Kaksplus.fi

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannusviikko: äidin vapaailta ja perheaikaa

Jaahas, alkaa olla nämäkin pyhät lusittu. No tässä tuntuu, että kaikki päivät menee lähinnä samaan ”mössöön” eikä edes missään kohtaa tullut juhannus fiilistä. Pyhissä ja viikonlopuissa on tietysti se etu, että meitä on kaksi vanhempaa paikalla. Toki nyt tuo mies on ihan lomalla, joten sitä suuremmalla syyllä meinasi olla haastavaa ajatella, että olisi jokin erikoinen viikonloppu, haha :D


Juhannusviikolla meillä oli perinteinen (onko kaksi vuotta putkeen jo perinne? hmmm… :D) souteluilta ihanan Emmin kanssa <3 Tänä vuonna vaan satoi niin kaatamalla vettä, että ei päästy järvelle asti. Niin meidän tuuria! Tuomaksella oli samanmoinen ilta ystävänsä kanssa muutama viikko taaksepäin ja järvellähän ne pojat oli hellekelissä, hittovie! No pääasia oli, että nähtiin pitkästä aikaa ja päästiin juoruilemaan aamuun asti. Ja tuhottiin me siinä samalla muutama pullo skumppaa, kun iskä hoiti lasten yöheräämiset ja aamun :)



Eli siis tällä äidillä oli vapaailta! Näin ne tässä kohtaa onnistuu, kun seuralainen tulee tähän meille eikä kotoa tarvitse poistua. Laitettiin siis porukalla lapset nukkumaan ja sitten me naiset siirryttiin grillaamaan skumppapullon kera. Syötiin porukalla ja me jatkettiin sen jälkeen ulkona sateessa jutustelua. Onneksi ei jouduttu turvautumaan vaihtoehtoon C eli meidän kellaribaarin biljardiin. Ei siinäkään mitään vikaa olisi, mutta onhan se kiva kesällä istua ulkona, vaikka sitten siinä sateessa.


Mä sain vielä hei aivan ihania tuomisia! Omatekemät villasukat, ihanan kortin ja toki skumppaa! Toi on ehkä kaunein pullo mitä oon hetkeen nähnyt <3 Taas lisäystä mun skumppa kokoelmaan :D Musta siis tuntuu, että kaikki tuo mulle aina skumppaa ja näin pienten lasten äitinä sitä on hankala juoda, koska koko pulloa ei voi juoda kerralla. Tän takia mulla on oikein kokoelma erilaisia pulloja, haha! No sitten aina, kun on sen aika, niin voi vaan valita mieleisen. En siis valita yhtään, keep them coming! :P


Perjantaina saatiinkin sitten Lammilta porukkaa kyläilemään ja päivä meni ihan hujauksessa! Pojilla oli jotain vene puuhasteluja samalla ja muuten lähinnä aika meni ruuanlaittoon ja lasten kanssa leikkimiseen. Eipä sitä kummallisuuksia tarvitse tehdäkään :) Facebookin viime vuoden muistossa oltiin samalla porukalla ja silloin taidettiin pelata pihapelejä ja muistelen, että oli paljon lämpimämpi! No ehkä sitten ens vuonna tänkin vuoden edestä, haha.


Lauantaina elin aivan täysin sunnuntaita. Johtuen ehkä siitä, että meille tuli nuo ”vieraat” perjantaina jo aamupäivästä. Lauantaina pyydettiin Pälkäneen mummi ja pappa syömään grilliruokaa ja tein nimijuhlia ajatellen testi täytekakun. Se tuppaa aina olemaan niin ylläri, että mitä siitä tulee, kun meillä on ehkä kerran vuodessa täytekakkua. Jos siis sattuu leipomisinto tulemaan ja aikaa riittää, niin yleensä leivon juustokakun tai jotain ihan muuta. Itse en välitä täytekakusta, joten johtunee siitä. Mutta hei! Tää testiversio oli kieltämättä ihan mielettömän hyvä, vaikka itse sanonkin. Tiedoksi siis kutsutuille :P

Vuoden perhekuva: Äiti ja iskä "vähän" enemmän innoissaan, kun vasta päikkäreiltä heränneet lapset :D <3

Eli siis ihanassa seurassa kotoillen meni meidän juhannus. Lasten kanssa puuhastellen ja kukkia keräten. Mitäs sitä muuta kaipaakaan, kun mieleistä seuraa, hyvää ruokaa ja kukista sitä kesäfiilistä, jos keli ei suosi :)


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kesäinen viikonloppu ja kirppistelyä

Olettekin varmaan bonganneet uuden bannerin blogissa! Mä niin tykkään tuosta ainakin itse <3 Oon tässä jo muutaman viikon hokenut tuolle miehelle, että heti, kun on aurinkoinen päivä, niin otetaan vähän kuvia, jossa olisi mun lisäksi myös lapset! Kuitenkin blogi on juu mun ”päiväkirja”, mutta pääosassa on lapset, joten koin tuollaisen kuvan parhaana vaihtoehtona. Helppoahan se kuvaaminen ei ollut, mutta muutama räpsy saatiin ja sieltä joukosta löytyi mieleinen :)


Koitettiin ensin lasten päiväuniaikaan napata muutama kuva vain minusta. No sieltäkin löytyi joukosta ihan kiva, mutta tosiaan päädyin siihen, että ne päätähdet on mukana myös :) Pääsinpäs muuten pitämään mun ”hääpukua”! Toi oli kyllä hyvä päätös, kun on niin monikäyttöinen. Mullahan on siis sama mekko pitkänä mallina ilman hihoja ja sitten lyhyenä, pitkillä hihoilla. Rakastuin niin kovin tuohon kuosiin ja materiaaliin, että oli pakko hommata tuo pitkähihainen malli myös!


