Kaksplus.fi

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Lastenhuoneen sisustus: Leikkitila

Seuraavaksi meidän yläkerran leikkitila! Mä oon jotenkin ihan uskomattoman onnellinen, että meillä on tällainen tila. Ei tällaista osannut edes ajatella talon ostovaiheessa, että kuinka hyvä tästä tulee ja kuinka käytännöllinen tämä on. Meillä oli siis ylhäällä lastenhuoneiden välissä tuollainen ”turha” aula. No nyt se on tosiaan leikkitila. Tässä on parasta se, että lasten omat huoneet voi olla pääasiassa nukkumiseen (ja toki leikkimiseen, jos niin haluaa), joten niihin ei tarvitse mahduttaa kaikkea. Tää tila on suljettu muusta yläkerrasta ja rappusista lapsiportilla. Toisesta yläkerran aulasta menee siis rappuset alas sekä rappuset meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Tää on kaikenkaikkiaan turvallinen ratkaisu ettei esimerkiksi tuo taapero hiippaile yöllä meidän viereen ja kaadu matkalla. Jos yläkerran rakenne olisi erilainen, niin tämä portti olisi varmasti tuolla alas menevien rappusten yläpäässä.


Leikkitilassa on tehty myös hieman remonttia. Tai no, ei sitä ehkä remontiksi voi sanoa :D On siis vaihdettu tuo harmaa tapetti yhteen seinään, vanhoilla asukkailla oli vaaleanpunaista kukkatapettia. Muuten kaikki on kunnossa eikä ole ollutkaan tarpeita tehdä enempää. Seinällä meillä on aivan loistavat blogiyhteistyönä saadut Suomen Voimistelutuotteen valkoiset puolapuut. Nää tuntuu kiinnostavan Danielia päivä päivältä enemmän! Onneks ukkeli aina jää odottamaan, että aikuinen tulee auttamaan. Juoksee siis puolapuille, nappaa niistä kiinni ja kääntyy katsomaan ja odottamaan, että joku tulee perässä varmistamaan :) Näiden lisäksi on samasta yhteistyöstä voimistelurenkaat. Ne on napattu pois katosta, koska meidän iskämies lyö niihin päänsä ja arvatkaa muistinko laittaa ne takaisin, kun kuvia otin? Juuh. Onneksi ne on näppärä ottaa pois ja laittaa takaisin tarpeen tullen.


Sitten täällä komeilee tuo Ikean lelulaatikko, jossa on pyörät alla. Toi on mun mielestä ihan huippu! Kaunis ja simppeli, samaa sarjaa, kuin meidän hoito-/leikkipöytä. Ja mikä parasta iso laatikko niille leluille. Kaikki mahtuu hyvin piiloon. Tai no, melkein kaikki :D

Näiden lisäksi oon keräillyt noita Legon säilytyslaatikoita, joissa on sitten niitä legoja. Nuo pienet oon hommannut itse ja juuri saatiin Tuomaksen äidiltä nuo isommat. Ne ei onneks vielä oo täynnä niitä dubloja :D Noiden pientenkin sisältö on ihan tarpeeksi kerätä monesti päivän aikana. Ai että mä odotan sitä hetkeä, kun lapsi osaa itse siivota leikin jäljet, haha! Laatikoiden lisäksi täällä komeilee Danielin kummilahja kummitädiltä eli tuo ihana Eero Aarnion Puppy. Tällä on parasta ratsastaa ja tätä voi halia ja vaikka mitä ;)


Leikkitilasta löytyy myös tuo Deen odotusaikana kyhäämäni katos. Se oli siis pinnasängyn katoksena aluksi ja nyt siirtyi majaksi, kun päästiin muuttamaan. Siellä on ihana kölliä ja siellä säilyy hyvin tärkeimmät pehmot tyynyjen seassa :)


