Kaksplus.fi

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Toisen synnytyksen jälkeen - Mikä tuli yllätyksenä?

Toinen synnytys takana. Muistaako sitä kaiken ensimmäisen jäljiltä? No ainakaan mun kohdalla ei. Se ahdistus ja stressi mikä mulla oli jo lähtökohtaisesti ajatuksesta synnyttää uudelleen oli tietysti läsnä koko raskausajan. Mun synnytyspelkoa käsiteltiin monen eri tahon kanssa ja oon enemmän, kuin kiitollinen saamastani avusta. Ihan mieletöntä hoitoa oon saanut ja vielä julkisella puolella! Avaan tätä koko pelkoa ja sen hoitoa vielä joskus myöhemmin lisää, siinä kohtaa, kun on hieman pöly laskeutunut tämän uusimman kokemuksen jäljiltä :)


No mites ne yllärit? Ihan jo sairaalassa tuli sellasia ”ainiin, näinhän tää meni sillonkin”- ajatuksia. Ensinnäkin, pahoittelut mahdollisista liioista yksityiskohdista, mutta ensimmäisessä synnytyksessä taisin saada kaksi tikkiä ja tässä en yhtään. Sitä en muistanut, että miten ”hyvä olo” synnytyksen jälkeen oli. Ne on siis varmasti ne hormonit ja kipulääkkeet jne., jotka vielä jylläävät kropassa. Kummankin synnytyksen jälkeen multa on osastolla tivattu ensimmäinen vuorokausi, että etkö halua särkylääkettä. Miksi? Kun ei satu mihinkään. 

No seuraava samanmoinen ahaa-elämys oli sitten siinä kohtaa, kun nuo yllä mainitsemani dropit loppuivat kehosta; Miten on niin järkyttävän kamala olo ja joka paikkaan sattuu näin p*rkeleesti?! :D Ihan rehellisesti sanottuna, mä muistin, että synnytys itsessään on kamala ja meillä oli ensimmäiset neljä kuukautta kotona kamalia itkevän ja vatsavaivaisen vauvan kanssa. Mutta mä en todella muistanut tätä ensimmäisen viikon henkistä ja fyysistä tuskaa. Onneksi selvittiin sairaalasta kotiin kahdessa yössä, koska en olisi kestänyt yhtään enempää. Puitteethan oli taas kohdillaan! Vauva siis syntyi illalla 20.56 ja siirryttiin osastolle siinä 23 aikoihin, jos en väärin muista. Siellä yksi yö ja aamusta päästiinkin jo hotelliin. Siellä on todella paljon mukavampi olla, saa tehdä asiat omassa tahdissa. Samoin oli ihana saada Daniel heti käymään ja onhan tuo hotellihuone kivempi ympäristö, kuin sairaalan huone.


Sitä en myöskään muistanut kuinka koko kroppa käy ylikierroksilla. Tuntui, että virtaa olisi vaikka kuinka, mutta samalla oot niin väsynyt, että alkaa pyörryttää, kun nouset seisomaan tai koitat tehdä jotain. Päässä vaan humisee ja järkevän lauseen muodostaminen on vaikeeta. Onneksi se helpottaa melkoisen nopeasti, ainakin osittain! Onnistumiset ja hyvät asiat tuntuu mielettömiltä ja pienistäkin vastoinkäymisistä alkaa aivan järketön itku ja masentunut olo. 

Entäs se nälkä ja jano? Aivan jäätävää :D Mä juon yleensäkin paljon vettä, mutta synnytyksen jälkeen tuntuu, että se määrä on tuplat… vähintään! Koko ajan janottaa ja myös se ruokamäärä on tuplaantunut. Tuntuu ettei mikään täytä vatsaa, se hyvänolon tunne ruokailun jälkeen puuttuu. Ja ainakin vielä sairaalassa ollessa ruoka ei maistunut miltään. Siitä huolimatta mätin sitä kaksin käsin, haha! Tai no ihan sairaalan ruokaa kerkesin syömään synnytyssaliin tuodut leivät ja jugurtin sekä kahvia ja saman setin sitten aamusta osastolla. Kunnon ruokailut oli onneksi tuolla hotellin puolella ja sai hakea itse ihan kunnon ruokaa! Se on kyllä yks ihan huippujuttu tossa hotellissa.


Mites ne samantien kuvioihin tulevat ”huono äiti”-fiilikset? Täällä bingo! Ensimmäisenä imetys. Pohjalla huono kokemus Danielin ajoilta, josta puhuin myös nyt raskausaikana aika paljon ammattilaisten kanssa. Lähdin synnyttämään lopulta vähän ”hällä väliä” asenteella, onnistuu, jos on onnistuakseen. Viimeksi ehkä se suurin masennuksen aiheuttaja oli liian suuret odotukset, jotka ei sitten toteutuneet. Päätin katsoa ihan sen mukaan, että miten sairaalassa homma lähtee etenemään. No ensimmäinen ilta ja seuraava aamu meni hienosti! Mä kerkesin jo fantasioimaan asian; nyt saan sen mun haaveileman kolmen kuukauden imetyksen ja sen jälkeen katsotaan jatkoa. Innoissani selitin Tuomakselle, että kuinka hyvä juttu tää on. No sitten alkoi se alamäki. Väärä ote, jota korjattiin kaksi yötä, mutta turhaan. Maitotankit vereslihalla, se kipu räjäytti itkemään joka ikinen kerta. Tai no aina siinä kohtaa, kun huomasin vauvan merkeistä, että hänellä on nälkä, niin mä itkin jo valmiiksi. 