Aina, kun vähänkin aurinko pilkottaa taivaalta, niin ollaan ulkona. No okei, kyllä me siellä sateellakin ollaan :P Mutta ihanasti on aurinko paistanut ja Danielkin sai uima-altaansa käyttöön. Tuolla viihdytään vaikka kuinka kauan, arvatenkin. Tässä kohtaa tulee taas se fiilis, että kuinka onnellinen voikaan olla omasta pihasta! Helppo laittaa uima-allas ja helppo viedä märkä lapsi sisälle vaihtamaan vaatteet jne. Ollaan myös menty omalla pihalla pelkillä boxereilla pottatreenin tueksi! Enpä tiedä onko hyötyä, mutta varmasti kuumalla kelillä ainakin mukavampi olla :)


Sain jossain kohtaa viikkoa yhtäkkiä idean pitää pihakirppistä! Se on mun mielestä jotenkin niin ihanaa, kun tässä lähellä pidetään paljon pihakirppareita. Pakkohan se oli siis päästä itsekin kokeilemaan ;) Niin järjetön määrä tuota tavaraa, että normi kirpparipöytiä sais varata kolme ja kuka niitä käy siivoomassa tän poppoon kanssa? En ainakaan minä :P


No vaikka kuinka koitettiin mainostaa, niin kovin paljon porukkaa ei saatu paikalle. Naapurin kanssa, kun juttelin niin tällainen on tässä ihan meidän alueella melko tuore juttu eikä ihmiset oikein tajua, että tällaisia voisi olla. Eipä me tästä lannistuta, vaan ensi kuussa uusiksi ja koitetaan tehdä vielä parempia kylttejä ja enemmän mainoksia :) Pääasia olisi vaan saada tavaraa pois nurkista! 


Daniel teki kirpparipäivänä löytöjä papan myyntikojusta ja meinasi viedä sieltä kaikki pikkuautot :D Hauska ja erilainen päivähän tuo oli vähästä osallistuja määrästä huolimatta! Vielä osui kunnon lämpö, niin Daniel sai lillua uima-altaassa siinä kohtaa, kun myyntihommat ei enää kiinnostaneet, haha!



Kruunattiin viikko vielä pikareissulla enomiehen ja Jenni-tädin luokse. Käytiin grillailemassa ja aiheuttamassa härdelliä :P Liian lyhyet päikkärit autossa ja kauhee vauhti päällä koko ajan… oltiin kyllä kaikki aivan loppu, kun kotiin päästiin. Vielä tuppaa olemaan ”aavistuksen” helpompaa toimia näiden kahden kanssa kotosalla, haha! No pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :)


torstai 15. kesäkuuta 2017

Alkoholin käyttö lapsiperheessä - Onko se sallittua?

Näin kesän kynnyksellä tää on mun mielestä ajankohtainen aihe. Tää on myös arka aihe ja jokaisella perheellä on ne omat tavat toimia. Osalle on ihan selkeää, että lasten aikana on täysin nollatoleranssi. Osan mielestä taas on ok ottaa se muutama ruuan kanssa tai saunassa olut. Sitten on toki se ääripää, mutta siihen en ota kantaa. Nollatoleranssi tai kohtuukäyttö, se on jokaisen oma asia ja kumpikin päätös on oikea.

Mä haluan itse opettaa omille lapsilleni terveellistä suhtautumista alkoholiin. Sen ei kuulu olla tabu eikä sitä kuulu piilotella lapsilta. Itse oon kokenut alkoholin käyttöä ja sen sivuvaikutuksia ääripäistä toiseen, sitä en toki halua omille lapsilleni. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua pelkäämään aikuista alkoholin takia. Omat rajat pitää tuntea ja lasten seurassa pysyä niissä rajoissa.


Mä en itse myöskään ole sen nollatoleranssin kannalla, ainakaan meidän perheessä. Jos vanhemmat ylipäätään alkoholia käyttävät, niin mun mielestä sitä ei tarvitse tehdä piilossa lapsilta. On erittäin ok juoda lasillinen viiniä ruuan kanssa tai siellä saunassa se olut. Voishan niihin toki liimailla etikettien päälle muumi tarroja? :D Jos ei sentään. Lapset kyllä ymmärtää varmasti, että kyseessä on aikuisten juomat ja sitten aikuisena voi itsekin maistaa. Näinhän niitä asioita opitaan :)

Vanhempien terveellä suhtautumisella alkoholiin ja ehkä osittain sen ”arkipäiväistämisellä”… no joo hyvin huono sana, haha! Tarkoitan lähinnä, että alkoholista ei tehdä suurta numeroa, vaan se viinipullo voi olla vaikka viikonlopun hienomman aterian kanssa katettuna pöytään. Tai siellä saunassa voi juoda pienen oluen, kun lapsella on oma juoma ja samalla kertoa, että tää on ok ja isompana myös saat samanmoisen lauteille. Tällä tavoin se on osana normaalia elämää eikä sitä pidetä ”pahana” ja opeteta lapselle, että hyi hyi, älä vaan missään nimessä koskaan maista… no mitä tekee näin opetettu lapsi heti, kun silmä välttää? Aivan.



Meillä on siis oluet ja viinit tilanteen mukaan ruokapöydässä ja mun mielestä hyvä niin. Vielä näin pienten lasten kanssa se yksi pieni tölkki tai yksi lasillinen on hyvä määrä. Jos haluaa ottaa useamman, niin sitten vain toinen meistä ottaa. Ruokailutilanteiden lisäksi meillä ei kyllä taida montaa kertaa olla, että jompi kumpi olisi ottanut jonkun juoman ennen lasten yöunille laittoa. Kumoanko mä edelliset lauseeni nyt tällä? :D En kumoa. Jos päivällä on otettu ruuan kanssa viiniä ja toisen on tarkoitus ottaa vaikka useampi olut ystävien kanssa saunoen, niin silloin luonnollisesti toinen ei ota. 