Sohva on edellisilta asukkailta ostettu ja siitä saa levitettyä parisängyn. Se on vähän sellainen murheenkryyni mulle. Se on joo toki käytännöllinen ja onneksi myös värimaailma menee hyvin. Meillä aika pitkälti mummi nukkuu siinä, jos on yötä hoitamassa Danielia. Meidän iskämies nukkuu siinä, jos on yön vahtivuoro… kuulemma liian pitkä matka meidän makuuhuoneesta, jos lapsi herää :D ja sitten onhan se toki siinä, kun lapsi/lapset leikkii, niin voi aikuiset istua. Mua vaan välillä vähän harmittaa se, että itse kukin tuppaa siinä makoilemaan liikaa eikä keskity lapsen kanssa leikkimiseen. Toki lapsen pitääkin osata leikkiä myös itsenäisesti, mutta kyllä aikuisten pitää myös leikkiä lapsen kanssa. Tää on siis vähän kaksipiippuinen juttu, että onko tässä fiksu ja onko kauan. Mä oon vainonnut tätä jo pitkään ja haluaisin sen pois, mutta muut ei… katotaan kauan siis on paikoillaan :P 


Tänne haluaisin siis myös valkoisen pimentävän rullaverhon, joka on hankintalistalla. Samoin tää kaipaisi ehkä jotain vauvalle soveltuvia leluja, mutta ei siis mitään pientä sälää! Jotain Bobles tyyppisiä mahdollisesti, jotka tulevat käyttöön vielä myöhemminkin. Muutenhan tää muuttuu sitten lelujen mukana. Mun alkuperäinen haave oli laittaa tuohon tv:n paikalle (ainiin siitä unohdin edes mainita… iskämiehen pitkä väsytystaktiikka toimi ja sai telkkarin tuonne…) koripallo kori ja teipata tuohon puulattiaan koripallo kenttä. Toki sisällä ja ikkunan lähellä saisi pelata vain pehmeillä palloilla :) Eli siis joku päivä mulla on haaveena poistaa tuo tv ja sohva ja tehdä koriskenttä sinne! Se voi vaan olla, että iskämies ja siinä kohtaa vähän vanhemmat lapset on eri mieltä, mutta katsotaan kenen mielipide voittaa silloin :P



Sellainen leikkitila meillä lastenhuoneiden välissä. Täällä tullaan varmaan viettämään aikaa melko paljon, jos sisällä ollaan, kun vauvakin syntyy. Tänne tulee Danielin ajoilta oleva vauvakeinu/sitteri, jossa vauva voi sitten katsella isoveikan leikkejä ja äiti antaa isoveikan leikkiä rauhassa, kun on esimerkiksi vauvan ruokahetki :) Täältä on karsittu kaikki, jolla voi satuttaa itseään. Joo no toki millä vaan lelullakin voi satuttaa, mutta täällä ei taas ole samoja hasardeja, kuin esimerkiksi alakerrassa ja keittiön laatikoissa jne. joten täällä ei tarvitse olla silmiä ihan joka puolella. Seuraavaksi lastenhuoneen sisustus postaus sarjan viimeinen osa eli vauvan huone, stay tuned ;)

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Lastenhuoneen sisustus: Taaperon uusi huone

Siis voitteko kuvitella! Mä sain tän aikasiks vihdoin :D Oon siis lupaillut meidän remontista ja lastenhuoneista ja ties sun mistä asumiseen liittyvästä postausta. Aina se on vaan jäänyt ja jäänyt ja en löydä muka aikaa ottaa kuvia tai huusholli on pommin jäljiltä. Taaaaai sitten se huone ei oo täysin valmis… onko ne ikinä? Ei ainakaan mun mielestä :P Eli siis nyt lunastan lupaukseni ja esittelen Danielin huoneen sekä tähän perään tulevan vauvan huoneen ja meidän yläkerran leikkihuoneen :) Snäpissä nää kaikki on näkyneetkin jo ja tekovaiheet myös kuvattu, muistakaahan seurata muuten myös siellä anne.marjaana niin pääsette reaaliajassa mukaan näihin meidän puuhiin ;)