Läheisyyttä meillä on muutenkin paljon <3

Kotona mä en osannut olla, en halunnut, että Daniel näkee, kun äiti itkee vauva sylissä. Pumppasin ja koitin öisin edes syöttää. Yritin väkisin hetken, mutta ketä se palvelee? Juu kyllä, tiedän varsin hyvin äidinmaidon hyvät puolet. Entäs se koko perheen hyvinvointi? Se on mulle miljoona kertaa tärkeempää. Oltiin jo puhuttu etukäteen, että tällä kertaa ei päästetä tilannetta niin pitkälle, vaan tehdään se päätös ajoissa. Vaikka mä olin lähtenyt hommaan sillä ”hällä väliä” fiiliksellä ja tiesin, että tää päätös on oikea, niin silti se tuntui taas kamalalta. Viimeksi me koitettiin vajaan kuukauden ajan saada homma toimimaan, tällä kertaa mä luovutin paljon paljon nopeammin. Lähes samantien, kun olin päätöksen tehnyt, niin tuntui, että hartiat oikein lysähti rennoiksi. Mä hymyilin ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ihan muuten vaan. Mä nautin siitä tiedosta, että voin jakaa nyt aikani kummankin lapsen kesken ihan eri tavalla. Olisko mun kannattanut vaan taistella ja koittaa saada maitoa tulemaan ja opettaa imuotetta kerta toisensa jälkeen? Ehkä, mutta hyvillä mielin sanon etten niin tehnyt ja siitä huolimatta oon ihan loistava äiti :)



Tässä ehkä ne päällimmäiset ”yllätykset” synnytyksen jälkeen. Itkua, kipua, naurua, hyvää ja huonoa fiilistä ja taas kerran opettelua uuteen arkeen. Tällä kertaa ihan erilaiseen, mutta onneksi tuo isoveikka on niin reipas eikä tällä kertaa ole niitä kaikkia ensimmäisen kerran epävarmuuksia, joten lasku on kaikin puolin pehmeämpi. Ensimmäinen eli se henkisesti ja fyysisesti kamalin viikko on onneksi takana ja minilikka on jo parin päivän päästä kolme viikkoa! <3 Kohta saadaan iskämieskin kesäloman ajaksi kotiin taas, joten hyvin me pärjätään ja opitaan uudet kuviot ;)

torstai 25. toukokuuta 2017

Kätkythälytin käytännössä - toimiiko se?

*Yhteistyössä Nanny kätkythälytin/ emmu.fi

Tiedättekö sen, kun vastasyntynyt nukahtaa ja ei millään tiedä hengittääkö hän vai ei? Se liike on niin minimaalinen, että aina pitää vähän tökkiä hereille, että reagoiko vauva. Tai sitten mä oon vaan tosi vainoharhainen :D No joka tapauksessa en edes osannut ajatella kuinka suuren mielenrauhan ja paremmat yöunet meille vanhemmille tää hälytin suo. Meillä mieskin sanoi ensimmäisen yön jälkeen, että täähän on ihan pirun hyvä! Ja jos mä oon vainoharhainen liian sikeästi nukkuvan vauvan kanssa, niin tuo mun mieheni haluaa varmistaa vartin välein, että vauva todella hengittää ja kaikki on hyvin <3 ”Aavistuksen” siis levollisemmin nukutaan kumpikin, kuin esikoisen aikana, kun tällaista ei ollut.


Taysissa synnyttäessä bongasin myös osastolta näitä Nannyn kätkythälyttimiä! Ja esitteitä oli joka huoneessa. Eli siis todella, kuten mainostetaankin, niin tämä samainen laite on käytössä myös sairaaloissa. Heti alkoi hymyilyttämään, että vitsit! Meillä on tollanen kotona, en malta odottaa, että päästään testaamaan kunnolla. 

Se ainoa ”huono” puoli tässä on se, että unenpöpperössä ei meinaa muistaa sammuttaa, kun lapsen nostaa yöllä syömään ja hetihän se reagoi. No siis huono ja huono. Hyvä tietää, että laite todella reagoi samantien ja kyllähän tässä väkisinkin ajanmyötä sen oppii heti sammuttamaan. Onneksi tosiaan pinnasänky on ihan meidän sängyn vieressä, niin vauva sylissäkin sen yltää napsauttamaan pois päältä. Yhden kerran olen unohtanut laittaa takaisin päälle pieneksi hetkeksi, kun syötiin, mutta täytyy toivoa ettei niitä kertoja tule monia. Ehkä siis jos jotain kehitettävää tästä pitäisi sanoa, niin jonkinlainen "paussi tila" olisi kiva. Voisi painaa laitteen tauolle ja se tunnistaisi, kun vauva lasketaan takaisin sänkyyn ja menisi uudestaan automaattisesti päälle? (idea varastettu ystävältä :P) Heh, ehkä kaiken ei edes tarvitse olla niin automaattista, haha! Ja toki tän kanssa pikkuhiljaa osaa toimia paremmin ja paremmin :)



Kaiken kaikkiaan siis aivan loistava laite! Tässä kohtaa nää kuuluisat sanat; miten mä pärjäsin Danielin aikana ilman tätä? Jaa a. Päivä päivältä se raha, joka tällaiseen pitää sijoittaa tuntuu mitättömämmältä. Eihän tällaista mielenrauhaa ja turvallisuudentunnetta voi mitata rahassa! Se sijoitus on hyvin hyvin pieni, varsinkin jos tulee tilanne, että on tosi kyseessä ja tuon avulla voin pelastaa lapseni hengen. Toivottavasti ei koskaan tule tilannetta, jossa tän hälytykseen heräisi. Ainakin tiedän sen, että turhia hälytyksiä ei ole ja samantien pitää toimia.