Sitäkään ajatusta, että yksi ajokuntoinen aikuinen riittää, en täysin allekirjoita. Siitäkään huolimatta mun mielestä ei kuulu ryyppäämällä ryypätä päivällä lasten kanssa. Ihmisen käytös muuttuu kuitenkin melkoisesti humalatilan kasvaessa ja lempeäkin tyyppi voi vaikuttaa lasten silmään uhkaavalta ja pelottavalta. Yksi tai kaksi juomaa riittää lasten silmien edessä ja isompia määriä sitten, kun lapset nukkuvat ja silloin riittää se, että toinen vanhemmista on täysin selvä tai ruuan yhteydessä päivällä ottanut sen pienen lasin viiniä.


Me suomalaiset taidetaan olla niitä harvoja, jotka tästäkin asiasta tekee ongelman. Esimerkiksi muualla Euroopassa on aivan normaalia pitää se viinipullo ruokapöydässä ja se kuuluu siihen ruuan yhteyteen, päivittäin. Täällä meillä sitä taas kauhistellaan. Auta armias, jos menette koko perheen kesken ravintolaan syömään ja vanhemmat tilaavat sen 12cl punaviiniä pihvin kanssa, heti lasu! Meillä täällä toki alkoholi on suurempi ongelma. Osittain ehkä sen liiallisen säätelyn vuoksi? Aina pitää kapinoida :P No johtui mistä johtui, mutta ryyppäämistä ja lasten altistamista alkoholin väärinkäytölle en suvaitse. Asiallinen ja terveellinen tapa käyttää alkoholia on erittäin ok ja näin lapsetkin saavat esimerkin järkevästä kohtuukäytöstä. Meillä mennään tällä kasvatustavalla, ”muutaman” vuoden päästähän sen sitten näkee, että millainen suhtautuminen meidän lapsilla on alkoholiin täysi-ikäisenä, haha!


Mites muilla? Onko teidän mielestä ok juoda lasi viiniä ruuan kanssa vai ehdottomasti ei? :)


Kuvituksena meidän viime päivien puuhasteluja, vaikka eivät liity aiheeseen :)

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Pikatreffit - Minkä ikäisen vauvan voi jättää hoitoon?

Osa varmaan bongasikin, että me oltiin piiiiiitkästä aikaa treffeillä! Oon kovasti puhunut sen puolesta, että kerran kuussa pitäisi vanhempien päästä keskenään edes hetkeksi jonnekkin. Tää toimi meillä hyvin viime marraskuuhun asti, jolloin oltiin häämatkalla Lontoossa. Se on siis meidän viimeisin treffi reissu ennen tätä. Sovittiin, että tuollaisen isomman reissun jälkeen pidetään joulukuu taukoa, jos ei sopivaa väliä helposti löydy. No siinä samassa meni tammikuu kuin sumussa ja sitten alkoikin mun vointi huonontua sen verran ettei käynyt edes mielessä. Nyt, kun vauva on syntynyt, niin en osannut edes kuvitella, että päästäisiin näin nopeasti kahdestaan jonnekkin.


Mieheni siis ehdotti lomansa alussa, että mites jos käytäisiin soutelemassa, pärjäisiköhän mummi näiden lasten kanssa jossain kohtaa lomaa? No mä aluksi vähän kauhistuin ajatuksesta, mutta sitten aloin miettimään tarkemmin. Mulla oli viikkoa ennen Tuomaksen lomaa tutkintotilaisuus koulussa. Olin poissa kotoa keskellä päivää pari tuntia ja mummi ja pappa selvisi hienosti lasten kanssa vaikka likka oli tässä kohtaa vasta kolme viikkoa. Onneksi tuo mun tutkintotilaisuus osui juuri Daniel päiväuniaikaan, joka helpotti omaa mieltä, kun hulivili oli ”poissa kuvioista” edes osan ajasta, haha! 

Ennen oli kylmälaukussa vähän muutakin juomaevästä, kuin kivennäisvesi :D 

Miksei siis illasta voi olla muutamaa tuntia poissa, kun lapset on laitettu nukkumaan ja tuttu aikuinen on vahdissa? Niinpä. Hyvin voi! Tää on mun mielestä taas yksi asia, joka on jokaisen äidin ja vanhemman oma asia. Kukaan ei saa painostaa lähtemään vauvan luota, jos äidillä ei ole sellainen olo. Myöskään kukaan ei saa syyllistää äitiä, jos hänellä on hyvä olo lähteä pariksi tunniksi vauvan luota. Puhun nyt äidistä, mutta toki sama pätee kumpaankin vanhempaan. Tässä vaan isät pääsee tietty helpommalla, kun ovat muutenkin jo tottuneet olemaan päivät pois lasten luota, ainakin isossa osassa perheitä :)


Mä pohdin tätä ehdotusta itsekseni pari päivää ja sitä, että onko mulla se ”hyvä fiilis” jättää likka, ennen kuin edes ehdotin asiaa äidilleni. Lopulta päädyin siihen, että mikä jottei! Meillä siis tuo ranta on noin 500metrin päässä.. onkohan ees sitäkään? Soudellen, kun mennään niin kovin pitkälle ei edes päästä ja tietysti varsinkin tällaisessa tilanteessa ei ole edes tarkoitus. Matkaa rantaan on meiltä ajallisesti noin viisi minuuttia ja kyllä sieltä järveltäkin melko äkkiä pääsee pois. Kuitenkin vahdissa on aikuinen, joka osaa meidän lasten kanssa toimia ja on viikoittain, joskus jopa päivittäin meidän kanssa. 