Nyt siihen huoneeseen! Eli ensimmäisenä Danielin uusi huone. Daniel oli alunperin tuossa nykyisessä vauvan huoneessa. Huone oli pienempi ja lähempänä meidän vanhempien makuuhuonetta. Siinä on myös yksi jälkeenpäin tehty ”pahviseinä” eli sieltä kuuluu meidän makkariin aika hyvin. Tää oli siis plussaa siinä kohtaa, kun muutettiin ja Daniel siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen ensimmäistä kertaa. T. Vainoharhainen äiti, joka ei luota itkuhälyttimeen :D Nyt, kun vauva on tulossa, niin päätettiin siirtää jäbänen isompaan ja hieman kauempana olevaan huoneeseen. Samaan syssyyn vaihdettiin pinnasänky juniorisänkyyn. Tää muutos tehtiin siinä joulun tienoilla, jos en ihan väärin muistele. Tarpeeksi ajoissa, jotta  Dee ei sitten ota näistä itseensä, kun vauva tulee, ”se vei mun äitin ja iskän ja vielä sängyn ja huoneenki”.


Huonehan oli alunperin melkoisen vihreä. Sieltä napattiin tapetit alas ja uusittiin värimaailma. Yhdessä seinässä on nyt ihana Riviera Maison karttatapetti. Tapetin mukaan valittiin sitten kaksi harmahtavaa sävyä, tummempia ja vaaleampi Tikkurilan värikartasta. Nää sopii mun mielestä aivan loistavasti ton tapetin kanssa!

Lähtökohta


Bongasin tuon Tikkurilan Taika Glow maalin ja aloin kuumeisesti miettiä, että mitä sillä maalaisin. No lopulta päädyin tekemään nuo ihanat mintunvihreät tähdet :) Tähdissä on siis pohjalla ihan perusmaalia sävyssä Tiffany ja päällä sitten tuota Taika Glow maalia. Tein itse sabluunan kartongista ja kontaktimuovista ja pienellä telalla telasin. Glowta tähdissä on kaksi kerrosta, Tiffanyä yksi. Kyllä ne mun mielestä hyvin loistaa! Ehkä olisi aavistuksen paremmin, jos olisin tuon viimeisen kerroksen laittanut esim. pensselillä ja näin ollen se olisi ollut vähän paksumpi, mutta hyvä näinkin.


Juniorisänky meille löytyi Ikeasta. Kyseessä on Ikean jatkettava sänky, joten se menee käytössä monen monta vuotta. Näitä oli kolmessa värissä; valkoinen, mustanruskea ja tämä harmaanruskea. Mun mielipide oli yllättäen valkoinen ja Tuomaksen musta, joten loogisesti päädyttiin tähän harmaanruskeaan :D No nyt, kun oon sitä tuolla katsellut, niin oli tää hyvä päätös! Josko se valkoinen sitten likalle, kun sen aika joskus on ;)


Huoneessa on myös nojatuoli, joita ostin aikanaan Torista kaksi kappaletta, kun Deetä odotin. Sitten päästään niihin juttuihin, jotka on tällä hetkellä kesken. Aloitetaan vaikka tosta valkoisesta hyllykkö kompleksista. Mä en oo mikään tuollaisten jättämäisten, koko seinän peittävien huonekalujen fani. Tuo on siis edellisten omistajien peruja ja lähdössä muualle. Meillä on tällä hetkellä tv-tasona vastaava, mutta puolet tuosta koosta, kahdeksan lokeroa. Oon kuumeisesti koittanut etsiä meille tv-tasoa, joka miellyttäisi mun silmää, tuloksetta! Siinä kohtaa, kun sellainen löytyy, niin tuo nykyinen tulee tänne ja tämä kompleksi siirretään jonnekkin mistä se ei osu mun silmään :P Mahdollisesti tässä kohtaa sitten teen muutaman (tai yhden isomman?) tähden lisää tuohon seinään.