Tää tulee olemaan myös loistava siinä kohtaa, kun lapsi on tukkoinen ja flunssainen. Se, kun valitettavasti on vääjäämättä edessä jossain kohtaa. Mua edelleen pelottaa, jos Daniel on kipeenä, ettei vaan tukehdu sitkeään limaan tai muuta vastaavaa. Vauvan kohdalla se pelko on tietysti vielä suurempi, koska toinen on niin pieni eikä osaa edes sitä vähää yskiä tai muuten itse helpottaa oloaan, kuin taapero. Tosin toivon ettei vauva-aikana tarvitsisi sairastaa, mutta hyvin mahdollistahan se on.



Mua alkuun jännitti, että tunnistaahan tää varmasti patjan läpi, kun se on paksu. No meillä on patja ja ja vielä unipesäkin eikä huolta ole! Vihreä valo vilkkuu siis vauvan hengityksen tahtiin ja kyllä se tahti vaihtelee, kun tuota lasta seuraa ja valo pysyy menossa mukana. Eli siis se oli turha huoli asennusvaiheessa :) Helppo ja simppeli henkivakuutus sille maailman tärkeimmälle? Kyllä kiitos! Jos siis pohdit, että onko tää turhake ja kannattaako tästä maksaa, niin kyllä kannattaa. Suosittelen erittäin lämpimästi! 


Tällainen setti meillä vielä patjan lisäksi ja hienosti toimii :)

Heräsikö kysymyksiä kätkythälyttimen toiminnasta? Asennuksesta? Kysy ihmeessä, niin vastaan omasta kokemuksesta ja kinkkisimpiin pyydän maahantuojan näkemyksen avuksi :)


*Nanny kätkythälytin saatu yhteistyön kautta.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa

Jaahas! Oliskohan  se aika palata koneen ääreen? Mulla on ainakin ikävä tätä puuhaa, joten kyllä ;)  Me ollaan siis vietetty ensimmäiset viikot, tai no vajaa kaksi viikkoa kotona. Ollaan saatu nauttia koko perhe yhdessäolosta, kun iskämiehelläkin on ollut nuo isyyslomaviikot tässä heti alkuun. Pakko sanoa, että en kyllä olisi millään selvinnyt taas ilman näitä viikkoja. Oma henkinen ja fyysinen kunto oli ensimmäisen viikon vielä niin hiuskarvan varassa, että ilman apua en varmasti olisi selvinnyt. Ja vielä sellaista apua kenelle saa kiukutella (heh) ja kenen kanssa ne isot ja pienet päätökset tehdään <3 Monihan tosiaan sanoo, että nuo viikot kannattaisi ottaa vasta siinä 4-6viikon ikäisenä, kun vauvalla on ensimmäiset hulinat. No meillähän kävi hyvin ja Tuomas oli nyt kaksi viikkoa kotona, on kaksi viikkoa töissä ja sitten alkaakin kuukauden kesäloma, ihanaa!

Rakas ihan kirsikkana viiden päivän vanhana <3

Tuosta lomastahan ensimmäiset päivät meni sairaalassa, likka syntyi siis tiistai iltana ja torstaina päästiin päivällä kotiin. Pari päivää siitä meni aikalailla sumussa, mutta onneksi Antti ja Jenni kävi vähän piristämässä. Meinasin ensin etten jaksa vielä vieraita, mutta onneksi en sitä kenellekkään sanonut ääneen, koska oli ihana nähdä ja saada vähän muutakin höpötettävää. Jenni oli ommellut likalle ihania kesäpipoja ja huivin! Hei toi rusettiturbaani, en kestä <3 Meillä oli se jo testissä vaikka aavistuksen vielä iso onkin.


Sittenhän olikin jo äitienpäivä! Olipas ihanaa vaan lölliä noiden lasten kanssa <3 Kuten arvata saattaa, niin meillä ei ollut kummoisempaa häppeninkiä, kun olla vaan kotona. Neiti oli tuolloin viisi päivää vanha. Mun ainoa toive oli saada nukkua yö eli Tuomaksella oli vahdittavana likka pääosin ja se, että sain herätä (kello 6.15 ei tosin sisältynyt siihen toiveeseen! :D) Danielin kanssa. Mä olin muutaman yön erossa ja mulla on vaan ihan loppumaton ikävän tunne tuota lasta kohtaan. Ehkä se helpottaa joskus? 


