeasti. Hyvää siitä ajankäytöstä huolimatta tuli ja toivottavasti menee kaupaksi! Jaoinkin tästä minisatsista kaikille purkin, niin pääsee testaamaan ;)


Mitäs muuta me ollaan puuhattu, kuin hilloa? No mehän saatiin se hiekkalaatikko! Ollaan siis leikitty joka päivä ulkona. Hiekan syöminen ja kivien imeskely on ihan parasta :D



Hiekkalaatikossa parasta on pohja ja kansi! Pystyy helposti siirtämään ja kansi suojaa roskilta ja naapureiden kissoilta. Oikein näppärä! Ihana pappis, kun meille tällaisen nikkaroi <3 Miljoona kertaa ihanampi ja kauniimpi, kuin ostettu hiekkalaatikko :)


Nyt alkaa olla kunnolla syksyinen sää ja lehtiä lentelee. Juuri kirosin mielessäni tänään, kun ulkona puuhasteltiin, että meillä ei itsellä ole puita, mutta naapureiden puut tiputtaa kaikki lehtensä meidän pihalle, jei :D Noh, josko sitä viikonloppuna olisi aikaa putsata rännit, haravoida ja ajaa nurmikko. Tälle viikonlopulle meillä ei onneksi ole mitään erityistä! Lauantaina on lasten myyjäiset meidän kyläkoululla, jossa käydään varmaan vaunuttelemassa ja sunnuntaina Danielin ekat kaverisynttärit Kaukajärvellä :) Tulee tarpeeseen aavistuksen rennompi viikonloppu, koska ensi viikko onkin juoksemista joka ikinen päivä. 



Ihanaa syksyä kaikille, nauttikaa ulkoilusta nyt, kun on kauniit kelit :)