Pojat oli isyyslomalla myös sisustaneet ja häämatkan tuliaispaita on löytänyt tiensä kattoon :D

Toinen kesken oleva juttu on verhot. Ikkunassa on tällä hetkellä myös edellisten valitsemat valkoiset perusverhot ja oranssi pimennys rullaverho. Juu perus valkoiset verhot… ok, mutta tylsät lastenhuoneeseen. Ja oranssi, ei vaan yksinkertaisesti mun juttu missään muodossa. Kaikkiin kolmeen tilaan; Danielin huoneeseen, vauvan huoneeseen ja leikkitilaan on tarkoitus hommata valkoiset pimentävät rullaverhot. Näin ollen ne ei poissulje mitään verhoja, kun ovat neutraalit. Vielä, kun joku mittais ne, kävis ostamassa ja laittais ikkunoihin :P Ihan noi pitkätkin verhot oon jo valinnut tänne. Haluaisin tänne Vallilan Pandaherra verhot. Tää kangas on mun mielestä aivan ihana olematta liian tiettyyn ikään sidottu. Näissä on värimaailmana myös tuota mintunvihreää, jota löytyy seinästä ja sitten kivaa liilan sinistä. Nää tois mun mielestä tosi kivan lisän ja väriä tänne huoneeseen :)


kuva: vallila.fi

Siinä kohtaa, kun nää viimeiset silaukset joskus tänne saan, niin varmasti mielessä jo miljoona hyllyä ja taulua ja sitä ja tätä, jotka tänne on ihan pakko saada :D Eli siis sellaisia en oo vielä tässä kohtaa edes kurkkinut. Sipaisin muuten noi viimeiset mintunvihreät maalit tuonne Danielin vaatekaappiin. Siellä siis tykkää leikkiä, niin nyt on seinässä vähän muutakin, kun vaan puuta :P




Sellainen uusi huone meidän taaperolla :) Palataan asiaan vielä leikkitilan ja vauvan huoneen osalta, niin on edes osa talosta esitelty!

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Miksi arvostelemme toisiamme?

*vieraskynä kirjoitus yhteistyössä The FamilyBoost

Kuten jo hetki sitten mainitsinkin, niin pureuduimme The FamilyBoostin psykologien Julian ja Heidin kanssa yhteen vanhemmuuden aiheeseen. Aiheita olisi ollut vaikka kuinka paljon! Kuitenkin mua itseäni eniten kiinnosti pureutua siihen, että miksi toisten vanhempien pitää arvostella toisia niin rajusti. Tämänkin olen tainnut mainita jo muutamaan otteeseen, mutta olen vain niin hämmästynyt edelleen siitä miten paljon negatiivisuutta vanhemmuus tuo tullessaan. 


Jokaisella perheellä on ne omat ja itselle toimivat tavat tehdä asioita. Se mikä sopii toiselle ei sovi välttämättä yhtä hyvin toiselle. Tavat muovautuvat perheen mukaan pikkuhiljaa ja mun henkilökohtainen mielipide on se, ettei ne tavat kuulu kenellekään muulle eikä kenenkään kauhisteltaviksi. Jos teillä tehdään asiat näin ja teille tärkeää on tämä ja tämä juttu, niin hienoa! Upeeta, että olette löytäneet ne oman perheen tavat. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi tehdä samoin tai ollaan huonoja vanhempia.

Ja myönnän kyllä, että välillä itsekin mielessäni arvostelen. Esimerkiksi silloin, kun näen, että vauvalle syötetään sokerihöttöä, niin kieltämättä lähtee se kukka kasvamaan hattuun ja tekisi mieli sanoa tuon lapsen äidille (tai isälle), että miksi ihmeessä. Mutta en sano. Asia ei mulle kuulu. Vaikka en syötä omalle lapselle sokeria, niin ei se tarkoita, että muiden lapset eivät saisi syödä sitä. Jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee. Jokainen perhe priorisoi ne asiat, jotka arjessa ovat tärkeitä. Onko se liikunta vai musiikki vai terveellinen ruoka vai leikkiminen vai ylipäätään arjesta selviäminen? Se on jokaisen oma asia :)



Oon hämmästellyt asiaa ensimmäisestä raskausajasta lähtien ja luonnostellut postausta aiheesta kohta jo vuoden verran. En vaan osaa saada saada ajatuksiani järkeviksi lauseiksi tän asian tiimoilta. Siksi mun mielestä oli hienoa, että Julia ja Heidi halusivat lähteä miettimään aihetta myös:

Miksi arvostelemme toisiamme?