Äitienpäivän aamuna siis heräiltiin Danielin kanssa ja puuhasteltiin aamusta ihan normaalin tapaan vaikka ja mitä! Ekaa kertaa viikkoon. Se on jännä miten sitäkin on ikävä ja välillä se väsytti, kun piti olla niin aktiivisesti puuhastelemassa koko ajan :D Ja nyt pelottaa, että joutuu laiminlyömään toista, kun aika ja kädet ei riitä. Mehän siis leivottiin ja ulkoiltiin ja leikittiin vaikka sun mitä sillä aikaa, kun iskä ja pikkuneiti nukkuivat. Se tuli kyllä tarpeeseen meille molemmille.



Kauppareissulta juostiin suoraan jalkapalloa pelaamaan :D
Tuo aamu piristi kaikkia sen verran, että päätettiin ottaa vuoro yöt lasten kanssa. Toisena yönä toinen herää aikaisemmin Danielin kanssa ja toisena heräilee pitkin yötä vauvan kanssa ja nukkuu pitkään vauvan kanssa. Täähän on aivan bueno! Niin kauan, kun ollaan kumpikin kotona. Likka siis nukkuu päivät ja riekkuu noin 23-04, joskus jopa kuuteen, mutta nukkuu siitä sitten 10-11 välille. Daniel taas nukkuu 19.30-6.15 putkeen. Mites nyt, kun iskämies menee huomenna töihin… pelottaa :D No onneksi on vaan lyhyt väli tässä kohtaa ja josko saisi pikkuhiljaa tuolle neidille opetettua vuorokausirytmiä. Neuvolasta ainakin saatiin kehuja meidän rutiineista ja siitä, että niistä pidetään kiinni, joten eiköhän kaikki päästä jossain kohtaa suht samaan rytmiin. Itse ainakin huomaan, että oon paljon pirteempi, kun saan nukkua tuon unipätkäni putkeen ja on ihana puuhastella tuon ukkelin kanssa kahdestaan. Se kun ei enää päivisin ole mahdollista. 


Tänä viikonloppuna saatiin ihana Jenni-täti ja lasten kummisedät taas meidän seuraksi. Pojat rakensivat lapsille tuollaisen leikkitelineen! Tilasin siis Starkin verkkokaupasta moisen hökötyksen ja pyydettiin pojat jeesaamaan. Eihän siinä montaa tuntia vierähtänyt, kun oli kasassa ja Daniel ihan haltioissaan liukumäestä :D Siinä ohessa tuli grillailtua, tietysti! Ja oli muutenkin ihan huippupäivä! Rentoilua ja hei mikä parasta monet kädet ja silmäparit katsomassa lasten perään ;) Musta on ihanaa miten toi koko poppoo tykkää puuhastella noiden meidän lapsukaisten kanssa, parhaita tyyppejä <3


Keinujen kiinnikkeet oli unohtuneet paketista, ne siis vielä kiinni, kun saadaan! Toinen tuo tavallinen ja toinen vauvakeinu :)


Mistä muuten tietää olevansa äiti? Oon säästänyt rahaa, että saan otettua itselleni uuden tatuoinnin nyt synnytyksen jälkeen… Noi rahathan meni sitten tuohon leikkitelineeseen, heh :D Eikä edes harmita… no joo ehkä vähän, mutta omapahan oli päätös. Se ilo minkä tuo vanhempi lapsi sai telineestä jo heti alkuunsa on miljoona kertaa parempaa, kun käyttää rahat itseensä <3 Ehkä sitten myöhemmin. Tällaisia pikakuulumisia täältä, opettelua uuden arjen keskellä, onneksi kesäisissä tunnelmissa! :)


lauantai 13. toukokuuta 2017

Sisarusrattaat? Ehdottomasti!

*Yhteistyössä OzBaby.

Meillehän siis tuli ihan viime metreillä vielä sisarusrattaat eli tuplat. Mä mietin pitkään näiden tarpeellisuutta, mutta onhan nää ihan ehdottomat! Daniel kävelee jo hienosti ja pitkiäkin matkoja, mutta se poukkoilu edestakaisin… juuh. Sitä on ollut jo tähän asti välillä tuskissaan tuon nuoren herran perässä kaupoissa. Siihen, kun lisätään vauva syliin tai turvakaukaloon, niin miljoona hasardia tilannetta on tiedossa. Eli siis meillä lasten ikäero hieman päälle 1,5vuotta ja varsinkin, kun täällä pidemmällä asutaan, niin koen nää ihan ykkösjutuksi!



Vaunuthan lähtivät matkaan OzBabyltä ja siinä kohtaa, kun toimituslupaus on 1-3päivää, niin naurahdin hieman ääneen. Juu nää on nähty, ihan varmasti ei tuu noin nopeesti! Joudun ihan hetken tuijottamaan puhelimen näyttöä, kun torstaina tuli saapumisviesti ja tilaus oli tehty tiistaina päivällä. Eli siis kyllä, tää piti paikkansa. Oon edelleen ihan ihmeissäni asiasta :D T. ties kuinka montaa pakettia odottanut ikuisuuden.