Daniel on nukkunut jo pidemmän aikaa hienosti yöt läpeensä. Toki siihen ei uskalla luottaa ja yleensä menee just niin, että päätinpäs lähteä, niin herra hilluu koko yön, haha! No nyt ei onneksi käynyt näin. Kumpikin lapsi oli nukkunut koko meidän poissaolon niin hyvin, että mummi oli joutunut käydä katsomassa, että varmasti herra hengittää :D Vauva meillä on vielä oman hereilläolo ajan vaununkopassa tässä alhaalla ja viedään omaan sänkyyn samalla, kun itse mennään nukkumaan siihen viereen. Kai se jossain kohtaa pitäisi taas opetella laittamaan likkakin nukkumaan sinne sänkyyn jo iltapesujen jälkeen :P 



Eli siis minkäikäisen vauvan voi jättää hoitoon? Se on ihan vanhemmista, vauvasta ja tilanteesta riippuva juttu. Kyllä mua sydäntä kylmäsi tuo mun tutkintotilaisuus vaikka tiesin, että täällä pärjätään enemmän kuin hyvin ja tuonne oli pakko päästä. Tää ilta taas meni paremmilla mielin, kun tiesin, että jos ei mitään erikoista tule, niin lapset nukkuvat kumpikin hienosti tuon ajan eikä kumpikaan edes tiedä, että oltiin poissa. Tää, että ollaan omassa tutussa ympäristössä helpottaa tilannetta myös. Tällaisiin pikareissuihin ei ole mun mielestä mitään ikärajaa. Vielä en toki jättäisi yön yli tai olisi koko päivää poissa. Vielä en siihen pystyisi edes vaikka iskämies olisi puikoissa. Sitten, kun itsestä tuntuu hyvältä jättää pidemmäksi aikaa, niin varmasti näin teen :) 

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kesäpäivä rannalla ja kokemuksia tuplarattaista

*Yhteistyössä OzBaby

Nyt on testailtu kuukauden päivät tuplarattaita! Alunperin oli tarkoitus testata vielä pidempään ennen, kuin kirjoitan aiheesta, mutta en malta :P Meillehän siis valikoitui OzBabyn verkkokaupasta Bumbleride IndieTwin rattaat. Näitä on nyt testattu meillä täällä maalla, päiväuni lenkeillä, kaupungilla, Koskikeskuksessa ja nyt viimeisimpänä rannalla. En mä enää edes tiedä miten kuvittelin jossain kohtaa selviäväni ilman! 


Mähän halusin, että lapset istuvat vierekkäin. Onhan tää toki melkoisen leveä kuljetus näin, mutta silti näilläkin testauksilla en vaihtaisi peräkkäin istuttaviin. Kyllä se vaan tuntuu mukavammalta, että ovat vierekkäin. Varsinkin tosiaan sitten, kun likkakin istuu tuossa ratasosassa :)


Nää on kokoonsa nähden yllättävän kevyet ja oikeesti toimii hyvin. Kääntyy ketterästi ja helppo työntää. Meillä tuo mies on tykästynyt näihin ja kehuu miten tuolla metsässä pääsee paremmin, kuin noilla vanhoilla rattailla. 


Yks mistä mä tykkään näissä eniten on tilava tavarakori. Mahtuu kaikki tarpeellinen mukaan. Meilläkin oli nyt rantareissulla mukana jättimäinen pyyhe, vaihtovaatteet, eväitä, leluja ja vaikka mitä! Eikä tehnyt tiukkaa saada mahtumaan. Ainoo ”huono” näissä on, että shoppaillessa mahtuu liian paljon tavaraa mukaan :P


Me lähdettiin siis kauniin kesäpäivän kunniaksi rannalle koko porukka näillä. Likka oli ihanasti tuulensuojassa ja tuolla pesässään mukana ja Daniel pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla kahlailemaan järveen. Ihan uimaan ei vielä uskaltanut, mutta tutustutaan rantaan pikkuhiljaa :) Nyt se on helppoa, kun päästään näppärästi vaikka kolmistaankin päivisin käymään. 


Rannalla kerettiin olla ehkä kymmenen minuuttia, kun oltiin nähty jo kolme lentokonetta. Tosi matalalla menivät, vaikka ei kuvassa ehkä siltä näytä. Herra oli ihan onnessaan, monta uutta juttua samalla! Kahlaaminen järvessä ja lentokoneita kotikonnuilla, haha! Josko päästäisiin ihan siihen uimisvaiheeseen tässä lähipäivinä :)


Eli siis taas uusi maasto testattu rattaiden kanssa ja ei moitittavaa! Tällä ikäerolla, 1v6kk, aivan ehdoton hankinta. Samalla testattu myös ranta taas uusien leikkien myötä ja nyt, kun kulkeminen on helppoa minne vaan, niin taidetaan siirtyä omasta pihasta rantaan aina, kun on aurinkoinen ja lämmin päivä :)


*Yhteistyössä OzBaby

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Iskän kesäloma=koko perheen kesäloma

Sitä voisi kuvitella, että näin, kun toinenkin on lomalla, niin olisi enemmän aikaa kirjoittaa. No menee vähän päinvastoin. Nyt otetaan kaikki ilo irti perheajasta ja nautitaan pihalla leikkimisestä, jos ei satu satamaan pieniä vihreitä ukkeleita, haha.