Monenlainen arviointi ja luokittelu on täysin normaali osa ihmisen prosessointia: keräämme tietoa ympäristöstä ja muista ihmisistä ja vertaamme sitä omaan itseen ja omiin arvoihin sekä vallalla oleviin arvoihin niin omassa perheessä, kulttuurissa kuin yhteiskunnassakin. Havaitsemme jonkun toisen arvojen olevan erilaisia kuin omat arvot. Tällainen arviointi ei sinänsä vielä sisällä negatiivista aikomusta toista ihmistä kohtaan. Se on vain tapa havainnoida toisia ja tarkastella itseä muiden asettaman peilin kautta. Voidaan myös ajatella, että havainnointi, arviointi ja luokittelu ovat ensiaskeleita toisen ymmärtämiseen.

Sanalla arvostelu on negatiivinen kaiku, koska se lähtökohtaisesti sisältää asioiden asettamisen paremmuusjärjestykseen: havainnoimme ympäristöä ja asetamme havaintojamme omia arvojamme peilaten järjestykseen. Arvostelu kertoo siis aina enemmän asioita kritiikin antajasta ja hänen arvomaailmasta kuin kritiikin saajasta. Usein tämä prosessointi on melko automaattista, mutta toki voimme itse vaikuttaa siihen, kuinka suurta roolia arvostelevat ajatukset mielessämme ottavat. Arvostelu muuttuu negatiiviseksi siinä vaiheessa, kun omat havainnot itsestä ja toisista tuodaan esiin loukkaavalla tavalla.

Voimakas kielteinen arvostelu kuvastaa epävarmuutta. Tarvitaan vertailua, jotta kuva omasta itsestä vahvistuisi. Ihminen, joka on riittävän sinut oman itsensä ja tekemiensä valintojen kanssa, ei koe tarvetta arvostella muita. Hän tietää minkälainen itse on ja on siihen tyytyväinen. Arkielämässä vanhempien arvostelu saattaa myös olla epäonnistuneesti ilmaistu halu auttaa. Esimerkiksi isovanhemmat tulevat joskus arvostelleeksi omia lapsiaan heidän vanhemmuudessaan ehkä haluamattaankin. He vain kovasti haluavat tuntea itsensä osallisiksi ja kertoa, mitkä heidän arvonsa ja kokemuksensa ovat vanhemmuudesta.

Jokaisella on vanhemmuudesta jonkinlainen kokemus (ainakin se lapsuudessa saatu) ja sitä kautta myös mielipide asioihin. Koska vanhemmuus on niin henkilökohtaista, siihen liittyy runsaasti epävarmuutta ja tämän vuoksi myös paljon tarvetta arvosteluun. Ei ole myöskään merkityksetöntä, että mediassa vanhemmuutta käsittelevät uutiset ja artikkelit on useimmiten kirjoitettu vanhempia syyllistävään sävyyn. Kunpa jokainen vanhemmuutta arvostelevat muistaisi, että vanhempien asettaminen paremmuusjärjestykseen heidän tekemien valintojen, kasvatustapojen, lasten käyttäytymisen tai minkään muunkaan mittarin perusteella on täysin mahdoton tehtävä! Lapsen kehitys ja lapsen ja vanhemman suhde ovat niin monimutkaisia asioita, että äärimmäisen harvaan asiaan on olemassa selkeät oikeat ja väärät vaihtoehdot, jotka sopisivat kaikille.

Miksi vanhemmuuden arvostelu satuttaa?