Meille siis valikoitui Bumbleride Indie Twin-sisarusrattaat. Näistä olen kuullut hyvää, joten sitä kautta päädyttiin näihin. Näissähän tulee kaksi ratasosaa automaattisesti mukana ja lisäosana tilattiin vaunukoppa. Vaunukopassa mun mielestä on ihanaa se, että se on kivan syvä, jotta sinne saa mukavaan ”pesään” vauvan. Samoin tykkään sen kapeudesta, joka tulee olemaan hyvä asia ainakin näin alkuun! Ei tarvitse topata ihan niin paljon, varsinkaan nyt, kun kesä lähenee. Danielilla oli pitkään vaunuissa unipesä jne. ja niitä ei tänne tarvita. Ja vielä yksi juttu on tuo oma suoja, joka on vetoketjulla kiinni, se on tosi näppärän oloinen!



Mä myös halusin, että leveästä kuljetuksesta huolimatta lapset ovat vierekkäin. Ehkä olisi ollut ollut fiksumpi ja pienempään tilaan menevä ratkaisu hommata vaunut, jossa lapset ovat peräkkäin? No mun mielestä tää on kaikin puolin mielekkäämpi ratkaisu. Sitten varsinkin, kun likka on myös sen kokoinen, että istuu vaunuissa ja päästään kunnon reissuille, niin kyllä mä koen, että on kiva kummankin nähdä samalla tavalla :)



Danielin vaunuissahan me ”taisteltiin” taas vaihteeksi väristä, haha. Iskämies halusi mustat ja minä valkoiset. Nuo harmaat on olleet meidän kompromissi :P No nyt päätin ottaa suoriltaan mustat. Nää on ajattomat ja tyylikkäät. Tosin myös muut värit olivat ihania! Ja hei, huomaatteko? OzBabylta löytyi myös tuollainen samanlainen IHANA vaunuverho, kun ostin Danielille jo aikanaan. Koitin juuri miettiä, että minkälaisen otan tuon ihanuuden kaveriksi, mutta voi sitä iloa, kun samanlainen löytyi :)



Toinen lisäosa, joka meille tuli oli turvakaukalon adapterit. Yks asia, joka mua suoraan sanottuna ketutti Danielin vauva-aikana oli se, että meidän silloin ostamaan turvakaukaloon ei saanut adaptereita, jotta sen olisi saanut vaunuihin kiinni. Ihan kamalaa oli kantaa painavaa ja kolhoa turvakaukaloa ympäri ruokakauppaa. Mutta ei enää! Eli siis nyt vaunukopan tilalle saa näppärästi klikattua turvakaukalon. Hieman helpottaa, jos vauva nukahtaa autoon, niin koppa vaan rattaisiin kiinni ja kauppareissulle ja takaisin autoon. 



Vielä ei olla keretty testata kunnon käytössä, mutta Daniel ainakin kiipeää näihin itse ja koko ajan olisi kimpussa - niin sisällä, kuin ulkona :D Ensivaikutelma on tyylikäs ja hei nää on ihanan kevyet liikutella ja ihan ylipäätään. Hieman vaatii totuttelua uudet säädöt taas, mutta nopeasti varmasti päästään kärryille, koska simppeliltä vaikuttaa! Eli siis kunnon käyttökokemuksia tiedossa, kun päästään hetki rullailemaan! :)




*Yhteistyössä OzBaby.

perjantai 12. toukokuuta 2017

She's here!

Hiljaiselosta ja toki somen muista kanavista olettekin jo varmaan bonganneet; meidän rakas tytär on vihdoin syntynyt! Toinen on maailman suloisin kirppu <3 Aavistuksen isompi, kuin veljensä ja tasalukujen likka, 3kg ja 50cm :) 


Lupailin vielä tälle viikolle juttua sisarusrattaista ja sen lupauksen pidän, viikonlopun aikana tulossa! Muuten tutustutaan tässä rauhassa ja läppärin kansi pysyy kiinni hetken. Se kauan tuo hetki kestää on arvoitus. Kauan tää äiti malttaa olla hiljaa :D 

Kaikki ollaan kunnossa ja sulattelen tässä synnytystä ja ajatuksia ylipäätään. Josko saisin niistä sitten jonkinlaisen koosteen teille lähitulevaisuudessa tehtyä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Meillä jatketaan nyt vaalenpunaisen vauvakuplan sisällä hempeilyä <3

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kesä tuli, kesä meni

Ihanan kesäinen viikko takana, ai että! Miten ihanaa ettei joka päivä tarvitse pukea kymmentä kerrosta vaatetta päälle ja vahtia että onko lapaset nyt kädessä vai ei. Mä vaan niin rakastan lämpöä ja kesää ja sitä helppoutta minkä se tuo tullessaan. Oon edelleen sitä mieltä, että oon selkeesti syntynyt väärään maahan, haha :D 


Me ollaan siis, yllätys yllätys, puuhasteltu kaikkea mahdollista pihalla, kun kelit on olleet näin ihania. Jääty kauppareissulta suoraan ulos, ilman että pitää hakea lisää vaatetta päälle. Syöty välipalaa ulkona ja fiilistelty musiikkia auringon lisäksi. Ihania päiviä siis ollaan saatu vielä viettää kahdestaan Danielin kanssa <3


Nyt myös jostain syystä Nemo on ollut ihan ykköskaveri. Nemon kanssa leikitään, halusi toinen vanhus tai ei. Selkään tehdään hiekkakakut ja halitaan päälle. Perjantain ”kuumana” päivänä myös Nemon vesi kiinnosti enemmän, kun oma vesipullo. Toinen ressukka sai ensin vesikippoonsa kiviä ja sen jälkeen sitä koitettiin viedä :D



