Kaksplus.fi

torstai 1. kesäkuuta 2017

Miten taapero suhtautuu vauvaan?

Yksi asia, joka mua jännitti uudessa arjessa eniten oli Danielin reagointi. Toinen on ollut äidin silmäterä, ollaan puuhasteltu vaikka ja mitä yhdessä, ja nyt yhtäkkiä se ei olekaan niin helppoa. Kahden lapsen kanssa se lähteminen ”ihan muuten vaan” vaikka lounaalle jonnekkin tai leikkipaikalle puoleksi tunniksi, tuntuu ainakin vielä vaikeelta. Ehkä pikkuhiljaa, kun testaillaan miten noi reissut menee tässä ihan lähellä. Eikä siinä, jos olisi kaksi itse kävelevää taaperoa (okei ei tääkään ehkä oo se ihannetilanne aina? :D), mutta on yksi hyvin vilkas tapaus ja sitten se vastasyntynyt, joka vaatii tietysti eri tavalla huomiota. Lähinnä mua ehkä pelottaa ne tilanteet, kun taapero keksii sännätä jonnekin vaikka parkkipaikalla ja mulla on just vauva sylissä enkä kerkeä reagoimaan tarpeeksi nopeasti. 


Pelkäsin myös, että kuinka vauvaksi Daniel heittäytyy. Tarvitaanko tutit, tuttipullot ja kaikki kilkkeet takaisin käyttöön? Malttaako kävellä tai syödä itse, kun toistakin syötetään ja kannetaan? No Onneksi näistä vain tutti on tullut takaisin. Mullahan oli vakaa aikomus saada meiltä tutti pois yksi vuotiaaksi mennessä. Mites se meni? Ei mennyt :D No saatiin me päivätutti pois ja vain unille mentiin tutin kanssa. Aamulla toinen reippaasti toi itse tutin äitille ja se nostettiin makuuhuoneen hyllyyn odottamaan iltaa. No nyt on meillä tutti käytössä vähän väliä pitkin päivää. Varsinkin, jos sattuu siskolla olemaan tutti, niin onhan se pakko saada myös itselle. Olin varma, että se siskon pieni tutti viedään, mutta kyllä tuo herra osaa vaatia oman tuttinsa siinä kohtaa. Luovutin siis jo täysin asian kanssa, kai se armeijaan mennessä on jo siitä luopunut :D


Ruokailuissa on menossa jokin vaihe, että joskus syödään itse ja joskus odotetaan, että se haarukka täytetään herran puolesta. Aamulla viili syödään hienosti itse lusikalla, mutta iltapuuro pitää syöttää :D Tää vaihe tosin alkoi jo hetki ennen siskon syntymää, joten en usko, että tän osalta on kyse vauvaan reagoinnista. Ruokailut on muutenkin menneet vaiheissa, välillä syödään nätisti ja lautanen tyhjäksi ja välillä vaan heitellään ruokaa, ihanaa! Ehkä tääkin tilanne siis muuttuu taas kohta… suuntaan tai toiseen, haha.

Pari ensimmäistä päivää, kun jäätiin kotiin kolmistaan, niin huomasin selkeää kiukuttelua ihan vaan, koska ei oltu kahdestaan. Daniel herää siinä seitsemän korvilla ja vauva 9-10 välillä. Saadaan siis aamupalat ja -puuhat hoitaa kahdestaan. Se meni hyvin, mutta sitten, kun vauva tuli kuvioihin mukaan, niin alkoi kitinä ja järjetön kiusanteko. Sinä aikana, kun hoidin vauvan aamupesut, niin herra oli pistänyt koko kämpän uuteen uskoon. Kaikki mitä irti saa oli revitty lattialle ja nauroi vaan ja juoksi karkuun, kun koitin komentaa. Nyt jo naurattaa, mutta ekana päivänä melkein itketti, että tätäkö tää on joka päivä. Ei onneksi enää niin pahasti, mutta kyllä aina jotain jekkua keksitään, kun äitin huomio on vauvassa esim. syötön tai vaipan vaihdon ajan. 


Seuraavina päivinä Daniel alkoi jo ”auttaa” aamupesuissa. Jos siskoa alkoi kiukuttaa pukeminen, niin toinen pieni rakas tuli halaamaan ja pitämään kädestä kiinni <3 Nyt on alkanut koittaa ottaa syliin, jaiks! Ja myös omia kenkiä kannetaan testattavaksi siskon jalkaan. Noinkohan ajattelee, että tulis nyt sitten mun kanssa pihalle leikkimään, jos täällä kerta on jäädäkseen :D Kyllä mä sitä hetkeä odotankin! 


Vähän meillä on opettelu asteella vielä se, että sisko on niin pieni, että pitää käsitellä varoen. Aina, kun vauva lasketaan leikkimatolle, niin Daniel haluaa viereen. Ihanaa, mutta siitä sitten lähdetään melko rajusti ja koitetaan halata (lue: käännytään päälle ja koitetaan painia :D) tai revitään leikkikaaren leluja niin, että saa olla sydän syrjällään ettei pienellä osu naamaan lelut. Tääkin varmasti helpottaa ajan myötä. Nyt meillä on ne turvalliset leikkihetket, kun Daniel on päikkäreillä :P



Kaikille meille siis opettelua, mutta hetki hetkeltä helpottaa ja Danielkin koko ajan ymmärtää enemmän ja varmasti oppii käsittelemään vauvaa, kun seuraa miten me muut toimitaan. Seuraamalla ja matkimallahan se kaikki alkaa helpoiten luonnistua. Tällä hetkellä mulla onkin aivan loistava apulainen kokkailuun, pyykinpesuun, eläinten ruokkimiseen ja roskien keräämiseen ;) Lyhyesti siis mun pelot oli melko turhia! Hieman takapakkia ja uuden opettelua, mutta niinhän se aina menee, kun arki muuttuu. Rytmit ja rutiinit tuo sitä turvallisuuden tuntua ja normalisoivat päivät, joten hyvä tästä tulee. Ensimmäiset ”kiukuttelut” siis altapois ja nyt iskä jää taas lomalle, joten uudet tiedossa kuukauden päästä, haha! No ehkä jo lievempänä :)

4 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tutulle nuo taaperon touhut :) täällä lähes samalla ikäerolla sama tilanne, 6/15 ja 3/17 pojat. Meillä taapero ruvennut nyt harrastamaan vauvan naamaan tarraamista aina välillä ja käkätykset perään :( ei kivaa.. teillä näyttää vähän hellemmiltä otteet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei meilläkin nyt muutaman päivän ajan viety aika rajuilla otteilla siskon suusta tutti... toivottavasti menee ohi nopeasti! Muuten onneksi vielä ihan hyvin käsitelty vauvaa :)

      Poista
  2. Onpa tutunnäköistä puuhaa. Omat lapset jo 8-, 6- ja 4-vuotiaita ja nyt saa nauttia yhteisleikistä. Tuntitolkulla leikkivät ja heillä ei ole koskaan tylsää. Mutta tuoreessa muistissa vielä nuo vauva-ajat, jolloin oli enemmän hommaa ja vipinää koko ajan... Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota hetkeä odotan myös! Ihanaa, kun on pieni ikäero, niin varmasti heistä toisilleen seuraa hetken päästä :) Nyt on tosiaan vielä vähän kaaosta :D Kiitos kovasti :)

      Poista