Toisen vanhemmuuden arvostelu on pulmallista monesta syystä. Vanhemmuus on projekti, prosessi, matka. Vanhempi ei voi koskaan olla “valmis”. Lapset kasvavat, heidän tarpeensa muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat, vanhemmat muuttuvat, vanhemmuus muuttuu. Jokainen vanhempi kompuroi tällä matkallaan, usein moneen otteeseen. Ja se on täysin normaalia! Olisipa ihanaa, jos saisimme kompuroida rauhassa siten, että muut vanhemmat nyökkäisivät ymmärtäväisesti: “mä tiedän ton vaiheen” ja “kyllä se siitä”.

Vanhemmuus on äärimmäisen henkilökohtainen asia. Vanhemmuuteen ei liity pelkästään se, miten omia lapsia kasvattaa. Vanhemmuus heijastaa aina myös omaa lapsuutta ja sitä vanhemmuutta mitä itse on saanut, parisuhdetta, persoonallisuutta, arvoja ja elämäntilannetta. Lapsen kasvattaminen on monimutkaista ja haastavaa, ja monet vanhemmat kokevat paljon paineita siitä, että saavat luotsattua lapsensa riittävän puhtain paperein aikuisuuteen. Kommentit lapsiin tai kasvatukseen liittyen menevät suoraan sydämeen ja tuntuvat arvostelulta itseä kohtaan. Arvostelu saa vanhemman jälleen kerran kyseenalaistamaan itsensä: olenko hyvä vanhempi?

Vanhemmuuden arvostelu on pulmallista myös siitä syystä, että vanhemmuus on valtavan laaja alue, josta ulkopuolisina (vaikka olisimme sukulaisia tai läheisiä ystäviä) näemme vain pienen siivun. Kun äiti huutaa lapselleen bussissa, et voi tietää, mitä aiemmin päivällä on tapahtunut. Asioilla on aina monta puolta, ja arvostelevat kommentit tuovat niistä esiin vain yhden.

Otetaan esimerkki: Vanhempi kommentoi Facebook-ryhmässä: “Lapset ovat katsoneet koko päivän telkkaria ja pizza on tulossa. Ihana hiljaisuus!”. Herkästi voimme lähteä neuvomaan (joko hiljaa mielessämme tai kommentoimalla), että terveellinen ruoka ja televisionkatselun rajoittaminen on vanhemman velvollisuus. Menkää ulos ja leikkikää yhdessä, lapset ovat pieniä vain hetken! Jos kuitenkin tiedämme, että tämä vanhempi on täysin puhki esimerkiksi avioeron tai läheisen sairastumisen vuoksi ja hänen on vaikea jaksaa arkea tällä hetkellä, on suhtautuminen erilaista. Kuka tahansa sanoisi silloin, että hienoa kun laitat itsesi etusijalle ja otat iisisti tilaamalla lapsille pizzaa ja antamalla heidän katsoa telkkaria. Nyt pidät huolta itsestäsi ja lepäät!

Vaikka meillä on taipumus muistaa negatiivinen palaute paremmin kuin myönteinen, voivat myös muiden ihmisten vilpittömät kommentit siitä, kuinka kekseliäs, rauhallinen tai hauska vanhempi onkaan jäädä kytemään vanhemman mieleen pitkäksi aikaa. Toisen ihmisen apu, ymmärrys ja hyväksyntä ovat todella arvokkaita vanhemmalle etenkin niissä tilanteissa, kun vanhempi kokee epävarmuutta: kun lapsi huutaa selkä kaarella kaupan parkkihallissa, ostoskassi on revennyt kaikesta rimpuilusta, omenat pyörivät pitkin poikin ja itse yrität epätoivoisesti saada tilanteen loppumaan huutamalla lapselle. Vieraan ihmisen hyväksyvä, ymmärtäväinen katse, ostosten kerääminen parkkihallista ja sanat, “kyllä se siitä, sä teet hyvää työtä” voi olla äärimmäisen merkityksellistä.




The FamilyBoostin psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen

Muistakaahan ohjeet arvontaan ja alennuskoodi The FamilyBoostin verkkokauppaan, jotka löytyy täältä! Arvonta blogin Facebook sivuilla ja nyt myös Instagramissa :)