Snapchatistä osa varmaan bongannut Deen ihanat tanssimuuvit terasilla. On kyllä tolla herralla rytmi veressä ;) Samoin on soitettu rumpuja ja kitaraa ja viime viikolla uutena juttuna hän on myös alkanut laulamaan oman soiton mukana. Sydän sulaa tuon ukkelin kanssa <3



Auringon ja musiikin lisäksi ollaan laitettu nyt ne ihan viimeiset jutut valmiiksi. Tällä viikolla häämöttää joka tapauksessa vauvan tulo, tavalla tai toisella. Saatiin aivan huippu nopealla toimituksella paketti OzBabyltä ja sieltähän paljastui sisarusrattaat! Aivan ehdoton meille, jos meinataan täältä maalta joskus jonnekkin liikkua. Meille valikoitui Bumbleride Indie Twin rattaat ja lisävarusteena yksi vaunukoppa. Kasattiinkin nää koko porukan voimin pihalla. Rattaista tulossa lisää juttua vielä tällä viikolla! :)


Vaunujen lisäksi ollaan siirretty nyt vihdoin likan huoneesta pinnasänky meidän vanhempien makuuhuoneeseen ja asennettiin takapenkille turvakaukalo paikoilleen. Hassu fiilis, kun nyt on ihan kaikki valmiina, jaiks! 



Tässä raskaudessa on muuten taas mennyt kaikki lääkärien sanomat jutut päälaelleen, niin näinpä sitten viime yönä unta, että monesta ultrasta ja monen eri ihmisen sanomisista huolimatta vauva onkin poika ja vielä kirsikkana kakun päälle lopulta joudutaan sektioon, jota pelkään jo ajatuksena eniten koko hommassa. Sehän vielä puuttuisikin, heh :D No ehkä en maalaile piruja seinille, vaan luotan, että tää toinen ja viimeinen kerta tulee olemaan mukavampi (voiko synnytys olla mukava? :D) kokemus kaikin puolin. Kaikki sormet ja varpaat ristiin!

*Sisarusvaunut yhteistyössä OzBabyn kanssa. 

lauantai 6. toukokuuta 2017

Lastenvaatehuuma(ko)?

Lupasin kirjoitella tästä aiheesta vielä ihan erikseen. Julistin silloin Danielia odottaessa, että minähän en tule mitään merkkivaatteita lapselleni ostamaan! Ei oo mitään järkeä. Onko mieli muuttunut 1,5vuoden sisällä? No osittain on, pakko myöntää. 


Edelleen oon sitä mieltä, että ensimmäisen vuoden aikana nuo kalliimmat vaatteet lapselle menee ”hukkaan”. Sen mitä ostan tulevalle vauvalle uusia vaatteita ensimmäisen vuoden aikana, niin ne on kyllä ihan muuta, kuin Gugguuta ja Vimmaa. Jos vaate kestää kokonsa puolesta kaksi viikkoa tai kuukauden käytössä, niin mun mielestä siitä ei ole järkeä maksaa paljon. Meillä on järjetön kasa Danielin aikaisia, ihania neutraaleja vaatteita, joita on esipesun jälkeen pesty ehkä kaksi tai kolme kertaa. Ne on kuin uusia! Miksi siis tuhlaisin moisiin uusiin rahaa? Juu toki hamstraan kauniita tyttö röyhelöitä jne. aina alennusmyynneistä ;)


Mistä päästäänkin seuravaan juttuun; alennusmyynnit! Mä oon alennushaukka :D Aina ensimmäisenä kaupasta, niin verkko- kuin kivijalka kaupasta, tutkin alennusrekin. Esim. Hennesin lastenvaateosastolta oon ostanut ties kuinka monta vaatetta kahdella tai kolmella eurolla. Se on mun mielestä hyvä raha maksaa vauvan vaatteesta, jonka käyttöikä on viikkoja. Juuri bongasin muutama viikko takaperin Kappahlin Newbie vaatteita likalle -70% alella! Ne oli pakko ostaa ;) Aina on tietysti kirpparit! Mutta jostain syystä mä löydän aina itseni näiden alennusrekkien luota.



Mites nää taaperon vaatteet? No tää hetki alkaa olla asia erikseen. Edelleen meillä on suurin osa Hennesistä ja Kappahlista. Ne on edullisia, vaikka niitäkään harvoin ostan normaalihinnalla. Samoin ne on kauniita ja hennesistä saa (ainakin verkkokaupasta) silloin tällöin kivan rokkihenkisiä vaatteita. Meillä ainakin ne on pysyneet hyvinä ja nää kaks nimenomaista kauppaa ja niiden vaatteet on meidän lemppareita! Ihan jo istuvuutensa puolesta on olleet parhaita Deelle. 