Jos niitä ukkeleita sataa, niin meidän lempipuuhaa on musiikki <3 Kattellaan musavideoita ja Dee soittaa milloin milläkin soittimella mukana. Ja mikä hauskinta, niin pysyy jopa rytmissä! Tän hetken lempparit on Anna Abreu ja Foo Fighters… :D


Kävästiin myös maanantaina moikkaamassa Lammin mummua ja sieltähän löytyikin taas uusi soitin tuttavuus! Hienosti soitteli ukkeli pianoa ja kiinnostusta olisi riittänyt vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Mä ihmettelen suuresti, jos meillä ei yksikään harrastus muutaman vuoden päästä liity musiikkiin. Sen verran on rytmi veressä meidän nuorella miehellä.


Menin näyttämään hetki taaksepäin, että missä on ruohosipulia meidän pihalla. Tai no.. kaikkihan tuolta ulkonta laitetaan suuhun ja noita, kun Daniel alkoi syödä, niin en kieltänyt. Sehän on nyt hurjan hauskaa :D Sieltä otetaan kunnon kourallisia ja syötetään niin äitille ja iskälle, kuin koiralle. Koira, kun ei suostu syömään, niin meidän uhmamieshän suuttuu tästä, haha. Toi leikkiteline oli kyllä ihan paras ostos pitkään aikaan! Siellä jaksetaan riekkua vaikka kuinka ja siihen, kun mielenkiinto loppuu, niin siirrytään papan tekemälle hiekkalaatikolle. Ihanaa, kun on oma piha, jossa on monenlaista tekemistä :)


Ollaan myös käyty iltalenkeillä koko perheen kera ja tuolla meidän lähirannassa. Josko jokin lämmin päivä pääsis Daniel ihan kastamaan varpaitaan veteen :P Välillä, kun on niitä hetkiä, että ketuttaa asua maalla eikä pääse helposti näkemään muita ihmisiä, niin kyllä se viimeistään siinä kohtaa kaikkoaa, kun tuonne rantaan pääsee ihailemaan maisemia. Ja taas toki ajattelen lasten kannalta niin aivan täydellinen ranta, kun on pitkälle matalaa.


Perheen yhteisen tekemisen lisäksi me karattiin likan kanssa muutaman tunnin kaupunkireissulle! Ihanaa, kun tää tulokas on aivan vastakohta Danielin kanssa. Tän ikäisenä Daniel huusi lähes 24/7, automatkat oli helvettiä ja kauppaan ei viitsinyt mennä, jos ei ollut ihan välttämätön pakko. Tää neiti on sen verran tyytyväinen ja seesteinen tapaus (ainakin vielä), että meillä oli oikein rentouttava reissu :) 


Kävästiin hoitamassa vähän asioita ja Pietamolla suunnittelemassa jotain aivan ihanaa! <3 En malta odottaa. Jotain kivaa löytyykin jo Instagramista eli arvonta! Käykäähän osallistumassa ihmeessä! Aivan uusi Pietamon kangaskassi, joita postimies toi just, kun paikanpäällä oltiin. Ja lisäksi ihan vapaavalintainen solmupanta tai rusettipanta, ihana kesäinen setti siis :)

Rusettipanta Pietamolta <3


Huomenna mulla onkin ihan omaa aikaa ja meen muutamaksi tunniksi rentoutumaan, ah! Mä luulin ettei tällänen oo mahdollista, mutta onneksi olin väärässä. Olispa tuo mies aina kesälomalla, haha. Mukavaa iltaa ja viikkoa kaikille <3

torstai 1. kesäkuuta 2017

Miten taapero suhtautuu vauvaan?

Yksi asia, joka mua jännitti uudessa arjessa eniten oli Danielin reagointi. Toinen on ollut äidin silmäterä, ollaan puuhasteltu vaikka ja mitä yhdessä, ja nyt yhtäkkiä se ei olekaan niin helppoa. Kahden lapsen kanssa se lähteminen ”ihan muuten vaan” vaikka lounaalle jonnekkin tai leikkipaikalle puoleksi tunniksi, tuntuu ainakin vielä vaikeelta. Ehkä pikkuhiljaa, kun testaillaan miten noi reissut menee tässä ihan lähellä. Eikä siinä, jos olisi kaksi itse kävelevää taaperoa (okei ei tääkään ehkä oo se ihannetilanne aina? :D), mutta on yksi hyvin vilkas tapaus ja sitten se vastasyntynyt, joka vaatii tietysti eri tavalla huomiota. Lähinnä mua ehkä pelottaa ne tilanteet, kun taapero keksii sännätä jonnekin vaikka parkkipaikalla ja mulla on just vauva sylissä enkä kerkeä reagoimaan tarpeeksi nopeasti. 


Pelkäsin myös, että kuinka vauvaksi Daniel heittäytyy. Tarvitaanko tutit, tuttipullot ja kaikki kilkkeet takaisin käyttöön? Malttaako kävellä tai syödä itse, kun toistakin syötetään ja kannetaan? No Onneksi näistä vain tutti on tullut takaisin. Mullahan oli vakaa aikomus saada meiltä tutti pois yksi vuotiaaksi mennessä. Mites se meni? Ei mennyt :D No saatiin me päivätutti pois ja vain unille mentiin tutin kanssa. Aamulla toinen reippaasti toi itse tutin äitille ja se nostettiin makuuhuoneen hyllyyn odottamaan iltaa. No nyt on meillä tutti käytössä vähän väliä pitkin päivää. Varsinkin, jos sattuu siskolla olemaan tutti, niin onhan se pakko saada myös itselle. Olin varma, että se siskon pieni tutti viedään, mutta kyllä tuo herra osaa vaatia oman tuttinsa siinä kohtaa. Luovutin siis jo täysin asian kanssa, kai se armeijaan mennessä on jo siitä luopunut :D


Ruokailuissa on menossa jokin vaihe, että joskus syödään itse ja joskus odotetaan, että se haarukka täytetään herran puolesta. Aamulla viili syödään hienosti itse lusikalla, mutta iltapuuro pitää syöttää :D Tää vaihe tosin alkoi jo hetki ennen siskon syntymää, joten en usko, että tän osalta on kyse vauvaan reagoinnista. Ruokailut on muutenkin menneet vaiheissa, välillä syödään nätisti ja lautanen tyhjäksi ja välillä vaan heitellään ruokaa, ihanaa! Ehkä tääkin tilanne siis muuttuu taas kohta… suuntaan tai toiseen, haha.