Meillä käytetään aika vaihtelevasti kokoja 86-92, riippuu siis ihan merkistä ja mallista. Daniel sai joululahjaksi alennuksesta ensimmäisen Gugguun jumpsuitin. Mä rakastan jumpsuitteja! Ne on niiiiin käteviä. Viileällä kelillä kivoja ja on kiva lisä haalarin alle. Näin lämpimillä taas käytetään ulkopukuna. Eli siis meidän kuvissakin vilahdellut musta Gugguun jumpsuit oli ensimmäinen merkkivaate. Ja okei, tässä kohtaa mä huomasin, että tää oli aivan eri maata, kun ne ohuet Hennesin ”muka college” haalarit. Toki ne Hennesin maksaa 29,90e ja tää 85e, jaiks! Meidän yksilö tosin kustansi aavistuksen alle 50e, joka tuntui isolta rahalta silloin, mutta ei enää. Tota on käytetty kuukausi tolkulla ja on edelleen hyvässä kunnossa ja käytössä. On jämäkkää kangasta ja varmasti myös mukavampi päällä. Ja menee aivan loistavasti myös tulevalle vauvalle sitten joskus :)


Hetki sitten Daniel sai uuden samanmoisen, ihanan vaalean turkoosin! Tää menee myös ihanasti likalle sitten joskus <3 Tääkin on meillä ihan ronskisti käytössä, niin vaunulenkeillä ja kauppareissuilla, kun pihalla. Sitten meillä on hommattu muutama musta ja luonnonvaalea pipo, jotka ovat hieman arvokkaampia. Nää menee sitten kaiken kanssa ja kahdelle lapselle. Versus, että ostan sinisiä ja punaisia pipoja kymmenen. 


Ensin olin siinä joukossa ketkä ihmetteli tätä Vimman letti vimmaa. Miksi ihmeessä? Eihän ne nyt niin kummosia ole? T. Ostin lapselleni juuri kahdessa eri värissä :D Tilasin siis ensimmäiset testiin, nehän voi aina palauttaa! Mietin ja pohdin kokoa ja päädyin ottamaan koon 100. Lueskelin, että ovat pienehköä kokoa ja meillä tosiaan heittelee tuo koko aikalailla. No näähän oli just passelit! Tai no, ovat siis hieman reilut pituudesta, mutta lahkeet menee hyvin ”rullalle” ja siitä huolimatta näyttävät kivoilta eikä lapsi ainakaan ole valittanut. Näähän menee siis todellisuudessa meillä ikuisuuden! Varmasti menee Deen käytössä vielä pitkään ja sen jälkeen vielä likalle. 


Eli siis tässä kohtaa, kun vaatteet menee pidempään ja ostaa fiksun kokoisena ne, niin mikä jottei. Kyllä mä tällä hetkellä mielummin ostan Danielille housut, jotka menee pitkään käytössä, on kauniit ja menee vielä toisellekkin lapselle. Maksan niistä ilolla 29euroa, kun ostan vaan niitä Hennesin housuja 12,99-19,99e neljät. Meillä tulee ainakin sen verran pyykkiä, että pesen vähintään joka toinen päivä koneellisen. Likan synnyttyä varmaan päivittäin lastenvaatteet ja vähän harvemmin aikuisten. Joten ennemmin ostan vähemmän ja kauniita, kestäviä sekä mieluusti vielä kotimaisia tuotteita, kun säkki tolkulla halvempia. Danielin ekalta vuodelta jäi jo monta vaatekappaletta joko täysin käyttämättä tai käytettiin kerran… niitä oli vaan liikaa, kun kaikki vähän innostui. Ne on vaan harmillisesti ihan poikavaatteita eikä siksi mene seuraavalle. Nää meidän arvokkaammat vaatteet on kaikki valkattu silmällä pitäen seuraavaakin käyttäjää. 


Vaatteiden lisäksi oon koittanut toitottaa kaikille, että tässä kohtaa kengät olisi ihana saada ja ostaa mustina tai jonain neutraalin värisinä. Esim. viime talven sähkönsiniset Kuomat on edelleen ihan huippukunnossa! Muttaaaaa… noh, katotaan mikä on tilanne siinä kohtaa, että laitanko ne likalle vai ostetaanko ne mustat. Sitten on kengissäkin ihan eri asia, kun kumpikin on isompia. Nyt, kun kenkiä on käytetty joko pääasiassa vaunuissa tai möyritty lumessa eikä niissä ole jäljen jälkeä käytöstä, niin mieluusti käyttäisin samat kummallakin, kun tuhlaisin päättömästi kahtiin, ihan vaan värin takia. Tykkäisin myös, että esim. ulkohaalari saa olla hieman erilainen ja värikäskin, kunhan sitten kengät ja asusteet on sellaisia, että menee kaiken kaiken kanssa. Se on siis se pääsyy eikä ”tyttö- ja poikavärit”. Daniel rakastaa kenkiä ja vaatii niitä joka päivä vähän väliä jalkaansa, haha! Eilen meillä oli sisällä Converse päivä <3



No näinpä taas. Pikainen sepustus vaatteista? Heh! Ja arvatkaa voisinko jatkaa aiheesta vieläkin? No päästän teidät jo pälkähästä :P Jos jaksoit lukea näin pitkälle, niin oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua viilenevistä keleistä huolimatta :)

tiistai 2. toukokuuta 2017

Monen sään vappu

Hei ihan ensimmäiseksi, että mikä ihme toi sää on ollut nyt vappuna? Aivan uskomatonta, koko skaala sääilmiöitä yhdessä viikonlopussa, haha! Hoen tätä varmaan joka hemmetin vuosi, mutta en oo tosiaan juuri koskaan juhlinut kummemmin vappua. Aina on ollut muuttoa tai vastaavaa juuri siinä kohtaa. No viime vuonna me oltiin Michael Monroen keikalla. Ja tänä vuonna perheen kesken kotona, ihan parasta! Josko tästä lähtisi siis mun vappuputki!