Pari ensimmäistä päivää, kun jäätiin kotiin kolmistaan, niin huomasin selkeää kiukuttelua ihan vaan, koska ei oltu kahdestaan. Daniel herää siinä seitsemän korvilla ja vauva 9-10 välillä. Saadaan siis aamupalat ja -puuhat hoitaa kahdestaan. Se meni hyvin, mutta sitten, kun vauva tuli kuvioihin mukaan, niin alkoi kitinä ja järjetön kiusanteko. Sinä aikana, kun hoidin vauvan aamupesut, niin herra oli pistänyt koko kämpän uuteen uskoon. Kaikki mitä irti saa oli revitty lattialle ja nauroi vaan ja juoksi karkuun, kun koitin komentaa. Nyt jo naurattaa, mutta ekana päivänä melkein itketti, että tätäkö tää on joka päivä. Ei onneksi enää niin pahasti, mutta kyllä aina jotain jekkua keksitään, kun äitin huomio on vauvassa esim. syötön tai vaipan vaihdon ajan. 


Seuraavina päivinä Daniel alkoi jo ”auttaa” aamupesuissa. Jos siskoa alkoi kiukuttaa pukeminen, niin toinen pieni rakas tuli halaamaan ja pitämään kädestä kiinni <3 Nyt on alkanut koittaa ottaa syliin, jaiks! Ja myös omia kenkiä kannetaan testattavaksi siskon jalkaan. Noinkohan ajattelee, että tulis nyt sitten mun kanssa pihalle leikkimään, jos täällä kerta on jäädäkseen :D Kyllä mä sitä hetkeä odotankin! 


Vähän meillä on opettelu asteella vielä se, että sisko on niin pieni, että pitää käsitellä varoen. Aina, kun vauva lasketaan leikkimatolle, niin Daniel haluaa viereen. Ihanaa, mutta siitä sitten lähdetään melko rajusti ja koitetaan halata (lue: käännytään päälle ja koitetaan painia :D) tai revitään leikkikaaren leluja niin, että saa olla sydän syrjällään ettei pienellä osu naamaan lelut. Tääkin varmasti helpottaa ajan myötä. Nyt meillä on ne turvalliset leikkihetket, kun Daniel on päikkäreillä :P



Kaikille meille siis opettelua, mutta hetki hetkeltä helpottaa ja Danielkin koko ajan ymmärtää enemmän ja varmasti oppii käsittelemään vauvaa, kun seuraa miten me muut toimitaan. Seuraamalla ja matkimallahan se kaikki alkaa helpoiten luonnistua. Tällä hetkellä mulla onkin aivan loistava apulainen kokkailuun, pyykinpesuun, eläinten ruokkimiseen ja roskien keräämiseen ;) Lyhyesti siis mun pelot oli melko turhia! Hieman takapakkia ja uuden opettelua, mutta niinhän se aina menee, kun arki muuttuu. Rytmit ja rutiinit tuo sitä turvallisuuden tuntua ja normalisoivat päivät, joten hyvä tästä tulee. Ensimmäiset ”kiukuttelut” siis altapois ja nyt iskä jää taas lomalle, joten uudet tiedossa kuukauden päästä, haha! No ehkä jo lievempänä :)

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Toisen synnytyksen jälkeen - Mikä tuli yllätyksenä?

Toinen synnytys takana. Muistaako sitä kaiken ensimmäisen jäljiltä? No ainakaan mun kohdalla ei. Se ahdistus ja stressi mikä mulla oli jo lähtökohtaisesti ajatuksesta synnyttää uudelleen oli tietysti läsnä koko raskausajan. Mun synnytyspelkoa käsiteltiin monen eri tahon kanssa ja oon enemmän, kuin kiitollinen saamastani avusta. Ihan mieletöntä hoitoa oon saanut ja vielä julkisella puolella! Avaan tätä koko pelkoa ja sen hoitoa vielä joskus myöhemmin lisää, siinä kohtaa, kun on hieman pöly laskeutunut tämän uusimman kokemuksen jäljiltä :)


No mites ne yllärit? Ihan jo sairaalassa tuli sellasia ”ainiin, näinhän tää meni sillonkin”- ajatuksia. Ensinnäkin, pahoittelut mahdollisista liioista yksityiskohdista, mutta ensimmäisessä synnytyksessä taisin saada kaksi tikkiä ja tässä en yhtään. Sitä en muistanut, että miten ”hyvä olo” synnytyksen jälkeen oli. Ne on siis varmasti ne hormonit ja kipulääkkeet jne., jotka vielä jylläävät kropassa. Kummankin synnytyksen jälkeen multa on osastolla tivattu ensimmäinen vuorokausi, että etkö halua särkylääkettä. Miksi? Kun ei satu mihinkään. 

No seuraava samanmoinen ahaa-elämys oli sitten siinä kohtaa, kun nuo yllä mainitsemani dropit loppuivat kehosta; Miten on niin järkyttävän kamala olo ja joka paikkaan sattuu näin p*rkeleesti?! :D Ihan rehellisesti sanottuna, mä muistin, että synnytys itsessään on kamala ja meillä oli ensimmäiset neljä kuukautta kotona kamalia itkevän ja vatsavaivaisen vauvan kanssa. Mutta mä en todella muistanut tätä ensimmäisen viikon henkistä ja fyysistä tuskaa. Onneksi selvittiin sairaalasta kotiin kahdessa yössä, koska en olisi kestänyt yhtään enempää. Puitteethan oli taas kohdillaan! Vauva siis syntyi illalla 20.56 ja siirryttiin osastolle siinä 23 aikoihin, jos en väärin muista. Siellä yksi yö ja aamusta päästiinkin jo hotelliin. Siellä on todella paljon mukavampi olla, saa tehdä asiat omassa tahdissa. Samoin oli ihana saada Daniel heti käymään ja onhan tuo hotellihuone kivempi ympäristö, kuin sairaalan huone.


Sitä en myöskään muistanut kuinka koko kroppa käy ylikierroksilla. Tuntui, että virtaa olisi vaikka kuinka, mutta samalla oot niin väsynyt, että alkaa pyörryttää, kun nouset seisomaan tai koitat tehdä jotain. Päässä vaan humisee ja järkevän lauseen muodostaminen on vaikeeta. Onneksi se helpottaa melkoisen nopeasti, ainakin osittain! Onnistumiset ja hyvät asiat tuntuu mielettömiltä ja pienistäkin vastoinkäymisistä alkaa aivan järketön itku ja masentunut olo. 

Entäs se nälkä ja jano? Aivan jäätävää :D Mä juon yleensäkin paljon vettä, mutta synnytyksen jälkeen tuntuu, että se määrä on tuplat… vähintään! Koko ajan janottaa ja myös se ruokamäärä on tuplaantunut. Tuntuu ettei mikään täytä vatsaa, se hyvänolon tunne ruokailun jälkeen puuttuu. Ja ainakin vielä sairaalassa ollessa ruoka ei maistunut miltään. Siitä huolimatta mätin sitä kaksin käsin, haha! Tai no ihan sairaalan ruokaa kerkesin syömään synnytyssaliin tuodut leivät ja jugurtin sekä kahvia ja saman setin sitten aamusta osastolla. Kunnon ruokailut oli onneksi tuolla hotellin puolella ja sai hakea itse ihan kunnon ruokaa! Se on kyllä yks ihan huippujuttu tossa hotellissa.


Mites ne samantien kuvioihin tulevat ”huono äiti”-fiilikset? Täällä bingo! Ensimmäisenä imetys. Pohjalla huono kokemus Danielin ajoilta, josta puhuin myös nyt raskausaikana aika paljon ammattilaisten kanssa. Lähdin synnyttämään lopulta vähän ”hällä väliä” asenteella, onnistuu, jos on onnistuakseen. Viimeksi ehkä se suurin masennuksen aiheuttaja oli liian suuret odotukset, jotka ei sitten toteutuneet. Päätin katsoa ihan sen mukaan, että miten sairaalassa homma lähtee etenemään. No ensimmäinen ilta ja seuraava aamu meni hienosti! Mä kerkesin jo fantasioimaan asian; nyt saan sen mun haaveileman kolmen kuukauden imetyksen ja sen jälkeen katsotaan jatkoa. Innoissani selitin Tuomakselle, että kuinka hyvä juttu tää on. No sitten alkoi se alamäki. Väärä ote, jota korjattiin kaksi yötä, mutta turhaan. Maitotankit vereslihalla, se kipu räjäytti itkemään joka ikinen kerta. Tai no aina siinä kohtaa, kun huomasin vauvan merkeistä, että hänellä on nälkä, niin mä itkin jo valmiiksi. 

Läheisyyttä meillä on muutenkin paljon <3

Kotona mä en osannut olla, en halunnut, että Daniel näkee, kun äiti itkee vauva sylissä. Pumppasin ja koitin öisin edes syöttää. Yritin väkisin hetken, mutta ketä se palvelee? Juu kyllä, tiedän varsin hyvin äidinmaidon hyvät puolet. Entäs se koko perheen hyvinvointi? Se on mulle miljoona kertaa tärkeempää. Oltiin jo puhuttu etukäteen, että tällä kertaa ei päästetä tilannetta niin pitkälle, vaan tehdään se päätös ajoissa. Vaikka mä olin lähtenyt hommaan sillä ”hällä väliä” fiiliksellä ja tiesin, että tää päätös on oikea, niin silti se tuntui taas kamalalta. Viimeksi me koitettiin vajaan kuukauden ajan saada homma toimimaan, tällä kertaa mä luovutin paljon paljon nopeammin. Lähes samantien, kun olin päätöksen tehnyt, niin tuntui, että hartiat oikein lysähti rennoiksi. Mä hymyilin ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ihan muuten vaan. Mä nautin siitä tiedosta, että voin jakaa nyt aikani kummankin lapsen kesken ihan eri tavalla. Olisko mun kannattanut vaan taistella ja koittaa saada maitoa tulemaan ja opettaa imuotetta kerta toisensa jälkeen? Ehkä, mutta hyvillä mielin sanon etten niin tehnyt ja siitä huolimatta oon ihan loistava äiti :)



Tässä ehkä ne päällimmäiset ”yllätykset” synnytyksen jälkeen. Itkua, kipua, naurua, hyvää ja huonoa fiilistä ja taas kerran opettelua uuteen arkeen. Tällä kertaa ihan erilaiseen, mutta onneksi tuo isoveikka on niin reipas eikä tällä kertaa ole niitä kaikkia ensimmäisen kerran epävarmuuksia, joten lasku on kaikin puolin pehmeämpi. Ensimmäinen eli se henkisesti ja fyysisesti kamalin viikko on onneksi takana ja minilikka on jo parin päivän päästä kolme viikkoa! <3 Kohta saadaan iskämieskin kesäloman ajaksi kotiin taas, joten hyvin me pärjätään ja opitaan uudet kuviot ;)

torstai 25. toukokuuta 2017

Kätkythälytin käytännössä - toimiiko se?