Ensin oli se kesäinen keli. Me jo fiilisteltiin Deen kanssa ja oli ihana lenkkeillä perjantaina auringonpaisteessa. Pitkiä lenkkejä ei pysty, mutta jotain edes. Onneksi ukkeli nukahtaa päikyille vaunuihin vartissa, joten senkään puolesta minilenkit tässä kohtaa ei haittaa :) 


Lauantaina pojat olivat päättäneet lähteä katselemaan autoja Tampereelle, joku näyttely tai messut tai jotain ilmeisesti? Tää äiti on ihan kartalla :D No mulle annettiin vaihtoehto jäädä kotiin lepäämään ja yleensä otankin nää hetket ilolla vastaan, nukun tai katson jotain hömppää tai vaan nautin hiljaisuudesta. Nyt kuitenkin päätin lähteä poikien mukaan. Samalla reissulla poikettiin Bauhausissa ostoksilla ja koitettiin etsiä vappupalloa Danielille, sitä ei tosin löytynyt mistään.


Pakko oli saada omat kärryt, mutta niissä oli kivempi olla kyydissä :D

Ilmapalloja puhalleltiin sitten muuten kotosalla ja ”muutama” ehkä liikaa, heh. Saatiin me seuraksi myös Väiski-setä ja pojat innostuivat vappupilleistä. Jossain kohtaa alkoikin sitten oikein kunnon lumisade. En meinannut ensin uskoa, että ihan tosissaanko toi lumi tuohon maahan jää, mutta piruvie kyllähän se jäi.



Lupasin myös tehdä munkkeja, joten pitihän niitä paistella. Nappasin tän perus Valion ohjeen ja kerrankin aikalailla pysyin ohjeessa :P Näitähän tuli taas armeijalle, mutta onneksi mummi ja pappa tuli kahville, niin sain sinne laitettua kasan mukaan. Lopuille kävikin vähän hassusti, kun unohdin laittaa ne kunnon säilytysrasiaan tai muovipussiin illalla ja seuraavana aamuna ne olikin tietysti ihan kivikovia, hupsista. 


Tää sokerinatsi äiti teki myös aivan huikeen myönnytyksen ja antoi lapselleen munkin. Ihan innoissaan oli, kun sai itse valita kasasta sen munkin ja söi samaa kuin muut. No mites tää meni? Ei ihan maaliin. Ehkä puolet Daniel söi ja loput heitteli koiralle. Sen jälkeen tuli pieni riekkumis puuska ja tän jälkeen mun lähes aina iloinen ja pirteä rakkaani meni aivan totaaliseen koomaan ja tuijotti tyhjällä katseella eteensä eikä ollut yhtään oma itsensä. Ei ollut enää koko loppupäivään. Harmitti aivan pirusti, mutta hei nyt se on kokeiltu! Nyt on ihan turha kenenkään kyseenalaistaa mun päätöstä tai koittaa saada mut tuntemaan huonoa omaa tuntoa siitä etten lapselleni sokeria anna. Siinä kohtaa, kun joku pystyy mulle näyttämään, että se on tärkeä osa ravintoa lapselle - tai no ylipäätään ihmiselle ja siitä seuraa jotain positiivista, niin sitten voidaan keskustella asiasta uudestaan :P 


Mummi ja pappa oli metsästänyt Danielille sen vappupallon! Luvattiin siis pallo, mutta mistään ei löytynyt. Johtuikohan kelistä siinä kohtaa, kun sitä metsästettiin? Eilen olisi varmasti löytynyt vaikka mistä. No pääasia, että toinen sai ensimmäisen vappupallonsa <3 Samalla sai mummilta vappulahjaksi ihanat, iskän kanssa samistelu Converset, nää on niin söpöt! Ihan vähän vaan kyseenalaistan, että mikä tää tällänen vappulahja on? En oo kuullukkaan ennen :P Ah, isovanhemmat.



Eilen kerettiin saamaan vielä pikavisiitille Antti ja Jenni. Jopas olikin muuten ”vieraita”, vaikka tuntui, että ihan oman perheen kesken oltiin. Maanantaina oli myös aivan ihana keli! Oltiin siis ulkona lähes koko päivä. Se on kyllä ihanaa omassa pihassa, että on niin helppo rampata edestakaisin. Ei tarvitse lähteä pidemmältä tarpomaan kotiin siinä kohtaa, kun on ruoka-aika tai jotain muuta. Sisälle vaan syömään ja taas jatkuu pihahommat. Vielä, kun se kesä tulee ettei tarvitse pukea haalaria moneen otteeseen.



Jes eli sellainen vappu meillä. Nyt se on ohi ja kesä, haha! Ehkei ihan vielä kesä, mutta lähestyyhän se kovaa vauhtia. Tää oli myös se käännekohta, jolloin likasta tulee kesävauva eikä kevätvauva. Hupsua. Vaatii vielä hieman totuttelua, mutta mikäs sen ihanampaa! Tänään on ollut kaikkiaan hyvin haastava päivä, mutta onneksi on keli ollut kohdillaan. Se piristää aina <3 Eli siis nyt nukkumaan ja sormet ristiin, että huomenna on parempi kaikin puolin :)