*Yhteistyössä Nanny kätkythälytin/ emmu.fi

Tiedättekö sen, kun vastasyntynyt nukahtaa ja ei millään tiedä hengittääkö hän vai ei? Se liike on niin minimaalinen, että aina pitää vähän tökkiä hereille, että reagoiko vauva. Tai sitten mä oon vaan tosi vainoharhainen :D No joka tapauksessa en edes osannut ajatella kuinka suuren mielenrauhan ja paremmat yöunet meille vanhemmille tää hälytin suo. Meillä mieskin sanoi ensimmäisen yön jälkeen, että täähän on ihan pirun hyvä! Ja jos mä oon vainoharhainen liian sikeästi nukkuvan vauvan kanssa, niin tuo mun mieheni haluaa varmistaa vartin välein, että vauva todella hengittää ja kaikki on hyvin <3 ”Aavistuksen” siis levollisemmin nukutaan kumpikin, kuin esikoisen aikana, kun tällaista ei ollut.


Taysissa synnyttäessä bongasin myös osastolta näitä Nannyn kätkythälyttimiä! Ja esitteitä oli joka huoneessa. Eli siis todella, kuten mainostetaankin, niin tämä samainen laite on käytössä myös sairaaloissa. Heti alkoi hymyilyttämään, että vitsit! Meillä on tollanen kotona, en malta odottaa, että päästään testaamaan kunnolla. 

Se ainoa ”huono” puoli tässä on se, että unenpöpperössä ei meinaa muistaa sammuttaa, kun lapsen nostaa yöllä syömään ja hetihän se reagoi. No siis huono ja huono. Hyvä tietää, että laite todella reagoi samantien ja kyllähän tässä väkisinkin ajanmyötä sen oppii heti sammuttamaan. Onneksi tosiaan pinnasänky on ihan meidän sängyn vieressä, niin vauva sylissäkin sen yltää napsauttamaan pois päältä. Yhden kerran olen unohtanut laittaa takaisin päälle pieneksi hetkeksi, kun syötiin, mutta täytyy toivoa ettei niitä kertoja tule monia. Ehkä siis jos jotain kehitettävää tästä pitäisi sanoa, niin jonkinlainen "paussi tila" olisi kiva. Voisi painaa laitteen tauolle ja se tunnistaisi, kun vauva lasketaan takaisin sänkyyn ja menisi uudestaan automaattisesti päälle? (idea varastettu ystävältä :P) Heh, ehkä kaiken ei edes tarvitse olla niin automaattista, haha! Ja toki tän kanssa pikkuhiljaa osaa toimia paremmin ja paremmin :)



Kaiken kaikkiaan siis aivan loistava laite! Tässä kohtaa nää kuuluisat sanat; miten mä pärjäsin Danielin aikana ilman tätä? Jaa a. Päivä päivältä se raha, joka tällaiseen pitää sijoittaa tuntuu mitättömämmältä. Eihän tällaista mielenrauhaa ja turvallisuudentunnetta voi mitata rahassa! Se sijoitus on hyvin hyvin pieni, varsinkin jos tulee tilanne, että on tosi kyseessä ja tuon avulla voin pelastaa lapseni hengen. Toivottavasti ei koskaan tule tilannetta, jossa tän hälytykseen heräisi. Ainakin tiedän sen, että turhia hälytyksiä ei ole ja samantien pitää toimia.

Tää tulee olemaan myös loistava siinä kohtaa, kun lapsi on tukkoinen ja flunssainen. Se, kun valitettavasti on vääjäämättä edessä jossain kohtaa. Mua edelleen pelottaa, jos Daniel on kipeenä, ettei vaan tukehdu sitkeään limaan tai muuta vastaavaa. Vauvan kohdalla se pelko on tietysti vielä suurempi, koska toinen on niin pieni eikä osaa edes sitä vähää yskiä tai muuten itse helpottaa oloaan, kuin taapero. Tosin toivon ettei vauva-aikana tarvitsisi sairastaa, mutta hyvin mahdollistahan se on.



Mua alkuun jännitti, että tunnistaahan tää varmasti patjan läpi, kun se on paksu. No meillä on patja ja ja vielä unipesäkin eikä huolta ole! Vihreä valo vilkkuu siis vauvan hengityksen tahtiin ja kyllä se tahti vaihtelee, kun tuota lasta seuraa ja valo pysyy menossa mukana. Eli siis se oli turha huoli asennusvaiheessa :) Helppo ja simppeli henkivakuutus sille maailman tärkeimmälle? Kyllä kiitos! Jos siis pohdit, että onko tää turhake ja kannattaako tästä maksaa, niin kyllä kannattaa. Suosittelen erittäin lämpimästi! 


Tällainen setti meillä vielä patjan lisäksi ja hienosti toimii :)

Heräsikö kysymyksiä kätkythälyttimen toiminnasta? Asennuksesta? Kysy ihmeessä, niin vastaan omasta kokemuksesta ja kinkkisimpiin pyydän maahantuojan näkemyksen avuksi :)


*Nanny kätkythälytin saatu yhteistyön kautta.